Eestinajokoira () on virolainen koirarotu, joka kuuluu roturyhmään 6. Vuoden 2019 syyskuussa FCI päätti hyväksyä eestinajokoiran viralliseksi roduksi.Eesti Hagijas. Federation Cynologique Internationale, 4.9.2019. Haettu 22.9.2019. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi eestinajokoiran pentuja muutamia kymmeniä vuosittain.
Ulkonäkö Eestinajokoira on keskikokoa pienempi, voimakasrakenteinen ja lihaksikas metsästyskoira. Sen luusto on vahva ja lihakset hyvin kehittyneet. Kuono on suora ja pitkä, otsapenger loiva ja kohtuullinen ja purenta leikkaava. Kirsu saa olla musta tai ruskea, riippuen koiran väristä. Silmät ovat hieman vinot ja väriltään tummanruskeat. Korvat ovat ohuet, riippuvat ja pyöreäkärkiset, kuten useimmilla ajokoirilla. Selkä on leveä, lihaksikas ja tasainen, lanne leveä, lyhyt, lihaksikas ja kaartuva, lantio keskipitkä, leveä, lihaksikas ja viisto. Raajat ovat vahvaluiset, lihaksikkaat ja suorat. Häntä on muodoltaan sapelimainen ja ohenee hännänkärkeä kohti. Urosten säkäkorkeus on 45–52 cm ja narttujen 42–49 cm.
Karvapeite on lyhyt, kova, tasainen ja kiiltävä. Väritys on joko kaksi- tai kolmivärinen: kaksivärinen: valkoinen keltaisin tai punaruskein laikuin (voi olla myös punainen satula) kolmivärinen (tricolor): valkoinen mustin laikuin ja punaruskein merkein (voi olla myös musta satula)
Luonne ja käyttäytyminen Eestinajokoira on luonteeltaan tasapainoinen, eloisa ja ystävällinen ja tulee lähtökohtaisesti toimeen muiden koirien kanssa. Rotu leimautuu vahvasti omaan perheeseensä. Eestinajokoiria voidaan pitää myös tarhakoirana.
Eestinajokoiralla on vahva riistavietti. Sen tehtävä on hakea kytkemättömänä maastosta riistaeläimen jälkiä, selvittää eläimen olinpaikka jälkeä seuraamalla ja ajaa liikkeelle lähtenyttä eläintä haukkuen. Suoriutuakseen rodunomaisesta tehtävästään, eestinajokoiran tulisi olla itsenäinen ja rohkea. Rakenteensa ja voimakkaan riistaviettinsä ansioista eestinajokoira on tehokas riistan jäljittäjä. Valkoinen pohjaväri helpottaa koiran havaitsemista maastossa.
Alkuperä pienoiskuva|Eestinajokoira kazakstanilaisessa postimerkissä. Vuoteen 1914 asti käytettiin Virossa metsästykseen niin kutsuttua venäläis-puolalaista ajokoiraa sekä englanninkettukoiraa. Näiden risteytyksinä saatiin ajokoiria, joita värityksen mukaan alettiin kutsua joko venäläis-puolalaisiksi tai englantilais-venäläisiksi ajokoiriksi. 1920-luvulla tuotiin Viroon suomenajokoiria, jotta ajokoirien ulkomuotoa saataisiin parannettua.
Risteytystyölle tuli vaikea este, kun Viron metsästyslaki kielsi yli 45 cm:n korkuisten koirien käytön ajometsästyksessä. Kookkaita ajokoiria alettiin astuttaa mäyräkoirilla ja pienikokoisilla risteytyskoirilla. Ajokoirarotu sekoittui niin pahasti, että jalostuskelpoisen materiaalin määrä supistui vähiin. 1930-luvulla tuotettiin Länsi-Euroopasta beaglejä, sveitsinajokoiria, luzerninajokoiria ja berninajokoiria. Niitäkin alettiin risteyttää paikallisiin pieniin ajokoiriin. Erään teorian mukaan nykyinen eestinajokoira olisi syntynyt pääasiassa beaglen, pienisveitsinajokoiran, englanninkettukoiran ja paikallisten nykyistä kookkaampien virolaisten ajokoirien vaikutuksesta.Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 106. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
Toinen maailmansota keskeytti järjestelmällisen jalostustyön pitkäksi aikaa. Osa koirista kuitenkin säilyi, ja jalostustyötä jatkettiin sodan päätyttyä. Uuden ajokoirarodun vaatimuksia vastasivat parhaiten beagle- ja sveitsinajokoiraristeytykset. Jalostusmateriaaliksi arveltiin riittävän 800–900 koiraa. Syksyllä 1954 kutsuttiin koolle toimikunta, joka tarkasti 648 koiraa ja vahvisti rotumääritelmän, jossa otettiin huomioon ulkomuoto ja metsästysominaisuudet. Saman vuoden joulukuussa eestinajokoira hyväksyttiin Venäjällä virallisesti.
Terveys Rodun keskimääräinen elinikä on noin yhdeksän vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2015–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä tapaturmat.
Noin 79 %:lla eestinajokoirista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 4 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E). Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy 4 %:lla rodun edustajista.
Katso myös Englantilais-venäläinen ajokoira Kuurinmaanajokoira Latvianajokoira Liettuanajokoira Suomenajokoira Venäjänajokoira
Lähteet
Ulla Kokko: Koirien pikkujättiläinen. WSOY 2006
Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf) Tapio Eerola: Onnea suomalaisten koiraharrastajien rakkaimmalle naapurimaalle (Koiramme) KoiraNet-jalostustietojärjestelmä Eestinajokoira Suomen Eestinajokoirayhdistys
Viitteet
Luokka:FCI 6 Ajavat ja jäljestävät koirat Luokka:SKL 6 Ajavat koirat Luokka:Ajokoirat Luokka:Balttilaiset koirarodut