Bradley Wiggins (s. 28. huhtikuuta 1980 Gent, Belgia) on uransa lopettanut englantilainen rata- ja maantiepyöräilijä. Hän on viisinkertainen olympiavoittaja, seitsenkertainen maailmanmestari ja Ranskan ympäriajon 2012 voittaja.
Ammattipyöräilijä Gary Wigginsin poika Bradley Wiggins syntyi Belgiassa, mutta varttui Lontoossa. Isänsä jälkiä seuraten hän aloitti pyöräilyn nuorena, Lontoon Herne Hill -velodromilla 12-vuotiaana. Looking down from Herne Hill, I can see the future is bright Guardian 8.4.2007 Hänet aateloitiin vuonna 2013.
Wiggins ilmoitti uransa päättymisestä joulukuussa 2016.
Ratapyöräily Wiggins kuului Ison-Britannian pronssia voittaneeseen joukkueeseen vuoden 2000 Sydneyn olympialaisten joukkuetakaa-ajossa. Neljä vuotta myöhemmin Ateenan olympialaisissa hän voitti kultaa neljän kilometrin henkilökohtaisessa takaa-ajossa, hopeaa joukkuetakaa-ajossa sekä pronssia Rob Haylesin kanssa Madisonissa. Pekingin olympialaisissa vuonna 2008 hän saavutti toistamiseen kultaa neljän kilometrin henkilökohtaisessa takaa-ajossa. Joukkuetakaa-ajossa hän kirkasti neljän vuoden takaisen hopeansa kullaksi. Rio de Janeiron olympialaisissa 2016 hän voitti kultaa joukkuetakaa-ajossa.
Ratapyöräilyn MM-kisoissa Wiggins on voittanut kultaa henkilökohtaisessa takaa-ajossa vuosina 2003, 2007 ja 2008. Joukkuetakaa-ajossa hän on saavuttanut Britannian joukkueessa kultaa vuosina 2007 ja 2008, hopeaa vuosina 2000, 2001, 2003 ja 2016 sekä pronssia vuonna 2002. Madison-ajon maailmanmestaruuden hän voitti Mark Cavendishin kanssa 2008 ja 2016.
Wiggins teki 7. kesäkuuta 2015 Lontoon olympiavelodromilla tunninajon maailmanennätyksen 54,526 kilometriä. Aiempi ME oli Alex Dowsettin 52,937 kilometriä.
Maantiepyöräily Wiggins aloitti ammattilaisuransa vuonna 2002. Hän edusti Française des Jeux -tallia 2002–2003, Crédit Agricolea 2004–2005, Cofidista 2006–2007, Team Columbiaa 2008, Garmin-Slipstreamiä 2009 ja Team Skyta vuodesta 2010 huhtikuuhun 2015. Tämän jälkeen hän aloitti uudessa Team Wigginsissä.
Hän voitti pitkään etupäässä aika-ajokilpailuja, muun muassa Dauphiné Libérén prologin ja Dunkerquen neljän päivän ajon aika-ajoetapin 2007 sekä De Pannen kolmen päivän ajon aika-ajo-osuuden ja Ison-Britannian aika-ajomestaruuden 2009 ja 2010. Italian ympäriajossa 2010 hän voitti Amsterdamissa ajetun 8,4 kilometrin avausetapin.
Ranskan ympäriajossa 2009 Wiggins sijoittui neljänneksi. Vuonna 2011 hän voitti Criterium du Dauphinén kokonaiskilpailun ja kotimaansa maantiejon mestaruuden sekä sijoittui Juan José Cobon dopingtuomion jälkeen toiseksi Espanjan ympäriajossa. Maantieaika-ajon MM-kilpailussa hän sai hopeaa. Vuonna 2012 hän voitti Pariisi–Nizza-ajon kokonaiskilpailun ja aika-ajoetapin, Tour de Romandien kokonaiskilpailun ja kaksi etappia sekä Criterium du Dauphinén kokonaiskilpailun ja aika-ajoetapin. Heinäkuussa hän voitti ensimmäisenä brittinä Ranskan ympäriajon kokonaiskilpailun. Hän sijoittui prologissa toiseksi ja nousi kokonaiskilpailun johtoon seitsemännen etapin jälkeen. Hän voitti aika-ajona käydyt 9. ja 19. etapin. Hän voitti kokonaiskilpailussa toiseksi sijoittuneen maanmiehensä ja tallitoverinsa Chris Froomen kolmella minuutilla 21 sekunnilla. Lontoon olympialaisissa hän voitti aika-ajon ennen Saksan Tony Martinia.
Vuonna 2013 Wiggins voitti Britannian ympäriajon. Aika-ajon MM-kilpailussa hän sai hopeaa. Vuonna 2014 hän voitti aika-ajon maailmanmestaruuden. Saavutuksia maantiepyöräilyssä
2003 Tour de l'Avenir, etapin 1 (aika-ajo) voitto 2005 Circuit de Lorraine, etapin 2 (aika-ajo) voitto Tour de l'Avenir, etapin 8 voitto MM-kilpailut, aika-ajossa seitsemäs 2007 Dunkerquen neljän päivän ajo, etapin 1 (aika-ajo) voitto Dauphiné Libéré, prologin voitto Tour du Poitou-Charentes et de la Vienne, etapin 4 (aika-ajo) voitto Duo Normand (pariaika-ajokilpailu), voitto (parina Michiel Elijzen) MM-kilpailut, aika-ajossa kymmenes 2009 De Pannen kolmen päivän ajo, etapin 3b (aika-ajo) voitto Italian ympäriajo, etapilla 21 (aika-ajo) toinen Ranskan ympäriajo, kokonaiskilpailussa neljäs, etapilla 1 (aika-ajo) kolmas Aika-ajon Ison-Britannian mestaruus Herald Sun Tour, kokonaiskilpailun ja etapin 5 (aika-ajo) voitto 2010 Italian ympäriajo, etapin 1 (aika-ajo) voitto Aika-ajon Ison-Britannian mestaruus 2011 Pariisi–Nizza-ajo, kokonaiskilpailussa kolmas Bayern-Rundfahrt, 4. etapin (aika-ajo) voitto Criterium du Dauphiné, kokonaiskilpailun voitto Maantieajon Ison-Britannian mestaruus Espanjan ympäriajo, kokonaiskilpailussa toinen, etapilla 10 (aika-ajo) kolmas MM-kilpailut, aika-ajossa hopeaa 2012 Volta ao Algarve, 5. etapin (aika-ajo) voitto Pariisi–Nizza, kokonais- ja pistekilpailun sekä etapin 8 (aika-ajo) voitto Tour de Romandie, kokonaiskilpailun sekä 1. ja 5. (aika-ajo) etapin voitto Criterium du Dauphiné, kokonaiskilpailun ja 4. etapin (aika-ajo) voitto Ranskan ympäriajo, kokonaiskilpailun sekä etappien 9 ja 19 (aika-ajoja) voitto, prologissa toinen, etapeilla 7 ja 17 kolmas. Kilpailua johtavan keltainen paita 7. etapin jälkeen Aika-ajon olympiavoitto 2013 Katalonian ympäriajo, kokonaiskilpailussa viides Italian ympäriajo, 8. etapilla (aika-ajo) toinen Puolan ympäriajo, 7. etapin (aika-ajo) voitto Britannian ympäriajo, kokonaiskilpailun ja 3. etapin (aika-ajo) voitto MM-kilpailut, aika-ajossa hopeaa 2014 Kalifornian ympäriajo, kokonaiskilpailun ja 2. etapin (aika-ajo) voitto Aika-ajon Ison-Britannian mestaruus Britannian ympäriajo, kokonaiskilpailussa kolmas, 8 (a) -etapin (aika-ajo) voitto MM-kilpailut, aika-ajon kultaa 2015 De Pannen kolmen päivän ajo, kokonaiskilpailussa kolmas, 3 (b) -etapin (aika-ajo) voitto
Lähteet Bradley Wiggins trap-friis-tietokannassa Bradley Wiggins Cycling Archives -tietokannassa Bradley Wiggins Pro Cycling Stats -tietokannassa Viitteet
Luokka:Englantilaiset maantiepyöräilijät Luokka:Englantilaiset ratapyöräilijät Luokka:Brittiläiset olympiavoittajat Luokka:Vuonna 1980 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt