Sakilaiset olivat kaupunkiin asettuneita 1900-luvun alun työläisnuoria, oman aikansa jengiläisiä. Nimitystä käytetään erityisesti Helsingin Kallion ja Sörnäisten nuoresta rahvaasta, katujen kundeista, sälleistä, jotka muodostivat vetelehtiviä nuorisojengejä. Sakilaisia pitivät koossa yhteiset riitit, pukeutuminen, kieli ja helposti tunnistettava äänekäs ja väkivaltainen käyttäytyminen. Yhteiskunnalliselta taustaltaan sakilaiset olivat siis alinta sosiaalista kerrostumaa, sekatyömiehiä, kengänkiillottajia, lehdenmyyjiä tai kokonaan toimettomia pikkurikollisia. Lisäansioita he saivat paitsi pikkurikollisuudesta kuten varkauksista, myös enemmän tai vähemmän vakituisesta viinan myynnistä. Termi "sakilainen" perustuu joukkoa tai jengiä tarkoittavan sakki-sanan murteelliseen saki-muotoon.
Sakilaisten kulttuuri pohjautui paljon Pariisin väkivaltaisten "apassien", Les Apaches-jengien tapoihin.
Sakilaisuus oli hyvin maskuliinista, naisten asema oli esineellistynyt. Heihin kohdistettiin väkivaltaa, mutta he toisaalta saattoivat osaltaan ylläpitää hegemonista maskuliinisuutta ja turvautua väkivaltaan itsekin. Oma tanssimuoto, ajankohdan normeihin nähden eroottissävyinen pisto, ilmensi sakilaisten arvoja.
Sakilaisuuden vastavoimana ilmeni yhdistystoiminta, jonka kautta nuoria ohjattiin harrastuksiin, kuten vapaapalokuntiin, urheiluseuroihin ja harrastajateatteriin.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Raoul af Hällström : Apaasheja ja sakilaisia, Suomen Kuvalehti, 18.05.1929, nro 20, s. 36, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Luokka:Suomen asutus- ja yhteiskuntahistoria Luokka:Nuorisokulttuuri