thumb|Regia Aeronautican symboli Regia Aeronautica () on Italian kuningaskunnan ilmavoimien nimitys 23. maaliskuuta 1923 – 2. kesäkuuta 1946. Kuninkaalliset ilmavoimat perustettiin erottamalla maavoimien lentojoukot omaksi puolustushaarakseen, ja sen olemassaolo päättyi Italian julistautuessa tasavallaksi 1946, jolloin ilmavoimien nimeksi tuli Aeronautica Militare (Italiana).

Historia thumb|left|100px|Regia Aeronautican tunnus siivissä 1900-luvun alussa Italia oli ilma-aseen käytön edelläkävijä. Libyan valtauksessa 1911 se teki maailman ensimmäisen tiedustelulennon 23. lokakuuta ja maailman ensimmäisen pommituslennon 1. marraskuuta. Ensimmäisessä maailmansodassa Italian maavoimien Corpo Aeronautico Militarella oli ranskalaisia hävittäjiä ja italialaisia pommikoneita, joista merkittävimpiä Capronin pommikoneet. Laivastolla Regia Marinalla oli oma ilma-ase, jonka kalustona olivat italialaisvalmisteiset lentoveneet.

Ilmavoimista tuli puolustushaara, Regia Aeronautica, 28. maaliskuuta 1923. Benito Mussolinin fasistihallinto teki ilma-aseesta propagandavälineen, ja sen kalustolla rikottiin useita voimassa olleita ennätyksiä kuten Atlantin ylitykset lentoveneillä 1931 ja 1933. Ilmavoimat osallistuivat 1930-luvun lopulla Etiopian ja Espanjan sotiin.

Libya 1921–1935 Vuosina 1921–1935 Italia miehitti Libyan ja teki siitä siirtomaansa sijoittaen lähes puoli miljoonaa asukasta keskitysleireille, joista monet myöhemmin palasivatkin hävitetyille asuinsijoilleen. Ilmavoimilla oli suuri merkitys miehityksen onnistumiselle. Ilmavoimien käyttämät BR.1- ja Ca.73-pommikoneet, R2- ja A300/4-tiedustelukoneet, CR.1-, AC.2- ja AC.3-hävittäjät sekä S.55-vesilentokoneet etsivät maaleja ja häiritsivät heimotaistelijoiden kokoontumisia.Dunning, Chris s. 21

Etiopian sota lokakuu 1935 – toukokuu 1936 Libyan valtauksen jälkeen Mussolini halusi todistaa, että maa kykenisi hallitsemaan siirtomaita kuten muutkin eurooppalaiset valtiot. Etiopiaan lähetettiin 6 000 sotilasta ja saman verran siirtomaasotilaita valtaamaan maata, jonka oma armeija oli noin 300 000 miestä. Mussolini päätti käyttää kaasua 1925 allekirjoitetusta Geneven sopimuksesta huolimatta, mikäli se takaisi helpon ja nopean voiton. Maajoukkojen avuksi Mussolini määräsi marsalkka Badoglion lähettämään vähintään 250 lentokonetta.

Etiopiaan lähetettiin 200 pommikonetta, 40 hävittäjää ja 10 tiedustelukonetta. Osaston piti suorittaa terroripommituksia ja siten lyhentää sotaa. Fasistihallinto päätti lisätä koneiden lukumäärän 450:een, jotta se lyhenisi entisestään ja sota näyttäisi fasistihallinnon mahdin. Vuonna 1935 Italia rakensi alueelle 18 lentokenttää, sääasemia ja valokuvauslaboratorioita. Laivoilla kuljetettiin lentokoneiden tarvitsemaa materiaalia.

Tammikuussa 1935 Eritreassa oli 34 pommikonetta, 69 tiedustelukonetta, 16 hävittäjää ja 6 vesilentokonetta sekä Somaliassa 20 pommikonetta ja 18 hävittäjä- ja tiedustelukonetta. Kesäkuuhun 1936 mennessä koneiden lukumäärä oli kasvanut 318, joista 225 oli sotatoimiin soveltuvia. Kuitenkin ainoa moderni lentokone oli S.81-pommittaja, mutta pääosa pommituslennoista tehtiin kestävämmillä Ro.1-, Ca.101- ja Ca.111-pommittajilla. Hävittäjäsuojana olivat Fiat CR.20 -koneet.Dunning, Chris s. 21-23

Etiopian ilmavoimilla oli 13 lentokonetta, jotka oli kaikki sijoitettu Akakiin. Koneista neljä oli aseistamattomia Potez 25, kahdesta neljään Fokker VII -kuljetuskonetta ja de Havilland Moth koulukone. Ruotsalaisen kreivin Carl Gustav von Rosenin lentämä ambulanssikone tuhoutui ilmapommituksessa K’orahessa. Toinen ambulanssikone, jonka lentäjänä toimi ranskalainen lääkäri Marcel Junod, koki saman kohtalon.Dunning, Chris s. 23

Italia käytti 10. lokakuuta kenraali Grazianin määräyksestä ensimmäisen kerran sinappikaasua K’orahen pommituksessa. 27. lokakuuta Mussolini ilmoitti olevansa ainoa, joka voi antaa luvan kaasun käyttöön. Siitä huolimatta ilmavoimat pudotti kaikkiaan noin 2 100 kaasupommia sotilas- ja siviilikohteisiin.

Italian lähettämistä koneista tuhoutui sodan aikana lähes 100, joista kahdeksan tiedetään tuhoutuneen käsiaseiden tulessa. Koneista 61 tuhoutui erilaisissa onnettomuuksissa. Lentäjistä sai surmansa 110 ja 150 haavoittui.

Espanjan sisällissota heinäkuu 1936 – maaliskuu 1939

Espanjan sisällissodassa Regia Aeronautican Aviazione Legionaria -yksikkö taisteli nationalistien ja Saksan rinnalla. 30. heinäkuuta 1936 12 S.81-pommikonetta everstiluutnantti Ruggero Bonomin komentamana nousi Elman lentotukikohdasta Sardiniasta kohti Nadoria Espanjan Marokossa. Koneista kaksi putosi Algeriaan ja yksi katosi matkalla. Osasto tunnettiin myöhemmin nimellä Aviacion del Terciona ja se aloitti itsenäisen toiminnan 4. elokuuta Tetuanista pommittaen Larachen edustan sotalaivoja sekä suojaten saattueita, jotka kuljettivat Francisco Francon joukkoja Afrikasta Espanjaan. 18. elokuuta osasto siirtyi Sevillaan, Granadaan ja Tallaveraan.Dunning, Chris s. 32

Voitonjulistus annettiin 1. huhtikuuta 1939 ja nationalisti-ilmavoimien voitonparaatissa Barajasin lentotukikohdassa oli mukana 147 Regia Aeronautican lentokonetta. Sodan aikana oli Espanjassa palvellut 6 000 ilmavoimien sotilasta ja 720 lentokonetta, jotka olivat lentäneet kaikkiaan 138 265 tuntia. Ne olivat tehneet muun muassa 5 318 pommituslentoa, ilmoittaneet ampuneensa alas 903 vihollisen lentokonetta ja menettäneet taisteluissa 88 lentokonetta (73 CR.32-, neljä S.79-, viisi S.81-, kaksi Ba.65-, kaksi BR.20- ja kaksi Ro.37bis-konetta), joiden lisäksi 100 lentokonetta tuhoutui erilaisissa onnettomuuksissa.Dunning, Chris s. 39

Huhtikuussa 1937 Aviazione Legionaria osallistui Guernican pommitukseen, joka oli siihenastisen sotahistorian suurin siviilikohteita vastaan tehty ilmapommitus. Se tuhosi Baskimaalla sijainneen Guernican kaupungin lähes kokonaan.

Albania huhtikuu 1939 – toukokuu 1945

Regia Aeronautica perusti Albaniaan yhtymän Aeronautica dell’Albanian, joka vastasi Adrianmeren ja Balkanin alueen valvonnasta. Yhtymän esikunta oli Tiranassa.Dunning, Chris s. 14

Yhtymä osallistui 28. lokakuuta 1940 – 23. huhtikuuta 1941 Kreikan ja 6.–14. huhtikuuta 1941 Jugoslavian vastaisiin sotatoimiin. Balkanin alueen miehityksen jälkeen alue jaettiin Saksan ja Italian kesken. Lisäksi alue jaettiin Albanian ja Slovenia-Dalmatian ilmapuolustusalueisiin 7. toukokuuta 1942 partisaanitoiminnan vastaisten operaatioiden toteuttamiseksi, mikä päättyi Italian antauduttua syyskuussa 1943.

Toinen maailmansota

Italian julistaessa 10. kesäkuuta 1940 sodan Isolle-Britannialle ja Ranskalle liittolaisineen Regia Aeronautica oli valmistautunut siihen, että ainoastaan yksi suurimittainen isku tarvittaisiin. Joukkojen moraali oli korkealla ja miehistöt luottivat kykyihinsä.Dunning, Chris s. 54 Sen lentorykmentit oli jaettu kolmeen ilma-armeijaan Squadraan, joiden esikunnat olivat Milanossa (Squadra 1), Palermossa (Squadra 2) ja Roomassa (Squadra 3). Näiden lisäksi olivat Sardiniassa Aeronautica della Sardegna, Libyassa Aeronautica della Libia, Egeanmerellä Aeronautica dell’Egeo, merivoimien tukena Comando Superiore Aviazione per La Regia Marina, kuljetuskoneista vastaava SAS ja Italian Itä-Afrikassa Africa Orientale Italiana.

Ensimmäisenä sotapäivänä iskettiin Korsikalle ja Etelä-Ranskaan sekä brittien tukikohtiin Maltalla, Palestiinassa, Kyproksella, Egyptissä ja Gibraltarilla. Heinäkuussa aloitettiin toiminta merenkulkua vastaan, mikä osoittautui vaikeaksi alusten väistellessä ja ilmatorjunnan nostaessa pommien pudotuskorkeutta.

Belgia syyskuu 1940 – huhtikuu 1941

Saksan murskattua Alankomaiden ja Ranskan puolustuksen saavuttaen Englannin kanaalin Mussolini päätti liittyä voittajiin. Hän ilmoitti 26. kesäkuuta 1940 Adolf Hitlerille maansa osallistuvan hyökkäykseen Isoa-Britanniaa vastaan. 13. heinäkuuta Hitler ilmoitti ottavansa tarjotun avun vastaan, vaikka huomioikin organisaatioiden, asejärjestelmien ja koulutustason erot maiden välillä.Dunning, Chris s. 72

10. syyskuuta Italian ilmavoimat perustivat Corpo Aereo Italianon, johon kuului 80 BR.20M-pommikonetta, 50 CR.42-hävittäjää, 45 G.50-hävittäjää, viisi Z.1007bis-tiedustelukonetta, 12 Ca.133-kuljetuskonetta sekä 11 Ca.164-yhteyskonetta. Ainoastaan viidellä pommikonemiehistöllä oli karttalentopätevyys ja radiokalusto oli heikkolaatuista lisäksi koneista puuttui jäätymisenestojärjestelmät kokonaan.

Kaikesta huolimatta osasto aloitti 27. syyskuuta siirtymisen Belgiaan Saksan Luftflotte 2:n alaisuuteen. 13. ja 43. lennoston () 42 pommikonetta lensivät Melsbroekiin ja Chievresiin. Koneista kolme jäi vikojen vuoksi lähtökentille ja yhdeksän joutui tekemään matkalla pakkolaskun huonon lentosään vuoksi. 18. rykmentin () CR.42-hävittäjät lähtivät matkaan 6. lokakuuta ja ne joutuivat myös huonoon säähän. Koneet saapuivat uudelle kotikentälleen Urseliin 19. lokakuuta. 20. rykmentin G.50-hävittäjät siirtyivät 6. lokakuuta Trevisosta Bolzanoon, josta ne sään seljettyä jatkoivat matkaansa Neubibergiin. Koneet jatkoivat 17. lokakuuta Neubibergista Frankfurtin kautta Maldegemiin, jonne osasto saapui 19. lokakuuta. Laskussa yksi koneista pyörähti mutaisella kentällä ympäri. Kaikkiaan siirtolennoilla tuhoutui ennen vihollisen kohtaamista kaksi G.50- ja viisi BR.20-konetta.Dunning, Chris s. 72-73

20. lokakuuta Belgiaan sijoitetun osaston vahvuus oli 61 BR.20M-, 50 CR.42-, 42 G.50-, viisi Z.1007bis-, 12 Ca.133-, yhdeksän Ca.164- ja yksi SM.75Tp-lentokone. Osaston hävittäjät kykenivät lentämään ainoastaan kymmenen minuuttia Englannin yllä eli ne eivät kyenneet tehokkaasti saattamaan pommikoneita. Vuodenajan heikko sää vaikeutti osaston toimintaa entisestään, mutta Saksan ilmavoimien koulutus auttoi osastoa toimimaan.Dunning, Chris s. 73

Osasto perusti toimintaansa varten etutukikohdat Mervilleen ja Norrent Fontesiin, jotta lyhyen toimintasäteen omaavat G.50-hävittäjät kykenisivät tehokkaammin tukemaan pommittajia. Osaston operaatio alueeksi määrättiin Thamesin suiston ja 53 astetta pohjoiseen ja 1 aste itään Greenwichistä. Lisäksi osaston tuli estää liittoutuneiden iskut Ostend Schelden alueelle sekä suojata rannikkosaattueita kaistallaan.

Osasto teki ensimmäisen iskunsa 24. lokakuuta, jolloin 17 BR.20-pommikonetta iski Ramsgateen ja Harwichiin. Yksi koneista tuhoutui nousussa surmaten kuusi koneen miehistön jäsentä, kolme koneista tuhoutui ilmatorjuntatulessa sekä yksi vaurioitunut tuhoutui laskeutuessaan Lilleen. 16. huhtikuuta 1941 24 G.50 ja neljä Ca.133 konetta lähti kohti Italiaa lentäen Frankfurtin ja Neubibergin kautta Goriziaan.Dunning, Chris s. 75

Osasto teki kaikkiaan 137 pommituslentoa, joissa pudotettiin 27 tonnia pommeja sekä 590 hävittäjälentoa. Yhdeksän viholliskonetta ammuttiin alas ja lisäksi kuusi mahdollista pudotusta. Osasto menetti 19 pommikonetta, 14 hävittäjää, yhden Z.1007bis- sekä yhden Ca.164-koneen, näistä 19 vihollisen toiminnan vuoksi ja kuusitoista erilaisissa onnettomuuksissa. Kaikkiaan 29 miestä sai surmansa tai katosi, kuusi jäi sotavangeiksi ja kaksitoista haavoittui.

Kreikka lokakuu 1940 – syyskuu 1943 Italian hyökättyä Kreikkaan Regia Aeronauticalla oli täydellinen ilmaherruus alueella. Se ei kuitenkaan kyennyt estämään Italian maavoimien työntämistä takaisin Albaniaan.

Jugoslavia huhtikuu 1941 – 1943 Saksan aloitettua hyökkäyksensä Jugoslaviaan Regia Aeronautica tuki eteneviä maajoukkoja. Suuri osa ilmavoimien maataistelukykyisistä sekä yhteyskoneista palveli partisaanisodassa vuoden 1943 aselepoon saakka.Dunning, Chris s. 78

Neuvostoliitto heinäkuu 1941 – toukokuu 1943

Regia Aeronautica perusti itärintamalla olleiden maavoimien tueksi 25. heinäkuuta 1941 Corpo di Spedizione Italiano in Russian, jonka päämaja sijoitettiin Tudoraan. Yhtymän tehtävänä oli tukea Italian 8. armeijan etenemistä Donjoelle sekä muita rintaman operaatioita. Tarpeen mukaan se tuki myös Wehrmachtin toimintaa kenraali Messen ja paikallisten saksalaiskomentajien määräysten mukaan. Stalingradin menetyksen jälkeen yhtymä palautettiin Italiaan tammikuussa 1943.Dunning, Chris s. 15