pienoiskuva|Puutarhakaupunki-suunnitelma saksalaiseen Ludwigshafenin kaupunkiin.
Puutarhakaupunki-ideologia on eräs kaupunki- ja aluesuunnittelun näkökulmista. Puutarhakaupungit ovat isojen kaupunkien ympärille muodostettuja pienempien alueiden piirejä, joissa väliin jää luonnonmukaisuutta ja puhtaampaa ympäristöä edistäviä puistoalueita. Asukasluvultaan puutarhakaupunki on rajoitettu, ja se on ilmava ja puistomaisesti suunniteltu sekä hallinnoltaan ja toiminnoiltaan itsenäinen. Puutarhakaupungin asunnot ovat pääasiallisesti rivi- tai omakotitaloja.Honkala 2000, s. 193
Ajatuksen kehitti brittiläinen Ebenezer Howard 1800-luvun lopussa. Britanniaan syntyi 1903 ensimmäinen puutarhakaupunki Letchworth Lontoon lähistölle. Howard määritteli puutarhakaupungille seuraavia periaatteita: maa-alueen julkinen hallinto, että vältettäisiin taloudelliset arvioinnit ruuan tuotantoa varten maatalousvyöhyke kaupungin ympärillä suhteellisen harva asukastiheys kaupungin keskustassa myös julkisia palveluita (puistoja, kulttuuripaikkoja jne.) taloudellisen toiminnan säätely alueella
pienoiskuva|Ranskalainen puutarhakaupunki. pienoiskuva|Saksalainen puutarhakaupunki.
Puutarhakaupungit Suomessa Suomessa puutarhakaupunki-ideaa alettiin soveltaa heti 1900-luvun alussa. 1901 perustettiin Haga (Haaga), 1906 Grankulla (Kauniainen) ja 1907 Brändö (Kulosaari). Konrad Zilliacus perusti 1906 ”Parkstad-Vanda-Puistokylä”nimsen yhtiön, joka alkoi myydä silloisesta Helsingin maalaiskunnasta ostamaltaan alueelta omakotipalstoja kymmenen vuoden maksuajalla. Puistokylästä on edelleen merkkejä muun muassa Helsingin Puistolan kaupunginosassa, vanhassa Tapanilassa sekä Tapaninvainiolla.Malmi-seura Eliel Saarinen kumppaneineen teki vuonna 1918 ”Pro Helsingfors” -suunnitelman, jossa kantakaupunkia ympäröivät puutarhakaupungit oli yhdistetty toisiinsa raidelinjoin. Siitä toteutui lopulta vain pieniä osia Munkkiniemeen.Munkkiniemi-Haaga -suunnitelma Akseli Toivonen sai aikaan Puu-Käpylän toteuttamisen 1920-luvulla kasvavan pääkaupungin asuntokurjuutta lievittämään. Käpylää pidettiin ympäri Eurooppaa onnistuneena puutarhakaupunkina, vaikka kotimaiset aikalaisarkkitehdit kritisoivatkin Martti Välikankaan suunnittelemia taloja liian moderneina ”tulitikkulaatikoina”.Asta Korppi: Meidän Käpylä. Tintta Kustannus 2007. Sivut 15–17.
Puutarhakaupungin kuuluisin suomalainen sovellus on Heikki von Hertzenin visioima modernistinen Tapiola, jota oli suunniteltu jo 1940-luvulla ja rakennettu 1950-luvulta alkaen. Toteutuksen hoiti Asuntosäätiö, tarkoituksenaan yhdistää alueeseen sekä kaupunkimaisia että maaseutumaisia piirteitä. Asuntosäätiö on rakennuttanut puutarhakaupunkialueita muuallekin Suomeen.
Pääkaupunkiseudulla edelleen sijaitseva puutarhakaupunki Kauniainen syntyi vuonna 1906. Tuolloin perustettiin maanhankintayhtiö Ab Grankulla, joka palstoitti Espooseen Grankullan seisakkeen ympäristöstä ostamalleen maalle tontteja ja rakennutti teitä. Grankulla puoli-itsenäistyi Espoosta taajaväkisenä yhdyskuntana 1915 ja itsenäistyi kokonaan kauppalana 1920. Kaupungiksi Kauniainen tuli vuonna 1972, yhtaikaa Espoon kanssa.
Lähteet Honkala, Liisa (toim.): Arkkitehtuurin sanakirja. WSOY 2000. . Viitteet
Aiheesta muualla Puutarhakaupungeista Ranskassa ja Euroopassa Tapiolasta Rakennustaiteen museon sivuilla Parkstad Wanda Puistonkylän mainosteksti vuodelta 1910 Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan Kansalaismuisti-projektin Tapanila-osiossa Letchworthin kaupungin verkkosivut
Luokka:Kaupunkisuunnittelu Luokka:Vihersuunnittelu