Slipknot on yhdysvaltalainen Grammy-palkittu alternative metal/nu metal -yhtye.

Yhtye on kotoisin Des Moinesin kaupungista Iowasta, ja se on perustettu vuonna 1995. Slipknot on tunnettu siitä, että sen jäsenet esiintyvät haalareissa ja käyttävät naamareita. Lisäksi jokaisella jäsenellä on oma numeronsa.

Slipknot nousi julkisuuteen hitin ”Wait and Bleed” siivittämänä ja lisäsi suosiotaan albumeilla Iowa ja Vol. 3: The Subliminal Verses. Yhtyeen kappale ”Before I Forget” sai Grammy-palkinnon.

Slipknot on saanut vaikutteita monista tyylilajeista, kuten heavy metalista, death metalista, thrash metalista ja industrialista, jotka kuuluvat erityisesti rumpali Joey Jordisonin blast beateista ja kappalerakenteista. Corey Taylorin laulussa sekoittuvat huuto, murina ja tavanomaiset laulumelodiat.

Slipknot on ilmoittanut vaikutteikseen muun muassa Black Sabbathin, Slayerin, Judas Priestin, Kornin, AC/DC:n, Kissin, Beastie Boysin ja Jimi Hendrixin.

Yhtyeen basisti Paul Gray kuoli keväällä 2010 tahattomaan lääkkeiden yliannostukseen, mutta Slipknot ilmoitti jatkavansa yhtyeenä. Slipknotin viimeisin albumi julkaistiin vuonna 2022. Sen nimi on The End, So Far.

Historia

Alkuajat ennen esikoisalbumia (1996–1999) Slipknot perustettiin syyskuussa 1995 Joey Jordisonin, Shawn Crahanin ja Paul Grayn työn tuloksena. Kolmikko oli tosin säveltänyt ensimmäisiä kappaleitaan jo vuonna 1993, mutta Crahanin työkiireiden vuoksi hanke kaatui. Ennen kuin yhtye valitsi nimekseen Slipknot, se oli käyttänyt nimiä The Pale Ones, Pyg System ja Meld. Monet Mate. Feed. Kill. Repeat. -demoäänitteen lauluista ja osa myöhemmille albumeille lisätyistä kappaleista oli tehty jo näinä aikoina. Näitä kappaleita olivat muun muassa ”Slipknot”, ”Gently” ja ”Fur”. Kappaleet ovat myöhemmin tunnettu The Basement -sessioina.

Miehistönmuutoksia tapahtui jatkuvasti ennen yhtyeen ensimmäisen varsinaisen studioalbumin Mate. Feed. Kill. Repeat. -demon julkaisua lokakuussa 1996. Alkuperäisen kokoonpanon muodostivat Anders Colsefni (laulu ja lyömäsoittimet), Donnie Steele (kitara), Josh Brainard (kitara), Paul Gray (basso), Shawn Crahan (lyömäsoittimet) ja Joey Jordison (rummut). Donnie Steele kuitenkin lähti yhtyeestä kesken demon nauhoituksen ja tilalle kutsuttiin Craig Jones.

Joey Jordison oli kuitenkin sitä mieltä, että yhtye tarvitsi lisää soittajia. Hänen mielestä Slipknotin musiikki tarvitsi sampleja, ja kitaristi Craig Jones suostui siirtymään samplaajaksi. Uudeksi kitaristiksi pyydettiin Mick Thomson Donnie Steelen entisestä yhtyeestä Body Pitistä. Vuonna 1997 Corey Taylor liittyi yhtyeeseen taustalaulajaksi. Myöhemmin hänestä tuli pääsolisti ja Anders Colsefni soitti tästä lähtien vain lyömäsoittimia, kunnes ilmoitti pian yllättäen eräässä konsertissa: ”Tämä on viimeinen keikkani Slipknotin riveissä!” Anders lähti mutta jatkoi musiikin tekemistä On a Pale Horse -nimisessä yhtyeessä, jossa soittivat Slipknotista tutut Paul Gray ja Shawn Crahan. Colsefnin tilalle otettiin Greg Welts. Welts kuului yhtyeeseen vuoden, kunnes vuonna 1998 häntä pyydettiin eroamaan yhtyeestä. Tilalle tuli lyhytaikaisesti Brandon Darner, joka esiintyi vain Mate. Feed. Kill. Repeat. -demon jälkeisissä konserteissa.

Slipknot, Iowa ja ensiaskeleet kohti suurmenestystä (1999–2003)

Myöhemmin vuonna 1999 julkaistiin Slipknotin virallinen studiodebyytti, joka nimettiin yhtyeen mukaan Slipknotiksi. Tätä julkaisua ennen kokoonpanosta kuitenkin lähti lyömäsoittaja Brandon Darner, joka korvattiin Chris Fehnillä. Myös entinen kitaristi Josh Brainard jätti yhtyeen juuri ennen kuin albumin nauhoitukset oli saatu loppuun, ja hänen tilalleen astui Stone Sourista tuttu James Root. Albumia ennen kokoonpanoon liittyi myös DJ Sid Wilson. Tyyli oli tuolloin muuttunut jazzin, thrash metalin ja death metallin yhdistelmästä alternative metaliin, jossa thrash metaliin sekoitettiin kokeilevia ja melodisia sample- ja kosketinsoitinkulkuja, industrial-musiikkia ja rap-vaikutteita.

Slipknot-albumin digipackilla on myös kaksi kappaletta ”Eeyore” ja ”Get This”, jotka edustavat tyyliltään enemmän grindcorea ja crust punkkia kuin Slipknotille muuten tyypillistä musiikkia.

Slipknot-albumin julkaisun jälkeen yhtye lähti kiertueille, joilla nähtiin yhtyeen uusi kitaristi James Root. Seuraavalla albumilla Craig Jones soitti myös koskettimia ja James Root kitaraa. Ensimmäiseltä albumilta hitiksi nousi kevyempää linjaa edustava ”Wait and Bleed”. Slipknot-albumia on myyty Yhdysvalloissa tuplaplatinaan oikeuttaneet kaksi miljoonaa kappaletta.

Seuraava julkaisu sai nimensä yhtyeen oman kotiosavaltio Iowan mukaan. Pian raskassoundisen Iowa-albumin ilmestymisestä yhtyettä alettiin syyttää saatananpalvonnasta. Saatananpalvontaväitteitä aiheuttivat muun muassa nämä asiat:

Pirun Vuohi kannessa ja Left Behindin videossa Pentagrammi Shawn Crahanin naamiossa People = Shit -kappaleessa sanoitukset: ”I'm sitting at the side of Satan” Myös The Heretic Anthem -kappaleessa sanoitukset: ”If you're 555 then I'm 666.” Levy kestää 66 minuuttia ja kuusi sekuntia

Näistä syytteistä huolimatta yhtye itse kuitenkin kiistää saatananpalvonnan. Iowa teki yhtyeen tunnetuksi. Tunnetuimmiksi kappaleiksi muodostuivat ”Left Behind”, Resident Evil -elokuvastakin tuttu ”My Plague” sekä myös ”The Heretic Anthem”, ”People = Shit” ja ”Disasterpiece”, jotka ovat nykyisinkin olennainen osa yhtyeen kappalelistaa konserteissa.

Slipknot julkaisi marraskuussa vuonna 2002 DVD:n Disasterpieces, joka sisältää yhtyeen Lontoon konsertin. Noin vuotta myöhemmin julkaistiin vielä toinen DVD Welcome To Our Neighborhood, joka oli uudelleenjulkaisu saman materiaalin VHS-versiosta.

Uusi tyyli (2004–2007) Vuonna 2004 julkaistulla kolmannella levyllä Vol. 3: (The Subliminal Verses) yhtye oli ottanut musiikkiinsa uudenlaisen linjan. Musiikki oli kyllä yhä progressiivista, ja sen alta paljastui jopa entistä aggressiivisempia rumpukomppeja ja kitarariffejä, mutta kokonaisuudessaan albumin tyyli ei enää ollut yhtä aggressiivista. Yksi syy genren muutokseen on se, että Corey Taylorin lauluääni on nykyään kirkkaampi, mutta hän ei pysty enää murisemaan ja karjumaan yhtä lujaa kuin ennen. Kappale ”Before I Forget” voitti jopa Grammy-palkinnon. Myös muun muassa singlenäkin julkaistu ”Duality” sai paljon huomiota osakseen kuten myös ”The Nameless”, ”Pulse of the Maggots”, ”The Blister Exists”, ”Vermilion” ja viimeiseksi mainitun akustinen versio ”Vermilion Pt. 2”.

Jouluksi 2005 julkaistiin konserttialbumi 9.0: Live, jolla oli materiaalia Slipknotin yli 200 esiintymistä sisältäneeltä kiertueelta.

Lisäksi vuoden 2006 lopussa julkaistiin uusi Inside The Nine -DVD, joka sisältää muun muassa puolitoistatuntisen elokuvan yhtyeen kiertueesta. DVD:llä on myös henkilökohtaiset haastattelut jokaisesta yhtyeen jäsenestä ilman naamiota.

All Hope Is Gone (2008–2013) ja Paulin kuolema Vuonna 2008 elokuussa ilmestyi neljäs studioalbumi All Hope Is Gone. Tyylilajeiltaan albumi on laajempi kuin edelliset, jotkin kappaleet ovat raskaita ja aggressiivisia, kun taas joissakin kappaleissa on täysin puhtaita lauluosuuksia. Albumilla on esimerkiksi akustinen balladi ”Snuff”, joka on ennemminkin Corey Taylorin ja James Rootin toisen yhtyeen Stone Sourin tyylille ominainen kappale. All Hope Is Gone sai hyviä arvosteluja eri tiedotusvälineissä ympäri maailmaa, ja sen mainetta kasvatti varsinkin single Psychosocial, josta tehtiin myös musiikkivideo. Viimeisimmän musiikkivideon yhtye on tehnyt kappaleesta ”Snuff”. All Hope is Gone -albumin myötä Slipknot lähti myös Euroopan kiertueelle Machine Headin ja Children of Bodomin kanssa ja kesällä 2008 Slipknot kiersi Yhdysvaltoja Disturbedin kanssa. Kiertue päättyi Las Vegasiin 31. lokakuuta 2009. Kyseinen konsertti jäi Paul Grayn viimeiseksi.

Vuonna 2009 Slipknot voitti Suomen Emma-gaalassa Vuoden ulkomaisen artistin palkinnon yleisöäänestyksessä.

Haastattelussa ennen yhtyeen debyyttiä Sonispheressä Alankomaissa, Chris Fehn ilmoitti, että uutta materiaalia All Hope Is Gone-levyn jatkoksi tulee todennäköisesti vuonna 2010.

Slipknotin basisti Paul Gray löydettiin kuolleena hotellihuoneestaan Iowassa 24. toukokuuta 2010. Hän oli valmistautumassa lähtemään kiertueelle Hail!-superyhtyeen kanssa. Päivää myöhemmin yhtye piti Grayn lesken ja veljen kanssa lehdistötilaisuuden. Kesäkuun 21. päivä ruumiinavauksen tulokset selvisivät ja viranomaiset vahvistivat kuolinsyyksi lääkkeiden yliannostuksen. Ruumiinavaus paljasti Grayn kärsineen myös vakavasta sydänsairaudesta. Paul Grayn muistoksi julkaistiin (Sic)nesses-DVD 28. syyskuuta 2010, joka sisälsi musiikkivideoita, 45 minuutin dokumentin yhtyeestä sekä heidän keikkataltioinnin vuoden 2009 Download festivaaleilta Englannissa. Gray oli yhtyeelle tärkeä jäsen ja kappaleiden pääsäveltäjä, ja hänet menetettyään Slipknot epäröi pitkään, jatkaisivatko he uraansa. Joey Jordison ilmoitti uskovansa yhtyeen pystyvän jatkamaan uraansa, mutta Corey Taylor ei osannut luvata Slipknotin jatkavan.

Alkuvuonna 2011 Slipknot ilmoitti lähtevänsä lyhyelle kiertueelle Paul Grayn muiston kunniaksi. Kappaleiden basso-osuudet soitti vuosina 2011–2013 yhtyeen entinen kitaristi Donnie Steele. Hän soitti Joey Jordisonin rumpusetin takana, eikä häntä nähty yleisön edessä kuin vasta konsertin lopuksi yhtyeen hyvästellessä yleisönsä. Stone Sourin basisti ja Slipknotin entinen managerin Shawn Economaki on Grayn muistoksi laittanut numeron 2 bassoonsa. Seuraavana vuonna julkaistiin kokoelmalevy Antennas To Hell. Elokuussa 2012 Slipknot lanseerasi oman musiikkifestivaalinsa Knotfestin. Viimeisen kerran yhtye esiintyi Joey Jordison rumpalinaan kesäkuussa 2013 Monsters Of Rock festivaaleilla Brasiliassa.

Joulukuussa 2013 Slipknot ilmoitti Joey Jordisonin eronneen yhtyeestä. Jordison ilmoitti pian, ettei hän koskaan jättäisi yhtyettä ja kertoi olevansa yhtä järkyttynyt uutisesta kuin yhtyeen fanitkin. Vasta muutamaa vuotta myöhemmin Jordison sanoi lähtönsä syyksi sairastumisensa selkäytimen poikittaistulehdukseen. Hän toipui siitä ja kertoi asiasta avoimesti mediassa. Jordison sanoi haluavansa palata yhtyeeseen, jos siihen olisi ollut mahdollisuus. Heinäkuussa 2021 Jordisonin perhe kertoi hänen kuolleen rauhallisesti nukkuessaan 46-vuotiaana.

.5: The Gray Chapter (2014–2019) ja syyte yhtyettä vastaan

Slipknot teki paluun elokuussa 2014 julkaisemalla singlet The Negative One ja The Devil In I virallisella YouTube-kanavalla. Yhtyeen rumpali ja basisti ovat vaihtuneet. He esiintyvät kappaleen The Devil In I musiikkivideolla, mutta yhtye ei halunnut vielä paljastaa heidän nimiään. Uusien jäsenien nimet varmistettiin myöhemmin, ja he ovat Jay Weinberg (rummut) ja Alessandro Venturella (basso). The Devil In I -videolla yhtyeen jäsenet esiintyivät uusissa maskeissaan. Slipknotin uusin albumi .5: The Gray Chapter julkaistiin 21. lokakuuta 2014. Samalla he lähtivät pitkälle kiertueelle, jossa he soittivat suurimman osan uusista kappaleista livenä.

18. maaliskuuta 2019 Slipknot ilmoitti erottaneensa perkussionisti Chris Fehnin yhtyeestä. Yhtye julkaisi kotisivuillaan tiedotteen asiasta. Vain päiviä aikaisemmin Fehn oli haastanut yhtyeen oikeuteen syyttäen Coreytä sekä Shawnia alipalkkauksesta. Corey vastasi tähän sanomalla, että yhtyeen ansaitsemat tulot jaetaan tasan yhtyeen jäsenten kesken.

We Are Not Your Kind (2019 –)