thumb|right|Max Engman vuonna 2008. Max Robert Engman (27. syyskuuta 1945 Helsinki – 19. maaliskuuta 2020 HelsinkiKuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 18.4.2020, s. C 15.) oli suomalainen historiantutkija, joka toimi Åbo Akademin yleisen historian professorina vuosina 1985–2011. Hänen tutkimuskohteitaan olivat muun muassa muuttoliikkeet, pietarinsuomalaisten historia ja ensimmäisen maailmansodan jälkeinen poliittinen historia.Facta 2001, Täydennysosa 1990, s. 243. WSOY 1990.
Engman kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Svenska normallyceumista vuonna 1964, opiskeli historiaa Helsingin yliopistossa Jarl Gallénin johdolla ja väitteli tohtoriksi vuonna 1983 aiheenaan pietarinsuomalaiset.Hollsten, Laura: ”Max Engman 1945–2020”, Historiallinen aikakauskirja 2/2020, s. 258–259. Artikkelin verkkoversio Engman työskenteli vuosina 1968–1973 Valtionarkistossa. Hän oli Historisk Tidskrift för Finlandin toimitussihteeri vuosina 1971–1982 ja vastaava päätoimittaja 1982–2000. Vuodesta 2003 hän oli Åbo Akademin säätiön tutkimuslaitoksen puheenjohtaja. Hän oli Svenska litteratursällskapet i Finlandin hallituksen jäsen vuodesta 1980 ja seuran puheenjohtaja vuosina 2010–2013.Max Engman in memoriam Svenska litteratursällskapet i Finland 23.3.2020. Viitattu 18.4.2020.
Engman palkittiin vuonna 2007 Ruotsin suurimmalla historiapalkinnolla Hertig Karls prisillä ensimmäisenä ei-ruotsalaisena. Vuonna 2016 hän sai Ruotsin suurimman tietokirjapalkinnon Stora fackboksprisetin teoksestaan Språkfrågan: Finlandssvenskhetens uppkomst 1812–1922, ja vuonna 2017 hänelle myönnettiin Tollanderin palkinto samasta teoksesta. Hän sai valtion tiedonjulkistamispalkinnon vuosina 1998 ja 2008. Lisäksi hänelle myönnettiin Hallbergin palkinto vuonna 1984.
Engman oli Suomen Tiedeseuran jäsen vuodesta 1994 ja Ruotsin kuninkaallisen kaunokirjallisuusakatemian jäsen vuodesta 2008.
Engman osallistui vuoden 1968 Vanhan valtaukseen.
Teoksia Finljandtsy v Peterburge. Maks Engman. Perevod so švedskogo A. I. Rupasova. Jevropeiski Dom, 2005. Förvaltningen och utvandringen till Ryssland 1809–1917. Tryckericentralen: Förvaltningshistoriekommittén, 1995. Gränsfall: Utväxlingar och gränstrafik på Karelska näset 1918–1920. Svenska litteratursällskapet i Finland, 2008. Kaksoiskotka ja leijona: Nikolai Valapaton muisto ja muita kirjoituksia. Suomentanut Marja Engman. VAPK-kustannus, 1992. Lejonet och dubbelörnen: Finlands imperiella decennier 1830–1890. 2000. Mannen i kolboxen: John Reed och Finland. Max Engman & Jerker A. Eriksson. Svenska litteratursällskapet i Finland, 1979. Norden och flyttningarna under nya tiden. Foreningerne Norden, 1997. Petersburgska vägar. Schildt, 1995. Pietarinsuomalaiset. WSOY, 2004. Pitkät jäähyväiset: Suomi Ruotsin ja Venäjän välissä vuoden 1809 jälkeen. WSOY, 2009. Raja: Karjalankannas 1918–1920. WSOY, 2007. Språkfrågan: Finlandssvenskhetens uppkomst 1812–1922. Svenska litteratursällskapet i Finland, 2016. S:t Petersburg och Finland: Migration och influens 1703–1917. (Väitöskirja.) Societas scientiarum Fennica, 1983. Suomalaiset Venäjällä: Lähdeopas = Handledning till källor rörande finländare i Ryssland. Suomentanut Kauko I. Rumpunen. Kansallisarkisto, 2004. Suureen itään: Suomalaiset Venäjällä ja Aasiassa. Siirtolaisuusinstituutti, 2005. Vallankumouksen salamatkustaja: John Reed Suomessa. Max Engman & Jerker A. Eriksson. (Alkuteos: Mannen i kolboxen.) Suomentanut Timo Hämäläinen. WSOY 1982.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Suomalaiset historioitsijat Luokka:Suomalaiset professorit Luokka:Åbo Akademin professorit Luokka:Vuonna 1945 syntyneet Luokka:Vuonna 2020 kuolleet