Melvin Schwartz (2. marraskuuta 1932 New York, Yhdysvallat – 28. elokuuta 2006 Twin Falls, Idaho, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen fyysikko. Hänelle, Leon Ledermanille ja Jack Steinbergerille myönnettiin vuonna 1988 Nobelin fysiikanpalkinto neutriinojen tutkimukseen liittyvästä työstä.
Schwartz varttui New Yorkissa pörssiromahduksen jälkeisinä vuosina. Schwartz kiinnostui fysiikasta 12-vuotiaana ja vuonna 1958 hän valmistui filosofian tohtoriksi Columbian yliopistosta ja viiden vuoden kuluttua valmistumisesta hän pääsi samaiseen yliopistoon professoriksi.
Schwartz muutti Stanfordin yliopistoon vuonna 1966, jonne uusi hiukkaskiihdytin oli valmistunut. Schwartz teki monia mielenkiintoisia kokeita juuri valmistuneella SLACilla, jonka avulla hän onnistui valmistamaan yhdestä pionista ja myonista vetyatomin kaltaisen hiukkasen.
Schwartz kuoli Twin Fallsissa, Idahossa. Hän kärsi Parkinsonin taudista ja hepatiitti C:stä.
Lähteet
Aiheesta muualla Biografia Nobel-säätiön sivuilla.
Luokka:Yhdysvaltalaiset fyysikot Luokka:Nobelin fysiikanpalkinnon saajat Luokka:Vuonna 1932 syntyneet Luokka:Vuonna 2006 kuolleet