Frans Albert (Alpo) Lumme (vuoteen 1906 Lindholm, 27. huhtikuuta 1890 Vihti – 17. marraskuuta 1973 Tampere) oli suomalainen kansakoulunopettaja, poliitikko ja maaherra. Hän toimi SDP:n kansanedustajana 1933–1949 ja Mikkelin läänin maaherrana 1949–1957. Vankan kristillisen vakaumuksen omannut Lumme oli Suomen merkittävimpiä lastensuojelun vaikuttajia, joka teki suurimman elämäntyönsä Tampereen lastensuojelutyönjohtajana 1922–1949. Lumpeen ansiosta kaupungin lastensuojelutoimesta muodostui edelläkävijä koko maassa.Viitamaa 2011, s. 2–6.Viitamaa 2011, s. 80–85.

Elämä Lapsuus Vihdin Selkissä syntyneen Alpo Lumpeen vanhemmat olivat torppari Aadolf Fredrik Lindholm (1847-1917) ja Amanda Fredrika Finér (1849-1931). Hän oli yhdeksänlapsisen katraan toiseksi nuorin. Kuusivuotiaana Lumme lähetettiin rutiköyhästä kodistaan tätinsä perheeseen Helsinkiin, jossa hänellä oli mahdollisuus käydä kansakoulua. He olivat valmiita kustantamaan myös oppikoulun, mutta 13-vuotiaana Lumme päätti ryhtyä juoksupojaksi. Tätinsä johdattamana hän omaksui uskonnollisuuden ja liittyi NMKY:n jäseneksi.Viitamaa 2011, s. 7–10.

Opettajana Suoritettuaan työnsä ohessa kauppa- ja kirjanpitokurssin Lumme sai paikan kristillisen Kotimaa-lehden konttorista. Vuonna 1908 Lumme aloitti opinnot Jyväskylän seminaarissa, josta hän valmistui kansakoulunopettajaksi 1912. Lumme työskenteli opettajana Kuhmoisten Leppäkoskella ja vuodesta 1916 lähtien Tampereella Tammelan kansakoulussa. Tampereelle muutettuaan hän oli myös perustamassa Suomen Kristillisen Työväen Liiton (KrTL) nuoriso-osastoa Kristillisen Työväen Nuorisoliittoa.

Nuorena kansakoulunopettajana Lumme puhui ankaran kasvatuksen puolesta. Lumme vieraili tanskalaisissa ja saksalaisissa lastenkodeissa, joista ensinmainituissa oli hänen mielestään liian vapaata, mutta Saksassa vallitsi kuri ja järjestys. Lumme antoi kuitenkin oppilailleen tiettyjä vapauksia, eikä toiminut kuten kirjoituksissaan esitti. Hän piti suuressa arvossa myös raittiusaatetta ja yleistä siveellisyyttä. Yksi Lumpeen esikuvista oli kasvatustieteilijä Mikael Soininen, jonka ajatuksiin hän tutustui seminaariopettajansa Kaarle Oksalan kautta.Viitamaa 2011, s. 10–16.

Lumme ei osallistunut sisällissotaan, mutta asettui vahvasti punaisten puolelle hoitaessaan sen aikana KrTL:n äänenkannattajan Työkansan päätoimittajan tehtäviä.Viitamaa 2011, s. 57. Joulukuussa 1918 Lumme valittiin puolueen listoilta Tampereen kaupunginvaltuustoon. Vuonna 1919 Lumme perusti Kristillisen Työväen Nuorisoliiton äänenkannattajaksi Nuori Kansa -lehden, jonka päätoimittajana hän oli lähes puoli vuosisataa vuoteen 1968 saakka. Lumme kirjoitti lehteen usein myös nimimerkillä ”Naapuri”. Lehtikirjoitustensa lisäksi hän julkaisi uskonnollisia peflettejä ja kirjoja.

Lastensuojelutyö Sisällissodan jälkeen Lumme huolestui tuhansien punaorpojen kohtalosta. Lumpeen ura lastensuojelun parissa alkoi 1922, jolloin hänet valittiin Tampereelle perustetun lastensuojelulautakunnan sihteeriksi ja ammattiholhoojaksi sekä kaupungin ensimmäiseksi lastenvalvojaksi. Lumme kiinnitti työssään huomiota erityisesti aviottomien lasten ja heidän äitiensä asemaan. Hän oli aikaisemmin pitänyt avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia ainoastaan siveettömien ja viettelevien naisten syynä, mutta vieritti nyt vastuuta myös miehille. Lumpeen mukaan oli väärin, että naiset joutuivat yksin kantamaan häpeän, kun taas siittäjät säilyttivät asemansa kunniallisina herroina.Viitamaa 2011, s. 47–48. Lastenvalvojana toimiessaan Lumme pyrkikin saamaan selville lasten isät, jotta heiltä voitiin karhuta elatusmaksuja. Hän opasti myös muita lastenvalvojia ja järjesti heille erilaisia koulutustilaisuuksia. Punaorvoille Lumme järjesti kesäsiirtolatoimintaa ja hänen ponnistelujensa ansiosta Tampereelle saatiin ensimmäinen kunnallinen kasvatuslaitos, kun Palhoniemen koulukoti aloitti toimintansa 1931. Kristilliseen työväenaatteeseen keskittyneen Nuoren Kansan ohella Lumme kirjoitti ahkerasti lastensuojelulalan lehtiin.

Kansanedustajana ja maaherrana

Poliitiikassa Lumme ihaili ”tahdon miehenä” pitämäänsä Maalaisliiton Santeri Alkiota, joka oli edennyt ministeriksi kansakoulupohjalta. KrTL:n luovuttua puoluepolitiikasta Lumme siirtyi sosialidemokraatteihin, joissa hän vaikutti puolueen kristillisessä siivessä. Vuonna 1933 Lumme valittiin eduskuntaan. Hän toimi eduskuntaryhmänsä puheenjohtajana 1946 ja eduskunnan ensimmäisenä varapuhemiehenä 1948-1949. Lumme hoiti edelleen myös lastensuojelujohtajan tehtäviään, mutta ei pystynyt paneutumaan niihin entisellä tarmollaan. Kansanedustajana hän keskittyi lastensuojeluun ja kasvatukseen painottaen erityisesti kotikasvatuksen tukemista.Viitamaa 2011, s. 60–63.

Vuonna 1936 tuli voimaan Suomen ensimmäinen lastensuojelulaki, jonka käsittelyyn Lumme osallistui innokkaasti. Lumme halusi lainvalmistelun siirrettäväksi laki- ja talousvaliokunnasta naisvaltaisempaan sivistysvaliokuntaan, jota hän piti asiantuntevampana. Lumpeen ja Aino Lehtokosken vaatimus ei mennyt läpi. Lain valmistuttua Lumme arvosteli sen sisältämää pykälää, joka määräsi lastensuojelulautakunnat huoltolautakuntien alaisuuteen. Hänen mielestään lastensuojelun piti saada toimia itsenäisesti.Viitamaa 2011, s. 72–76. Tampereella Lumpeella oli niin arvostettu asema, että kaupunginvaltuusto piti lastensuojelulautakunnan itsenäisenä hänen ehdotuksensa mukaisesti.Viitamaa 2011, s. 77–78. Lumme laati muun muassa lakialoitteen, jonka ansioista aviottomienkin lasten oli mahdollisuus saada avustusta isän asepalveluksen aikana. Kaatumatautisten sterilisointia käsiteltäessä hän kannatti sen sallimista, vaikka useat kansanedustajat vastustivat lakia kristillisyyteen ja lähimmäisenrakkauteen vedoten. Lumme sen sijaan piti kristillisempänä tylsämielisten, vähämielisten ja mielisairaiden syntymisen ehkäisyä.

Lumme toimi myös presidentin valitsijamiehenä vuosina 1937, 1940 ja 1943. Lumme jätti kansanedustajan ja lastensuojelutyönjohtajan tehtävänsä 1949, jolloin hänet nimitettiin Mikkelin läänin maaherraksi. Lumpeen tilalle eduskuntaan nousi Hugo Aattela. Jäätyään eläkkeelle maaherran virastaan 1957 hän toimi muun muassa Suomen Raittiusjärjestöjen Liiton ja Rajaseudun Ystävien Liiton puheenjohtajana. Lumme kuoli syöpään 83-vuotiaana marraskuussa 1973. Hänet on haudattu Kalevankankaan hautausmaalle.

Perhe Alpo Lumpeen ensimmäinen puoliso oli tamperelainen kansakoulunopettaja Elli Katarina Alanen (1890-1939), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1914. Pariskunta oli tavannut toisensa Jyväskylän seminaarissa. Heillä oli neljä lasta. Elli Lumme työskenteli opettajana muun muassa Länsi-Teiskon kansakoulussa sekä tamperelaisessa Johanneksen koulussa. Leskeksi jäätyään Lumme meni naimisiin Anna Aurora Riutan (1903-1987) kanssa vuonna 1940. He olivat tutustuneet jo vuosia aikaisemmin Riutan työskennellessä nuorena harjoittelijana lastensuojelulaitoksissa.

Teoksia

Lähteet

Viitteet

Aiheesta muualla

Luokka:Kansanedustajat Luokka:Suomen Kristillisen Työväenliiton poliitikot Luokka:Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen poliitikot Luokka:Tampereen kaupunginvaltuutetut Luokka:Mikkelin läänin maaherrat Luokka:Suomalaiset opettajat Luokka:Suomalaiset päätoimittajat Luokka:Pirkanmaan vaalipiiri Luokka:Vuonna 1890 syntyneet Luokka:Vuonna 1973 kuolleet