Harakkakäki (Clamator glandarius) eli vanhalta nimeltään töyhtökäki on pitkäpyrstöinen käkilintu. Lajin nimesi Carl von Linné 1758.
Koko ja ulkonäkö Linnun pituus on noin 37–40 cm, siipien kärkiväli 58–61 cm ja paino 130–200 g. Koiras on hieman naarasta suurempi. Harakkaa muistuttava, hiukan käkeä isompi lintu, jonka selkäpuoli ja pyrstö ovat tumman harmaanruskeat, alapuoli valkoinen, rinnasta kermanvärinen, siipien yläpinta mustan ja valkoisen kirjavat sekä pää ja töyhtö kyyhkynharmaat. Pyrstö on hyvin pitkä ja siivet lennossa leveät, joten se antaa suuremman vaikutelman kuin onkaan. Nokka on tumma, voimakas ja kärjestään alaspäin taipunut. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Nuori lintu muistuttaa vanhaa, mutta sen töyhtö on musta ja vaatimattomamman kokoinen, siiven yläpinnan täplät kellahtavia ja käsisulissa on ruskeat kärkitäplät.
Meluisa ja äänekäs laji. Kaliseva, hirnuva tserr-tserr-tse-tse-tse-tse tai ki-ki-ki-kriä kriä kriä voi tuoda mieleen karikukon tai naarassinisuohaukan. Hermostuneen linnun ääni on nenäsointinen, karhea tsäh.
Esiintyminen Harakkakäki pesii Välimeren maissa, etenkin Iberian niemimaalla ja Turkissa, paikoin Lähi-idässä, sekä eteläisessä Afrikassa. Euroopan pesimäkanta on 146 000 – 158 000 paria, joista 92 prosenttia Espanjassa, 3 prosenttia Kyproksella, 2 prosenttia Portugalissa ja 2 prosenttia Turkissa. Lajin kanta Euroopassa on luokiteltu vaarantuneeksi. Maailman kanta on noin kaksikymmenkertainen Euroopan kantaan verrattuna, ja se on luokiteltu elinvoimaiseksi.
Suomessa laji on tavattu kolmesti, vuosina 1946, 2007 ja 2026.
Muuttolintu, jonka pohjoiset populaatiot talvehtivat Afrikan pohjoisosissa ja Saharan eteläpuolella, ja eteläiset keskisessä Afrikassa.
Elinympäristö Pesimäaikana monenlaiset metsät, pensaikot ja puutarhat.
Lisääntyminen
Harakkakäki on pesäloinen, joka munii pääasiassa varislintujen pesiin. Afrikassa se munii usein myös kottaraisten pesiin. Harakka on pääisäntälaji Etelä-Euroopassa. Naaras munii isäntälajin pesään yhden munan, mutta ei poista yhtään munaa, kuten käki tekee. Se kuitenkin usein nokkimalla rikkoo yhden tai useamman isäntälajin munan. Se valitsee tarkkaan sellaisen pesän, jossa muninta on vielä kesken tai haudonta on juuri alkanut. Harakkakäen munan haudonta-aika on lyhyempi, 12–15 päivää, kuin isäntälajin, joten poikanen kuoriutuu usein ennen isäntälajin poikasia. Käenpoikanen kasvaa nopeasti ja voimakkaalla kerjäämisellä se saa emot ruokkimaan itseään. Se myös estää muita poikasia saamasta ruokaa makaamalla niiden päällä ja nokkimalla niiden päätä. Isäntälajin kaikki poikaset kuolevat lähes varmasti, jos ne syntyvät 3–4 päivää myöhemmin kuin käenpoikanen. Varisten tapauksessa poikaset voivat kuitenkin hyötyä harakkakäen poikasen läsnäolosta, koska se erittää kloaakistaan pahanhajuisia aineita, jotka karkottavat pesärosvoja kuten kissoja ja genetteja. Joskus samaan pesään munitaan 2 harakkakäen munaa. Nuorempi poikasista selviytyy siinä tapauksessa, että se on munittu enintään 5 päivää myöhemmin kuin ensimmäinen käen muna. Poikanen lähtee pesästä oksille kiipeilemään runsaan 2 viikon ikäisenä. Lentokykyinen se on noin 23 päivää vanhana.
Naaras voi munia jopa 24 munaa lisääntymiskauden aikana, tavallisimmin noin 18.
Ravinto Syö enimmäkseen karvaisia kovakuoriaisten toukkia, joista se ensin poistaa pääosan karvoista. Syö myös muita isompia hyönteisiä ja myös pieniä liskoja.
Lähteet Cramp, Stanley et al. 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. IV. – Oxford University Press. Hong Kong. ADW
Viitteet
Luokka:Käkilinnut