right|thumb|Jarno Koskiranta SaiPassa vuonna 2010. right|thumb|Kanadalainen Riley Armstrong SaiPassa kaudella 2011–2012. Saimaan Pallo eli SaiPa on lappeenrantalainen jääkiekkoseura, joka on pelannut SM-liigassa yhtäjaksoisesti kaudesta 1996–1997 lähtien. Seura perustettiin Lauritsalan kauppalassa vuonna 1948 jalkapallo- ja jääpalloseuraksi, ja ensimmäinen jääkiekko-ottelunsa se pelasi Imatralla vuonna 1954. SaiPan kotihalli on Parkkarilan kaupunginosassa sijaitseva Kisapuisto, jonka yleisökapasiteetti on 4 820 katsojaa.
SaiPan paras saavutus on SM-hopea kaudelta 2024–2025. Loppuottelusarjassa se kohtasi tuolloin KalPan, joka oli parempi otteluvoitoin 4–2. SM-pronssia SaiPa saavutti kausilla 1965–1966 ja 2025–2026. Jälkimmäiseltä kaudelta on myös SM-liiga-ajan paras runkosarjasijoitus (kolmas) ja piste-ennätys (112).
Seuran edustus- ja A-juniorijoukkueesta vastaa vuonna 2000 perustettu Liiga-SaiPa Oy. Muut juniorijoukkueet toimivat emoseura Saimaan Pallo – SaiPa ry:n alaisuudessa. Vuodesta 2020 lähtien SaiPan nimellä ja väreillä on pelannut myös salibandyseura SaiPa Salibandy.
Historia Perustaminen ja 1950-luku SaiPa perustettiin Lauritsalan kauppalassa vuonna 1948 seudun lupaaville jää- ja jalkapallon harrastajille, joille ei löytynyt harrastusmahdollisuutta juniorivuosien päätyttyä. Urheilun harrastamisesta uudessa seurassa kiinnostuneet saapuivat Kaukaan kansakoululle 9. marraskuuta 1948, ja vastaperustetun seuran nimeksi valittiin 12 ehdotuksen joukosta Saimaan Pallo eli SaiPa. Seuran historian ensimmäiseksi puheenjohtajaksi ryhtyi Pauli Tarvonen.
SaiPan toiminta keskittyi ensimmäisten vuosien aikana jääpalloon ja jalkapalloon, kunnes vuonna 1951 otettiin esille ehdotus jääkiekon lisäämisestä seuran mahdolliseksi harrastusmuodoksi. Vaikka ajatusta kannatettiin, lajista tuli seuran vakituinen harrastusmuoto vasta vuonna 1953, jolloin se korvasi jääpallon. SaiPa pelasi ensimmäisen jääkiekko-ottelunsa 4. helmikuuta 1954 Imatralla Imatran Jyskettä vastaan, ja voitti ottelun maalein 8–3. Seuran ensimmäinen kotiottelu päättyi puolestaan Jyskeen voittoon lukemin 7–9. SaiPa pelasi talven aikana lisäksi kaksi muuta ottelua, joista se voitti molemmat.
Melko hyvin menneen talven jälkeen seura lähetti pelaajistaan Vilho Pekkosen Suomen Jääkiekkoliiton vuosikokoukseen, jossa tämä kuuli englanninkielisestä The Hockey Handbookista eli Jääkiekon käsikirjasta. Seuran puheenjohtaja Bryan Backmansson käänsi kirjan suomeksi ja se hankittiin seuran käyttöön, minkä myötä seura aloitti entistä määrätietoisemman harjoittelun, ja harjoitteli tiettävästi täysipainoisemmin kuin monet ajan muut jääkiekkoseurat.
Vuosien 1954 ja 1955 välisenä talvena SaiPa pelasi maakuntasarjassa vaihtelevalla menestyksellä, sillä ottelut menivät lähinnä sääntöjä opetellessa. Seura ei jäänyt kuitenkaan täysin ilman menestystä, sillä piirisarjan voitto kirjattiin lopulta SaiPalle. Lisäksi joukkue voitti muutamia otteluita Suomen Cupissa. Kesällä 1955 aloitettiin hanke kotikentän siirtämisestä Lauritsalan keskustasta Kaukaalle. Sopiva paikka löydettiin, ja niin kutsutusta ”Abessinian männiköstä” tuli SaiPan kotikaukalo seuraavien kahdeksan vuoden ajaksi. Uuden kotikentän nimeksi valittiin lukuisten ehdotusten joukosta Osmo Meilahden ehdottama Kiekkopuisto. Ensimmäinen ottelu pelattiin uudella kentällä 16. joulukuuta 1955, kun SaiPa kohtasi Suomen maajoukkueen häviämällä sille maalein 5–1.
Ensimmäiset kaudet maakuntasarjassa Toisella kaudella SaiPan nousu Suomensarjaan jäi toteutumatta huonon maalieron vuoksi. Kolmannella kaudella joukkue ei hävinnyt ainuttakaan ottelua, mutta hävisi nousukarsinnassa Riihimäen Pallonlyöjille maalein 4–2 eikä onnistunut vieläkään nousemaan ylemmäs. Joukkue pelasi myös seuraavan kauden 1957–1958 tappioitta ja onnistui lopulta nousemaan Suomensarjaan voittamalla karsintaottelussa Joensuun Pallo-Toverit maalein 7–2. SaiPa saavutti kaudella myös Suomen Cupin hopeaa häviämällä loppuottelussa Tampereen Ilvekselle lukemin 3–2. Paikka loppuottelussa oli oiva saavutus maakuntasarjan joukkueelle, joka oli onnistunut voittamaan ennen loppuotteluun yltämistä muun muassa Helsingin IFK:n.
Seuraava kausi 1958–1959 oli SaiPalle 10-vuotisjuhlakausi. Joukkue pelasi Suomensarjassa hyvin. Sarjaan vuotta aiemmin noussut SaiPa pääsi mestaruussarjakarsintoihin, joissa se voitti ennakkosuosikit ja nousi SM-sarjaan. Joukkueen harjoituksissa aloitti samalla kaudella tuleva tunnettu kiekkoilija Lalli Partinen.
Kymmenen vuotta SM-sarjassa ja ensimmäinen mitali SaiPa pelasi ensimmäisen pääsarjaottelunsa Kiekkopuistossa 13. joulukuuta 1959 Rauman Lukkoa vastaan, häviten ottelun maalein 3–7. Joukkueen ensimmäisen pääsarjatason maalin teki Jorma Hietanen. Joukkue otti ensimmäisen pääsarjatason pisteensä pelaamalla tasan 4–4 Hämeenlinnan Pallokerhoa vastaan. Ensimmäinen pääsarjatason voitto tuli HJK:ta vastaan maalein 5–3. Vaikka SaiPa oli valmistautunut Mestaruussarjaan tarkoilla harjoitussuunnitelmilla, sen loppusijoitus oli heikko ja tippuminen Suomensarjaan jäi pisteestä kiinni. Seuran talous oli huonosta menestyksestä huolimatta kunnossa Mestaruussarjan suurimman yleisömäärän ansiosta.
SaiPa aloitti seuraavan kautensa 1960–1961 harjoitusottelulla ruotsalaista Djurgårdensia vastaan. Varsinaisen sarjakauden aloitus jouduttiin siirtämään tuonnemmaksi leudon sään vuoksi. Joukkueen kausi meni kaksijakoisesti, sillä hyvää alkukautta seuraksi huono loppukausi. Joukkueen sijoitus oli lopulta kahdeksas, mikä riitti sarjapaikan säilymiseen. Seuraava kausi 1961–1962 oli joukkueelta kehno ja sijoitus oli viimeinen tasapistein Turun Palloseuran kanssa. Sarjapaikka ratkaistiin uusintaottelulla, jonka pelaamista SaiPa ehdotti puolueettomalla kentällä, mutta johon Palloseura halusi arpoa kotijoukkueen. SaiPa voitti karsinnan ja Lauritsalassa pelattu ottelu päättyi joukkueen voittoon, joten sarjapaikka säilyi. Kausi 1962–1963 ei myöskään mennyt suunnitelmien mukaisesti, mutta sarjapaikka onnistuttiin säilyttämään silti viimeisten otteluiden loppukirin ansiosta.
25. toukokuuta 1963 Lauritsalaan päätettiin rakentaa tekojäärata, joka valmistui talkootyöllä seuraavan kauden alkuun mennessä. Kenttä avattiin nykyisen Lappeenrannan kisapuiston jäähallin paikalla 23. lokakuuta 1963. Kausi 1963–1964 meni SaiPalta ilman putoamispelkoa hyvän alkukauden tuoman viidennen sijan ansiosta. Kausi 1964–1965 vaikutti erittäin lupaavalta SaiPan johdettua sarjaa viidellä pisteellä ensimmäisen puoliskon päätteeksi. Joukkueesta kutsuttiin maajoukkueleirille hyvän menestyksen myötä viisi pelaajaa, joista Markku Eiskonen loukkaantui siellä pahasti. SaiPa pelasi leirin jälkeen kuuden ottelun tappioputken. Kausi päättyi viidenteen sijaan ja pronssimitali jäi pisteen päähän. Suomen Cupissa joukkue sai kuitenkin toisen Cup-mitalinsa, toisen hopean loppuottelun päätyttyä jatkoaikatappioon 2–3 porilaista RU-38:aa vastaan.
pienoiskuva|Kauden 1965–1966 joukkue pronssimitalin 50-vuotisjuhlallisuuksissa maaliskuussa 2016. Vasemmalta oikealle: Pentti Hyväri, Harri Laakso, Keijo Sinkkonen, Pekka Moisio, Heikki Juselius, Raimo Lohko, Kari Ruontimo, Hannu Lemander, Leo Haakana, kapteeni Lalli Partinen ja pelaajavalmentaja Yrjö Hakala.
Kaudella 1965–1966 SM-sarjassa kokeiltiin uutta sarjamuotoa jakamalla joukkueet kahteen lohkoon. SaiPa sijoittui omassaan toiseksi ja eteni jatkosarjaan. Tampereen Ilves oli jatkosarjassa ylivoimainen, mutta muista sijoista käytiin kovaa kamppailua. SaiPa sijoittui jatkosarjassa kolmanneksi ja saavutti ensimmäisen pääsarjamitalinsa, SM-pronssin. Kauden avausottelussa Porin Karhuja vastaan tehtiin myös seuran kaikkien aikojen yleisöennätys 7 244 katsojalla.
SaiPa vajosi kahden mainion kauden jälkeen takaisin keskikastiin kauden 1966–1967 päätyttyä kuudenteen sijaan. Joukkueen huoltajana aloitti samalla kaudella toimessaan vielä nykyisinkin oleva Markku ”Makkara” Puroharju. Lauritsala yhdistyi Lappeenrannan kaupunkiin 1. tammikuuta 1967, minkä myötä SaiPasta tuli entistä vahvemmin koko Lappeenrannan alueen joukkue. Myös kausi 1967–1968 päättyi kuudenteen sijaan. Kausi 1968–1969 oli seuran 20-vuotisjuhlakausi sekä kymmenes peräkkäinen kausi pääsarjatasolla. Juhlakausi päättyi kuitenkin karusti seuran tippumiseen Suomensarjaan ja vuosikymmenen mittaisen pääsarjaputken päättymiseen.
1970-luvun vuoristorata
Kausi 1969–1970 oli SaiPan ensimmäinen kausi Suomensarjassa sekä alemmalla sarjatasolla kymmeneen vuoteen. Joukkue sijoittui sarjan itälohkossa toiseksi ja eteni karsintasarjaan, jossa HJK oli kuitenkin parempi. Seuraavaan kauteen panostettiin enemmän ja joukkue eteni jälleen karsintasarjaan, muttei onnistunut nousemaan SM-sarjaan ja sijoittui Suomensarjan kolmanneksi. Joukkuetta vahvistettiin lisää kolmannelle Suomensarja-kaudelle, minkä lisäksi valmennusta ja joukkueenjohtoa uudistettiin. Kausi oli menestyksekäs: joukkue menetti saatavilla olleista pisteistä vain yhden ja maaliero oli 145–28. Kaikki karsintasarjan kymmenen ottelua päättyivät voittoon ja SaiPa nousi takaisin SM-sarjaan.
SM-sarjakausi 1972–1973 alkoi jäähallin avajaisilla Kisapuiston tekojään kattamisen myötä. Menestys jäi vaatimattomaksi joukkueen sijoituttua viimeiseksi, 20 pisteen päähän toiseksi viimeisestä sijasta. SaiPa putosi takaisin Suomensarjaan ja pelasi siellä kauden 1973–1974 ilman tappioita, vaikka kauteen lähdettiin lähes kokonaan omilla junioreilla. Myös karsintasarja sujui tappioitta, joten joukkue nousi jälleen SM-sarjaan, jossa kausi 1974–1975 päättyi toiseksi viimeiselle sijalle. Koska uuden sarjajärjestelmän mukaisesti kaksi viimeistä putosi jääkiekon I-divisioonaan, edessä oli jälleen paluu alemmalle sarjatasolle.
Kaudella 1975–1976 nousu uuteen jääkiekon SM-liigaan jäi toteutumatta, kun joukkue hävisi karsintapaikan ratkaisseen uusintaottelun. Eräs kauden kummallisista tapahtumista oli Joensuussa käyty joukkotappelu, johon osallistuivat niin kaikki pelaajat kuin muutama katsojakin. Toinen I-divisioonakausi 1976–1977 päättyi kolmanteen sijaan Oulun Kärppien ja Vaasan Sportin jälkeen. Joukkue voitti sarjan seuraavalla kaudella 1977–1978 ja eteni liigakarsintoihin, mutta hävisi niissä kaikki ottelunsa. SaiPa voitti I-divisioonan myös seuraavalla 30-vuotisjuhlakaudellaan 1978–1979, muttei onnistunut taaskaan nousemaan SM-liigaan Kärppien ja KooVeen sijoituttua edelle karsintasarjassa.
Alpo Suhonen ryhtyi SaiPan valmentajaksi kaudelle 1979–1980, ja kausi päättyikin SM-liiganousuun. Joukkueessa aloitti samalla kaudella maineikas ketju Petri Skriko – Heikki Mälkiä – Pentti Matikainen.
Enimmäkseen SM-liigassa vietetty 1980-luku SaiPa sijoittui ensimmäisellä SM-liigakaudellaan 1980–1981 kahdeksanneksi eli kolmanneksi viimeiseksi. Joukkueessa pelasi samalla kaudella seuran ensimmäiset yhdysvaltalaispelaajat Stuart Ostlund ja Peter Scamurra. NHL-seura Vancouver Canucks varasi kauden päätteeksi Petri Skrikon vuoden 1981 varaustilaisuudessa. Alpo Suhonen siirtyi valmentamaan Suomen juniorimaajoukkueita, joten seuran uudeksi päävalmentajaksi nousi Pentti Matikainen. Kaudella 1981–1982 joukkueessa aloitti myöhemmin seuran tunnetuksi pelaajaksi noussut yhdysvaltalaishyökkääjä Ralph Cox, joka voitti SM-liigan jäähypörssin ja sijoittui pistepörssissä neljänneksi. SaiPa sijoittui seitsemänneksi ja jäi maalin erolla pudotuspelien ulkopuolelle.