Gdańsk ([] , ) on tärkeä satamakaupunki Gdańskinlahden rannalla Pohjois-Puolassa, Motławan ja Veikselin Martwa Wisła (Tote Weichsel) suuhaaran varrella. Gdańsk on Pommerin voivodikunnan pääkaupunki ja Puolan kuudenneksi suurin kaupunki.
Sen arvioitu asukasluku on 489 402 (2026) ja esikaupunkeineen Trójmiasto yhdessä Gdynian ja Sopotin kanssa yli miljoona.
Kaupunki on myös tärkeä sivistys- ja kulttuurikeskus. Siellä sijaitsee lääketieteen ja insinööritieteitten korkeakouluja sekä kuvataideoppilaitoksia, merenkulkukeskus, useita kirkkoja, museoita, teattereita ja puutarhoja sekä konserttisali ja oopperatalo.
Nimi Nimi Gdańsk tulkitaan yleensä Gdaniajoen varrella sijaitsevaksi kaupungiksi. Gdanian ajatellaan olevan sen Motławajoen haaran alkuperäinen nimi, jonka varrella kaupunki sijaitsee. Paikallisella kašubin kielellä nimi kuuluu Gduńsk. Saksankielinen nimi Danzig on jossain määrin yhä käytössä myös saksalaisen kielialueen ulkopuolella, etenkin kun viitataan kaupunkiin ennen toista maailmansotaa.
Siirtokunnan nimi kirjoitettiin ensimmäisen kerran vuonna 997 urbs Gyddanyzc, vuonna 1148 Kdanzk, vuonna 1188 Gdanzc, vuonna 1236 Gdansk, vuonna 1263 Danzc, vuonna 1311 Danczk, vuonna 1399 Danczik, vuonna 1414 Danczig ja vuonna 1454 Gdansk. Näistä muodoista erottuvat kaikki kolme päämuotoa: pommerilainen Gduńsk, puolalainen Gdańsk ja saksalainen Danzig.
Maantiede ja ilmasto Gdańsk sijaitsee Puolan pohjoisosassa Pommerin voivodikunnassa. Se muodostaa yhdessä Gdynian ja Sopotin kanssa yhtenäisen taajama-alueen, jota kutsutaan kolmoiskaupungiksi, Trójmiasto.
Gdańskin keskusta (vanha kaupunki) sijaitsee Veikselin sivujoen Motlawan varrella kolme kilometriä rantaviivasta sisämaahan päin. Kaupungilla on kaksi satama-aluetta. Uusi satama on telakoiden ja teollisuuden keskus. Pohjoissatama rakennettiin vuonna 1975.
Vuoden lämpimintä aikaa on heinä-elokuu, jolloin keskimääräinen ylin lämpötila on noin 21 astetta. Kylmintä on tammikuussa, jolloin keskimääräinen alin lämpötila on −3,4 astetta.
Gdańskinlahden rannat ovat hiekkaisia, ja auringonpalvojille on 33 kilometriä puhdasta hiekkarantaa. Hiekkadyynit erottavat lahdesta haffeja, jotka ovat laguunien itämerellisiä vastineita. Ne ovat yleensä muuta merta vähäsuolaisempia ja rantalomanviettäjien suosiossa.
Historia
Keskiaika Arkeologien mukaan Gdańskin linnoitus rakennettiin 980-luvulla, mutta vuotta 997 pidetään kaupungin perustamisvuotena. Pyhä Adalbert (puol. Wojciech) kastoi lähetysmatkallaan Gdańskin asukkaita ja mainitsi kaupungin ensimmäistä kertaa kirjallisessa lähteessä. Gdańskista tuli Pommerin herttuoiden hallitseman herttuakunnan keskus ja tärkeä kauppakaupunki. Gdańsk sai vuonna 1260 Puolan kuninkaalta itsehallinnon.Kari 2000, s. 284-285 pienoiskuva|Kuningas Kasimir IV:n vuonna 1455 antama alkuperäinen asiakirja, joka myöntää Danzigille oikeuden itsenäisesti periä ja säätää veroja. 1200-luvulla alueelle muutti lisää kauppiaita Lyypekin ja Bremenin hansakaupungeista. Pommerin herttuoista viimeinen, Mestwin II, luovutti kaikki maansa myöhemmälle Puolan kuningas Przemysl II:lle. Tämän salamurhan jälkeen kaupunkia hallitsivat vähän aikaa Böömin ja Puolan kuninkaat. 1300-luvun alussa alueesta kiistelivät Brandenburg ja Puola. Seuranneessa sodassa alueen valloittivat Saksalaisen ritarikunnan ritarit, jotka Puolan kuningas kutsui avuksi paikalle. Ritarikunta liitti alueen muitta mutkitta omiinsa, mitä seurasi sarja sotia ritarikunnan ja Puolan hallitsijoitten välillä. Kaliszin rauhassa vuonna 1343 ritarikunta sai pitää Pommerin, mutta Puolan kuninkaille jäi feodaaliherruus alueella. pienoiskuva|Gdańsk vuonna 1575, julkaisijat Georg Braun ja Frans Hogenberg. Danzigista, jolla nimellä kaupunki tunnettiin vuoteen 1945 asti, tuli osa hansaliittoa vuonna 1361. 1400-luvun alussa käytyjen sotien jälkeen kaupunki oli taas vähän aikaa Puolan kuninkaiden hallinnassa, mutta vuonna 1411 se palasi ritarikunnalle. Vuonna 1440 Danzig liittoutui Elblągin (Elbing) ja Toruńin (Thorn) hansakaupunkien kanssa vastustamaan Saksalaisen ritarikunnan herruutta ja haki tukea Puolan kuningas Kasimir IV:ltä. Seurannut kolmetoistavuotinen sota 1454–1466 päättyi ritarikunnan tappioon.
1300-luvulta aina 1600-luvulle Danzig kasvoi voimakkaasti. Kaupunki kärsi kuitenkin vahinkoa kolmikymmenvuotisessa sodassa vuosina 1618–1648. Kuningas Kasimir IV:n myöntämä paikallinen autonomia kiitoksena kaupungin uskollisuudesta, ja pääsy Puolan markkinoille tekivät Danzigista rikkaan satamakaupungin.
Luterilainen aika 1500-1600 -luku pienoiskuva|Gdańskin kaupan allegoria, apoteoosi vuodelta 1608, Isaak van den Blocke.1500- ja 1600-luvut olivat kaupungin kaupan ja kulttuurin kulta-aikaa. Danzigiin muutti paljon ihmisiä erilaisista etnisistä ryhmistä: saksalaisia, puolalaisia, juutalaisia ja hollantilaisia.
Kaupunki saavutti huippunsa 1500-luvun aikana Itämeren vauraimpana satamakaupunkina. Vuoteen 1754 mennessä sen väkiluku (77 000) oli suurempi kuin minkään Itä-Euroopan kaupungin, ja sen vuosittainen viljanvienti oli yli 200 000 tonnia.pienoiskuva|Danzigin vapaakaupungin valuuttaaUskonpuhdistus sai kannatusta Danzigissa 1500-luvun puolivälissä, mikä aiheutti jännitteitä katolisen Puolan Vaasa-sukuisten kuninkaiden kanssa. Puolan kuninkaat ryhtyivät 1500-luvun loppupuolella ajamaan uskonnollista yhdenmukaisuutta Puolassa. Puolan ja Ruotsin väliset jatkuvat kiistat aiheuttivat 1600-luvulla Danzigille ongelmia. Vuonna 1629 solmitussa Altmarkin välirauhassa Puola joutui luovuttamaan Ruotsille Danzigin tullitulot viideksi vuodeksi. 1600- ja 1700-lukujen Ruotsin kanssa käydyt sodat pysäyttivät kaupungin talouskasvun ja aloittivat sen alamäen.
1700- ja 1800-luku, Preussin ja Saksan aika pienoiskuva|Ulica Długa (Pitkä katu), Eduard Flottwellin valokuva n. 1855. Kaupunki kärsi 1700-luvulla sotien aiheuttamasta taloudellisesta ahdingosta ja muun muassa paiseruttoepidemiasta vuonna 1709. Puolan ensimmäisessä jaossa Danzigin saksankielinen asujaimisto taisteli itsenäisyyden puolesta, kun suurin osa Puolan Pommerista joutui Preussin vallan alle vuonna 1772, mikä johti sataman kautta kulkevan kaupan nopeaan hajoamiseen. Kaupunki jäi saarroksiin preussilaisten alueiden keskelle vuoteen 1793 saakka, jolloin senkin oli annettava periksi ja se liitettiin osaksi Preussia. Preussin valtakausi jatkui lyhyen Napoleon I:n myöntämän Danzigin vapaakaupunkina olon vuosina 1807–1815 jälkeen, mutta sen alueellinen erillisyys Puolasta Preussin merelle luoman käytävän seurauksena tuhosi sen talouden. Danzig yritti yhdistyä Puolan kanssa vuonna 1813–1814, mutta kun Wienin kongressi sen sijaan jakoi Puolan Venäjän, Itävallan ja Preussin kesken, kaupunki siirrettiin Länsi-Preussin maakuntaan kuuluvaksi. Danzig, kuten kaupunkia tuolloin kutsuttiin, teollistui jonkin verran, mutta ei onnistunut palauttamaan asemaansa suurena Itämeren kauppasatamana.
Danzigista tuli muun Preussin mukana osa Saksan keisarikuntaa vuonna 1871. Preussin valta-aikana Danzig ei ollut erityisen keskeinen kaupunki.
1900-luku pienoiskuva|Danzigin vanhakaupunki 1920-luvulla. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Puolasta tuli itsenäinen, ja puolalaiset haikailivat Danzigia itselleen saadakseen vapaan pääsyn merelle liittoutuneiden lupauksen mukaisesti. Kaupunkia ei kuitenkaan annettu täysin Puolan hallintaan, vaan siitä tehtiin Versailles'n rauhansopimuksen nojalla Danzigin vapaakaupunki, itsenäinen kaupunki Kansainliiton valvontaan vuodesta 1919 lähtien, ja Puola hallitsi sitä hallinnollisesti. Tänä aikana kaupunkia hallitsi enimmäkseen sen saksankielinen väestönosa. Danzigin lainsäädäntöelin, joka oli saksalaisista koostuva, pyrki kuitenkin aina kun mahdollista vastustamaan puolalaista valvojaa.
Koska saksalaiset viranomaiset estivät puolalaisia asettumasta kaupunkiin ja häiritsivät heidän kaupankäyntiään, Puolan hallitus päätti rakentaa lähettyville uuden sataman, Gdynian 16 kilometriä pohjoiseen, josta tulikin Puolalle tärkeä satamakaupunki. Gdynia kasvoi nopeasti, ja myös Danzig kukoisti. Vapaakaupunkiaikanaan gdańskilaiset saivat jopa omat postimerkit ja valuutan. Merkittävä osa Suomeen kieltolain aikana 1920-luvulla tulleesta alkoholista tuli Danzigin kauttaJari Lybeck, Lyhyesti pirtuajasta. Turun Sanomat 21.4.2011. Kirja-arvostelu. "Viron ohella myös Saksa oli merkittävä pirtun tuontimaa. Saksalaisalukset toivat alkoholia erityisesti Kielistä ja Danzigista." ja Danzigiin rekisteröidyillä laivoilla. Puolalaisesta pirtusta käytetty yleisesti lempinimeä "Varsovan laulu".Arto Pajukallio: Varsovan laulu Matti Kassilan rikosjännärissä... HS 24.11.2011. Viitattu 23.5.2026.
Saksan hallinta Danzigissa lisääntyi, kun Saksan kansallissosialistinen (natsi) työväenpuolue voitti enemmistön edustajainhuoneen paikoista vuosien 1933 ja 1935 vaaleissa. Vuonna 1938 Adolf Hitler vaati kaupungin luovuttamista Saksalle. Puolan kieltäytymistä Saksa käytti provokaationa hyökätäkseen Puolaan 1. syyskuuta 1939, mikä johti toiseen maailmansotaan.
Toinen maailmansota pienoiskuva|Puolalaisten postitoimistoa puolustaneiden postinkantajien teloitus 1. syyskuuta 1939. pienoiskuva|Danzigilaiset ottavat Adolf Hitlerin vastaan syyskuussa 1939.Saksan ja Puolan väliset kiistat Danzigin hallinnasta toimivat tekosyynä saksalaisten marssimiselle Puolaan 1. syyskuuta 1939 ja toisen maailmansodan syttymiselle. Toisena sotapäivänä Saksan joukot pääsivät Danzigiin asti ja surmasivat puolalaiset postinkantajat, jotka puolustivat postitoimistoa. Loputkin puolalaiset sotilaat antautuivat seitsemän päivän kuluttua. Saksan joukot valtasivat kaupungin ja karkottivat tai tappoivat tuhansia puolalaisia ja juutalaisia. Lokakuussa 1939 Danzigista ja muusta Puolan Pommerista muodostettiin saksalainen hallinnollinen alue Danzig-Westpreussen. Puolalaisia lähetettiin keskitysleireille, pääasiassa viereiseen Stutthofiin. Sivistyneistö murhattiin raa’asti.
Vuoden 1945 alussa Saksa alkoi evakuoida saksalaista siviiliväestöä kaupungista. 30. maaliskuuta neuvostojoukot, joissa oli myös puolalaisia sotilaita, valtasivat kaupungin saksalaisten joukkojen vetäydyttyä kaupungista. Seuranneina päivinä Puna-armeijalla oli kaupungissa vapaat kädet. Siviiliväestöä murhattiin, raiskattiin ja ryöstettiin, ja lopuksi vanhakaupunki sytytettiin palamaan, jolloin 90 % kaupungista raunioitui täysin. On arvioitu, että sotavuosina 40 prosenttia kaupungin asukkaista sai surmansa.
Toisen maailmansodan jälkeen Liittoutuneiden Jaltan ja Potsdamin konferenssien vuonna 1945 päätösten mukaan pahoin vaurioitunut Danzigin kaupunki annettiin sodan jälkeen Puolalle. Puola ryhtyi Neuvostoliiton tukemana karkottamaan enemmistöasemassa ollutta saksalaisväestöä kaupungista. Tilalle siirrettiin puolalaisia niiltä Itä-Puolan alueilta, jotka Puola itse menetti Neuvostoliitolle. Gdańsk jälleenrakennettiin 1950- ja 1960-luvuilla, ja siitä tuli kommunistisen Puolan kansantasavallan tärkeä satama- ja teollisuuskaupunki. Jälleenrakennustöissä ennallistettiin paljon kaupungin vanhaa arkkitehtuuria ja poistettiin melkein kaikki saksalaisuudesta kertovat muistomerkit. Kaikki saksankieliset nimet vaihdettiin puolankielisiin. Entisöityihin rakennuksiin kuuluvat Katariinankirkko, jonka osia on peräisin 1300-luvulta sekä keskiaikainen raatihuone.
Gdańskilla oli tärkeä osa Puolan kommunistihallituksen kaatamisessa. Siellä järjestettiin hallituksenvastaiset mielenosoitukset, jotka johtivat Puolan kommunistisen johtajan Władysław Gomułkan eroon joulukuussa 1970. Kymmenen vuotta myöhemmin Gdańskin telakalla syntyi elokuussa 1980 vapaa ammattiyhdistysliike Solidaarisuus (Solidarność), jonka vastustus johti kommunistisen hallinnon luhistumiseen vuonna 1989. Ensimmäiset vapaat vaalit 40 vuoteen, sitten toisen maailmansodan, pidettiin 5. kesäkuuta 1989. Puolan presidentiksi valittiin vuonna 1990 Solidarnośćin johtaja Lech Wałęsa.
Gdańsk oli vuosina 1975–1998 Gdańskin voivodikunnan hallinnollinen keskus.