Saatana saapuu Helsinkiin: Anna Politkovskajan murha ja Suomi on kiistelty suomalainen dokumenttiromaani, jonka on kirjoittanut suomalainen Venäjä-tutkija Johan Bäckman. Kirjan pääväite on, että vihreiden kansanedustaja Heidi Hautala luo poliittista uraa Venäjän vastaisuudella ja rakensi eduskuntavaalikampanjansa toimittaja Anna Politkovskajan murhan varaan. Tosiasioita ja kuvitelmaa sekoittava kirja leikittelee Mihail Bulgakovin romaanin Saatana saapuu Moskovaan teemoilla. Bäckmanin mukaan Anna Politkovskaja ei ollut venäläinen vaan Yhdysvaltain kansalaisena amerikkalainen toimittaja, joka rakensi itselleen valheellisen kuvan itsestään venäläisenä sananvapauden esitaistelijana. Kirja sai laajaa julkisuutta Venäjän keskustiedotusvälineissä.Eho Moskvy -radioaseman uutinen Bäckmanin kirjasta, luettu 12. huhtikuuta 2007Uutistoimisto RIA-Novostin tiedote Johan Bäckmanin kirjasta, luettu 12. huhtikuuta 2007Uutistoimisto APN Johan Bäckmanin kirjasta, luettu 12. huhtikuuta 2007 Suomessa se sai osakseen huomion ohella myös jyrkkää arvostelua erikoista kansikuvaa myöten.
Teoksen arviointi
Kirjoittajaa ja myös kustantajaa syytettiin presidentti Vladimir Putinin ihannoimisesta. Kirjoittaja itse yritti kiistää tämän muistuttamalla, että kirjan alussa Putinia verrataan Iivana Julmaan."Putin on uusi Iivana Julma". Suomen Kuvalehti 11/2007. Hufvudstadsbladet ja Vasabladet kutsuivat kirjaa herjauskirjoitukseksi tai -kirjaksi (nidskrift/nidbok). Teppo Tiilikainen esitti Suomen Kuvalehdessä, että kysymyksessä olisi kirjan kustantajan Jon Hellevigin ja Bäckmanin ”kahden miehen sota” Putinin maineen puhdistamiseksi. Laura J. Rantanen luonnehti Vihreässä Langassa teosta ”herjauskirjaksi”, joka on lehden mukaan osa ”Kremlin imagokampanjaa”. Tampereen yliopiston tiede- ja kulttuurilehti Aikalaisen arviossa Bäckmanin luonnehditaan olevan ”analyyttinen, sanansa huolella – – nootittava tutkija” ja kirjan puolestaan ”kaunokirjallisestikin luettava"."Lautasellinen Politkovskajan verta". Aikalainen 15.3.2007. SKP:n Tiedonantajassa julkaistun Arto Tuomisen arvion mukaan kirja on ”tosiasioihin perustuva dokumenttiromaani” Politkovskajan murhasta ja Suomesta sekä ”tarkoin dokumentoitu kertomus suomalaisesta ryssävihasta”. Venäjän Aika nimittää kirjaa omalaatuiseksi purkaukseksi, ahdistavaksi lukukokemukseksi ja vastenmieliseksi tekeleeksi ja katsoo sen kilpailevan ”vuoden huonoimman kirjan" palkinnosta Susan Kurosen kirjankansien kanssa.Venäjän aika luettu 25.6.2007 tai Heidi Hautala on sanonut jättävänsä kirjan ”omaan arvoonsa” ja pitävänsä sitä osana laajempaa mustamaalauskampanjaa. sekä Sosiaalipolitiikan professori J. P. Roos arvosteli kirjaa voimakkaasti, mutta toisaalta tunnusti näkemyksen suomalaisten Venäjä-vastaisuudesta osin oikeaksi. http://www.valt.helsinki.fi/staff/jproos/backman.htm
Matti Klingen kannanotot
Emeritusprofessori Matti Klinge veti kirjaan laatimansa lyhyen esipuheen pois kirjan ollessa jo painossa, koska ”kirjassa käsitellään yksityisiä ihmisiä niin groteskilla tavalla”.Helsingin Sanomat 17. helmikuuta 2007 Myöhemmin Klinge totesi päiväkirjoissaan: ”Toivoisin että tämä kirja tulisi tunnetuksi ja luetuksi sekä mediamaailman sisällä ja toimittajaopetuksessa että aikamme historian ja nykyisen suomalaisen aateilmaston kuvauksena.” Klingen mukaan Bäckmanin teos ”osoittaa Suomen median ja toimittajakunnan ammattitaidon ja moraalin täydellisen rappiotilan – ainakin Venäjän suhteen”.Klinge Matti: Savo, rajat, papukaija. Päiväkirjastani 2006–2007. Otava 2007. S. 142.
Lähteet
Luokka:Suomen ja Venäjän väliset suhteet Luokka:Suomalaiset romaanit Luokka:Vuoden 2007 kirjat