Mayojen korkeakulttuuri

thumb|Palenquen raunioitunut mayakeskus. Mayojen korkeakulttuuri oli mesoamerikkalainen, lähinnä nykyisten kaakkois-Meksikon, Guatemalan ja Belizen alueella vallinnut sivilisaatio. Mayoja (lausutaan maijat) pidetään asteekkien ja inkojen ohella Amerikan merkittävimpänä alkuperäisenä kulttuurikansana.

Mayojen historian klassinen kausi ajoitetaan vuosille 250–950. Tuolloin mayat rakensivat useita kaupunkikeskuksia, kuten Tikal, Chichén Itzá ja Uxmal, ja heidän väkilukunsa nousi useisiin miljooniin. He loivat monella tavalla kokonaan omanlaisensa kulttuurin, joka näkyy esimerkiksi mayojen taiteessa ja arkkitehtuurissa. Klassinen kausi oli mayojen kulttuurin huippukausi, jolloin he kehittivät huippuunsa matematiikkansa, tähtitieteensä, arkkitehtuurinsa ja taiteensa sekä viimeistelivät kalenterijärjestelmänsä.

Klassisen kauden lopussa tapahtui jotain, joka sai mayat hylkäämään kaupunkikeskuksensa seuraavien vuosisatojen aikana. Romahduksen syyksi on esitetty muun muassa kuivuutta, maaperän köyhtymistä, liikakansoitusta, kulkutauteja ja kapinoita.Kari: Historian ABC 2001, s. 345.

Mayojen historiallinen asuinalue thumb|350px|Mayojen asuinalueet punaisella viivalla rajattuna ja joitain tärkeimpiä kaupunkeja. Mayojen asuinalue käsittää yli 300 000 neliökilometriä Keski-Amerikassa. Mayoja asui ja asuu nykyään eteläisen Meksikon Chiapasin ja Tabascon osavaltioissa ja Jukatanin niemimaalla Quintana Roon, Campechen ja Yucatánin osavaltioissa. Mayojen alue ulottui myös Meksikon eteläpuolisen Keski-Amerikan pohjoisosiin Guatemalaan, Belizeen, El Salvadoriin ja läntiseen Hondurasiin.Héctor L. Escobedo A. (Sulkakäärme ja jaguaarijumala 1997), s. 113. Ennen klassisen kauden lopun romahdusta mayoja arvioidaan olleen jopa 10–15 miljoonaa.

Mayojen asuinalue jaetaan: eteläiseen alankoon Koillis-Guatemalassa ja Pohjois-Hondurasissa Héctor L. Escobedo A. (Sulkakäärme ja jaguaarijumala 1997), s. 114. keskiseen alankoon, joka ulottuu Peténistä Guatemalasta Belizeen ja Meksikon puolelle Chiapasin ja Tabascon maakuntiin pohjoiseen alankoon Jukatanin niemimaalla Guatemalan ylänköön Matilde Ivic de Monterroso (Sulkakäärme ja jaguaarijumala 1997), s. 153.

Meksikon eteläosan ja Guatemalan pohjoisosan kuuma ja kostea alanko oli suurin mayojen asuttama alue. Alueella on runsaat jade-, obsidiaani- ja basalttiesiintymät sekä hyvät viljelysmaat. Purjehduskelpoisten jokien ansiosta alueella oli myös helppo käydä kauppaa. Keskisillä alankoseuduilla ovat mayojen vanhimmat asutuskeskukset, joista mayakulttuuri levittäytyi muille alueille. Pohjoisilla alankoalueilla Jukatanin niemimaan pohjoisosissa on kuivempaa. Siellä ei myöskään ole jokia tai järviä, vaan asukkaat saivat vetensä luonnollisista kaivoista, cenoteista.

Kaupunkeja Peténin alueella Tikal Palenque Yaxchilán El Mirador Uaxactún Piedras Negras Dos Pilas Caracol Calakmul Tayasal Bonampak Nakbe Lamanai Toniná Pomoná Nim Li Punit

Etelässä thumb|350px|Eteläinen asuma-alue vihreällä tärkempine kaupunkeineen. Copán Kaminaljuyú Quiriguá

Pohjois-Jukatanilla Dzibilchaltún Uxmal Chichén Itzá Edzná Mayapán Tulum Cobá

Historia

Muinaiskaudella 7000–2000 eaa. mayojen asuinalueella asuneet metsästäjä-keräilijät alkoivat viljellä maissia, papuja ja vihanneksia sekä pitää kesyjä eläimiä kuten koiria ja kalkkunoita. Varhaisimmat toistaiseksi löytyneet kylät on ajoitettu vuosiin 2000–1500 eaa. Esiklassisella kaudella vuosien 1500–200 eaa. aikana olmeekit loivat pohjan koko Mesoamerikan myöhemmille korkeakulttuureille. Vuosien 600 eaa. ja 800 jaa. välisenä aikana Mesoamerikassa kukoisti sapoteekkien kulttuuri, ja vuosina 200–900 Teotihuacánin kaupungista tuli merkittävä metropoli.

Mayojen historian klassinen kausi ajoitetaan vuosille 250–950. Mayat rakensivat tuolloin useita kaupunkikeskuksia, kuten Chichén Itzá ja Uxmal, ja heidän väkilukunsa nousi useisiin miljooniin. Mayakulttuuri oli saanut vaikutteita olmeekeilta ja sapoteekeilta sekä Teotihuacánin ja El Tajinin kaupungeista. Mayat loivat kuitenkin monella tavalla kokonaan omanlaisensa kulttuurin, joka näkyy esimerkiksi mayojen taiteessa ja arkkitehtuurissa. Klassinen kausi oli mayojen kulttuurin huippukausi, jolloin he kehittivät huippuunsa matematiikkansa, tähtitieteensä, arkkitehtuurinsa ja taiteensa sekä viimeistelivät kalenterijärjestelmänsä.

Noin 800–900 jaa. monet keskisen maya-alueen suuret keskukset romahtivat melko varmasti kuivuuden, ehkä myös sotien ja kapinoiden takia.Jared Diamond: Romahdus. Terra Cognita, s. 185–189, 191. Esimerkiksi Chichancanab-järven alueella Jukatanissa satoi vuosien 800–1000 välisenä aikana vain puolet normaalista, välillä vain kolmasosa, mikä tuhosi maainviljelyksen edellytykset. Romahduksen syyksi on ehdotettu myös ylikansoitusta. Jälkiklassisella kaudella vuosina 950–1524 mayat hylkäsivät suuret kaupunkinsa jo ennen kuin espanjalaiset konkistadorit olivat löytäneet alueelle. Mayojen tyhjentyneisiin kaupunkeihin muutti tolteekkeja. Mayojen korkeakulttuurin loppuna on pidetty Utatlanin taistelua vuonna 1524.

Mayakansa on yhä olemassa ja asuu Meksikon, Guatemalan, Belizen, El Salvadorin ja Hondurasin valtioiden alueella. Guatemalassa he ovat enemmistönä. He ovat säilyttäneet paljon kulttuurinsa ominaispiirteitä ja puhuvat omia mayakieliään.

Kulttuuri Arkkitehtuuri thumb|"Kaiverrusten temppeli" Palenquessa.

Mayojen arkkitehtuurille ovat ominaisia korkeat pyramiditemppelit ja koristeelliset palatsit, joita mayakeskuksiin rakennettiin pohjoisesta El Tajínista eteläiseen Copániin. Mayojen arkkitehtuurille tyypillisiä piirteitä ovat monitasoiset korokkeet, jättimäiset porraspyramidit, olkakivetyt katot, monumentaaliset portaikot sekä koristeelliset ulkopuolet, joiden veistoksissa ja muotolistoissa oli kirjoitusta, geometrisiä muotoja ja uskonnollista ikonografiaa kuten käärmenaamioita.

Taide Mayojen taiteen jokainen piirto, symboli ja aihe merkitsi aina jotakin, eivätkä mayat luoneet abstraktia taidetta tai taidetta vain taiteen vuoksi. Taiteessaan mayat kuvasivat usein maallisia hallitsijoita ja ylimyksiä sekä jumaltekoja ja manalakuvia. Hallitsijat kuvattiin sivulta kauniina pidetyn luisun otsan korostamiseksi. Pikkuesineitä mayat valmistivat jadesta, kotilonkuorista ja piikivestä. Kultaa käytettiin vähän, sillä se oli harvinaista. Maalatuissa keramiikkaesineissään mayat kuvasivat usein kulkueita, tansseja ja rituaaleja, ja joskus myös jumalia, etenkin manalan valtiaita. Kaiverruksissa ja keramiikkaesineissä oli usein taiteilijan signeeraus. Moni taiteilija kuului kuninkaalliseen sukuun.Laughton 2006, s. 18–19.

Mayojen rakennusten sisätilat ja luultavasti ulkoseinätkin olivat värikkäiden seinämaalausten koristelemia. Kostea ilmasto on kuitenkin aikojen kuluessa tuhonnut lähes kaikki maalaukset. Hallitsijoille ja ylimyksille mayat pystyttivät steeloja, jotka olivat yleensä metrin, mutta joskus kymmenenkin metrin korkuisia. Steeloihin kirjoitettiin usein hallitsijan elämän tärkeimpiä päivämääriä.Laughton 2006, s. 16–18.

Kirjoitus- ja numerojärjestelmä

thumb|150px|Steelaan kaiverrettua mayakirjoitusta Mayojen hieroglyfikirjoitus oli kirjoituksena aikanaan Uuden maailman kehittynein.Michael Coe: Atlas of ancient America. 1986, s. 118. Kirjoitus koostui tyylitellyistä kuvista, "hieroglyfeistä", jotka tarkoittivat sanoja ja tavuja.Talvitie 1993, s. 276. Vaikka merkkejä oli 800, ehkä vain 200–300:aa käytettiin yhtä aikaa samalla alueella. Mayakirjoitus oli erillisinä merkkeinä, glyyfeinä kaksoissarakkeina ja sitä luettiin vasemmalta oikealle, ylhäältä alas. Tyypillisessä yhdessä mayaglyyfissä oli pääglyyfi, jota täydensivät liitteet eli affiksit.Talvitie 1993, s. 279–280.

Mayojen numeroissa oli paikkajärjestelmä kuten meilläkin. Heidän lukujärjestelmänsä pohjana oli luku 20.Mayat - muinainen kulttuuri, Timothy Laughton, Gummerus 2006, Painettu Singaporessa 2006, , Suom. Ulla Lempinen, Luku ajanlasku ja ennustukset, kohta Tähtitiede ja numerot, s. 50. Mayat alkoivat jo vuonna 350 jaa. käyttää nollaa, jonka merkki oli simpukankuorikotilo.

Kirjoitukset Vanhimmat mayakirjoitukset ovat peräisin 300-luvulta eaa. Uusimmat ovat peräisin 1500-luvulta tai jopa 1600-luvulta. Suurin osa teksteistä on kirjoitettu mayojen klassisella kaudella noin 250–900 jaa.Kettunen 2003, s. 38.

Mayat kirjoittivat tekstejään etenkin keramiikkaesineisiin, kivimonumentteihin, kuten steeloihin, ja kivisiin ovenkamanoihin sekä myös esimerkiksi koodekseihin, puisiin ovenkamanoihin, stukkofasadeihin, rakennusten sisäseiniin, luolien seinämiin, simpukankuoriin, ihmisten ja eläinten luihin, jadeiittiin, obsidiaaniin ja tiileen.Kettunen 2003, s. 38.

Kaiverrukset Suurin osa säilyneistä mayakirjoituksista on kivipilareihin eli steeloihin tehtyjä kaiverruksia, jotka kertovat kuninkaiden ja ylimysten sankarillisista teoista. Julkisiin monumentteihin kaiverretut tekstit kertoivat lähinnä suuren yleisön nähtäviksi tarkoitetuista historiallisista tapahtumista. Rajoitetuimmissa paikoissa tekstien sisältö koostuu vähemmän julkisista tapahtumista. Pienissä teksteissä, kuten taide-esineissä, luissa ja koruissa, tekstit kertovat usein vain esineen omistajan tai valmistajan sekä esineen itsensä nimen. Keramiikkaesineissä tekstit vaihtelevat yksinkertaisista lauseista ja omistajan nimistä dynastisiin luetteloihin ja monipolvisiin lauseisiin.Kettunen 2003, s. 78–79.

Koodeksit thumb|Yksityiskohta Dresdenin koodeksista Mayat kirjasivat historiaansa ja tiedettään myös lukuisiin kirjoihin. Näiden koodeksien sivut tehtiin puun kuoresta ja savilaastista. Mayakoodeksit ovat haitarimaisesti taiteltuja, runsaan metrin pituisia paperisuikaleita. Jotkin koodekseista ovat vain osia pidemmistä alkuteoksista. Koodeksit koostuvat kuvista, hieroglyfeistä, numeroista ja kalenterimerkinnöistä. Kirjat sisälsivät taulukoita, joiden avulla mayat ajoittivat rituaalejaan ja maanviljelystoimiaan sekä seurasivat tähtitaivaan kiertoa. Niiden avulla mayat säätelivät myös matkustamista, metsästystä ja uhraamista.Laughton 2006, s. 26–29.

Koodekseja on säilynyt vain neljä. Espanjalaiset valloittajat tuhosivat ehkä satoja koodekseja. Polttamisessa mukana ollut Jukatanin alueen piispa Diego de Landa kirjoitti 1500-luvulla, että hänen näkökulmastaan nuo kirjat sisälsivät vain ”taikauskoa ja paholaisen valheita”. Säilyneistä koodekseista Dresdenin, Madridin ja Pariisin koodeksit kuuluivat niiden joukkoon, joita espanjalaiset lähettivät tai veivät kotimaahansa. Neljännen säilyneen koodeksin, Grolierin koodeksin, alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa.Kettunen 2003, s. 81. Sen on arveltu olevan väärennös, mutta useimmat tutkijat pitävät sitä aitona.Kettunen & Helmke 2010, s. 36. Koodeksien ikää on vaikea määritellä, mutta useimmat tutkijat pitävät Dresdenin koodeksia vanhimpana.Kettunen & Helmke 2010, s. 34.

Mayojen kansalliseepos on Popol Vuh, 1550-luvulla K'iche-mayajohtajien kertomuksista koottu eepos, jossa on kuvattu mayojen historiaa ja mytologiaa. Ensimmäisessä osassa kerrotaan maailman luomisesta, toisessa myyttisten sankarikaksosten Hunahpun ja Ixbalanquen teoista ja kolmannessa kiche-dynastian synnystä.Didrichsen et al. 2012, s. 52.

Myytit ja jumalat thumb|Mayojen maissinjumala. Mayojen mytologia selitti maailman ja ensimmäisten ihmisten synnyn. Tärkeässä osassa mayojen myyteissä ovat sankarikaksoset Hunahpu ja Ixbalanque, joiden seikkailuista kerrotaan monissa tarinoissa ja kuvissa kuten Popol Vuhissa. Mayojen myyttejä on tallennettu paperille ja mayojen kivimonumentteihin.Laughton 2006, s. 93, 104.