Ilja Mihailovitš Frank (; 23. lokakuuta (J: 10. lokakuuta) 1908 – 22. kesäkuuta 1990) oli neuvostoliittolainen ydinfyysikko. Hän sai vuonna 1958 yhdessä Pavel Tšerenkovin ja Igor Tammin kanssa Nobelin fysiikanpalkinnon Tšerenkovin säteilyn luonnetta koskevista tutkimuksistaan.
Ura Ilja Frank syntyi Pietarissa vuonna 1908. Hän oli matemaatikko Mihail Frankin ja lääkäri Jelizaveta Gratsianovan nuorempi poika. Frank opiskeli Moskovan valtionyliopistossa matematiikkaa ja teoreettista fysiikkaa. Hän työskenteli jo opiskeluaikanaan Sergei Vavilovin laboratoriossa ja alkoi pitää tätä oppi-isänään. Frank valmistui vuonna 1930 ja pääsi Vavilovin suosituksesta Leningradin optiseen instituuttiin, missä hän oli mukana valokemian tutkimuksissa.
Frank palasi vuonna 1934 Pietarista Moskovaan, kun hän sai paikan Neuvostoliiton tiedeakatemian fysiikan ja matematiikan instituutista. Siellä hän alkoi tutkia ydinfysiikkaa, joka oli uusi ala hänelle. Hän kiinnostui Pavel Tšerenkovin tutkimuksista, joissa tämä tarkasteli gammasäteilyn vaikutusta nesteiden luminesenssiin. Frank ja Igor Tamm esittivät vuonna 1937 teorian Tšerenkovin säteilyn takana. Sen mukaan luminenssi-ilmiö liittyy säteilyyn, joka syntyy, kun elektroni liikkuu väliaineessa nopeampaa kuin valo kyseisessä aineessa.
Frankin työ keskittyi myöhemmässä vaiheessa teoreettiseen ja kokeelliseen ydinfysiikkaan sekä ydinreaktoreiden suunnitteluun. Frank ylennettiin 1941 atomiydinlaboratorion johtoon, ja vuonna 1957 hän sai sen lisäksi paikan ydinfysiikan tutkimusinstituutin JINR:n neutronilaboratorion johtajaksi.
Lähteet
Viitteet
Luokka:Venäläiset fyysikot Luokka:Ydinfyysikot Luokka:Nobelin fysiikanpalkinnon saajat Luokka:Vuonna 1908 syntyneet Luokka:Vuonna 1990 kuolleet