thumb|Pelastusarmeijan toiminnan laajeneminen 1865–1990. pienois|Ensimmäisen maailmansodan aikainen Pelastusarmeijan juliste Yhdysvalloissa. thumb|Pelastusarmeijan joulupatakeräys Lausannessa. thumb|Pelastusarmeijan Booth Memorial -sairaala Japanissa. pienois|Pelastusarmeijan soittokunta Oxfordissa. Pelastusarmeija on kansainvälinen avustusjärjestö ja kristillinen protestanttinen liike, joka toimii paikallisesti 134 eri maassa. Järjestö toimii kristillisen arvomaailman pohjalta, mutta avustustyön ehtona ei ole vakaumus. Suomessa Pelastusarmeija järjestää vuosittain muun muassa Joulupata- ja Auta Ihmistä -keräykset, joiden tuotoilla autetaan Suomen vähävaraisia lapsiperheitä, yksinäisiä vanhuksia ja syrjäytymisvaarassa olevia nuoria. Pelastusarmeijan hierarkia on järjestetty armeijamaisesti. Armeijamaisella hierarkialla pyritään takaamaan toiminnan tehokkuus ja dynaamisuus.
Pelastusarmeija on yksi maailman suurimmista hyväntekeväisyysjärjestöistä ja Yhdysvaltojen toiseksi suurin hyväntekeväisyysjärjestö. Hyväntekeväisyysorganisaatioita tarkkaileva Charity Watch antaa Pelastusarmeijalle arvosanan ”A-” tai ”A”, mikä on merkki taloudellisesta tehokkuudesta ja toiminnan läpinäkyvyydestä.
Historia Alkuvaiheet Pelastusarmeijan juuret ovat metodismissa.Nieminen, s. 17 Sen perustivat metodistipappi William Booth ja hänen vaimonsa Catherine Booth Lontoossa 2. heinäkuuta 1865. Liikkeen nimenä oli aluksi ”Itä-Lontoon Kristillinen Lähetys” ja vuodesta 1869 lähtien ”Evankelinen kristillinen lähetysyhdistys” (Evangelical Christian Mission).Nieminen, s. 15, 24Könönen, s. 12 Nimi vaihdettiin 1878 Pelastusarmeijaksi (The Salvation Army), jotta se sopisi paremmin vastikään käyttöön otettuun sotilaallistyyliseen organisaatioon.Nieminen s. 25–26Könönen s. 14 Lähetysyhdistys kävi sotaa ihmisen ja yhteiskunnan pahuutta vastaan. Pelastussodan innoittamana omaksuttiin armeijakielestä lainattuja sanoja. Nimi Pelastusarmeija (The Salvation Army) otettiin käyttöön vuonna 1878: kerran Lähetyksen vuosiraporttia laatiessaan William Booth luonnehti järjestöä ”vapaaehtoisten armeijaksi”. Hänen poikansa Bramwell moitti vapaaehtoinen-sanaa, ja niinpä William kirjoitti ”vapaaehtoisten” tilalle ”pelastus”. Pelastusarmeija-nimen myötä järjestäydyttiin sotavoimien mallin mukaan: järjestön äänenkannattajaksi tuli Sotahuuto (The War Cry), Boothista tuli virallisesti ”kenraali” ja papisto sai eri sotilasarvoja ”upseereina”. Muista jäsenistä tehtiin ”sotilaita”. Booth ja muut tämän ”Jumalan armeijan” jäsenet käyttivät Pelastusarmeijan omaa univormua kokouksissa ja muissa hengellisissä tilaisuuksissa.
Siinä missä William Booth on tullut tunnetuksi Pelastusarmeijan perustajana ja kenraalina, Catherine Booth tunnetaan ”Pelastusarmeijan äitinä”. William työskenteli köyhien parissa, ja Catherine Booth teki varainkeruutyötä hyväosaisten keskuudessa. Catherine Booth toimi myös pastorina, mikä oli siihen aikaan poikkeuksellista. Jo aiempi Kristillisen Lähetyksen perustuskirja määritteli naisille saman oikeuden saarnata kuin miehillekin. William Booth kuvaili Pelastusarmeijan toimintatapaa seuraavasti: ”Kolme S-kirjainta kuvaa parhaiten sitä, miten autamme yhteiskunnan vähäosaisia: ensiksi soppaa, toiseksi saippuaa, ja lopuksi sielunhoitoa.” web.archive.org
Pelastusarmeija keskittyi alkuvuosina pelastamaan alkoholisteja, huumeiden käyttäjiä, prostituoituja ja muita yhteiskunnasta syrjäytyneitä. William Boothin tarkoituksena oli ohjata uskoon tulleet ihmiset jo olemassa oleviin seurakuntiin, mutta he eivät halunneet mennä niihin ja niitä, jotka menivät, ei otettu vastaan. Näin ollen uudet käännynnäiset jäivät mukaan järjestön toimintaan ja liike kasvoi.Könönen s. 11 Liikkeen alkuaikoina Pelastusarmeijan toiminta herätti voimakasta vastustusta ja sen sotilaat joutuivat jopa väkivallan tekojen uhriksi. Järjestön sosiaalinen toiminta kuitenkin muutti suhtautumista positiivisempaan suuntaan.Könönen s. 15–16 Pelastusarmeijan vastustajat järjestäytyivät Luurankoarmeija-nimisenä. Pelastusarmeijan kokouksia ja muita tilaisuuksia häirittiin heittelemällä kiviä, rottia, luita ja tervaa, ja pelastusarmeijalaisia myös pahoinpideltiin. Joukkojen johtajina oli usein baarien omistajia, koska alkoholia vastustavat ja baarien vakioasiakkaita tavoittamaan pyrkivät pelastusarmeijalaiset olivat uhka liiketoiminnalle.
Sosiaalisessa työssä Pelastusarmeija teki aivan uusia aloitteita. William Boothin ohjelma ”Pimein Englanti ja tie sieltä ulos” tähtäsi sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseen lyhyessä ajassa. Ohjelmaan kuului työnvälitystoimisto, kierrätystoimintaa, kadonneiden omaisten etsimistä, nykytermein ilmaistuna sosiaalista yritystoimintaa, ensisuojia ja asuntoloita, köyhien pankki ja vakuutusyhtiö sekä reilun kaupan periaattein toimivia yrityksiä, muun muassa tulitikkutehdas.
Pelastusarmeija Suomessa
Pelastusarmeija tuli Suomeen vapaakirkollisen herätysliikkeen myötä. Suomen Pelastusarmeijan tuleva ensimmäinen johtaja, Constantin Boije af Gennäs (1854–1934) aloitti Helsingissä vuonna 1880 Simonkadulla vanhassa kapakassa evankelioivat herätyskokoukset, ja sai aikaan pienimuotoisen herätyksen. Boije ja kaksi muuta suomalaista uranuurtajaa, Hedvig von Haartman (1862–1902) ja Alva Forsius (1866–1902), lähtivät keväällä 1889 Lontooseen kouluttautumaan pelastusupseereiksi. Heidän palattuaan Suomeen saman vuoden syksyllä alkoi Pelastusarmeijan toiminta varsinaisesti Suomessa.Könönen s. 43–44 Pelastusarmeijan ensimmäinen virallinen kokous pidettiin Siltasaaren maneesissa 8. marraskuuta 1889.Könönen s. 47
Kuten Englannissa ja monissa muissa maissa, Suomessa Pelastusarmeijan toimintaa vastustettiin aluksi: liikettä arvosteltiin eri kirkkokuntien taholta, eivätkä viranomaisetkaan suhtautuneet toimintaan suopeasti. Senaatti tyrmäsi Pelastusarmeijan rekisteröintihakemuksen. Poliisiviranomaiset kielsivät virkapuvun käytön ja jumalanpalvelukset. Jokunen upseeri (eli pastori) istui vankilassa, ja ulkomaalaisia työntekijöitä karkotettiin maasta. Pelastusarmeijan kokousten iloisuutta ja äänekkyyttä pidettiin omituisena ja loukkaavana. Järjestön alkuaikojen vaikeuksia ei helpottanut se, että Boije riitautui muun johtoryhmän kanssa ja erosi. Boijen jälkeen Pelastusarmeijan johtoon astui Hedvig von Haartman.Könönen s. 88–90 Vaikeudet jatkuivat von Haartmanin johtajakaudellakin, mutta vainoista huolimatta Pelastusarmeijan toiminta jatkoi laajenemistaan. Yleinen asenne Pelastusarmeijaa kohtaan alkoi muuttua, kun sen tekemä laaja sosiaalinen työ alkoi saada tunnustusta. Vuonna 1929 Helsingin kaupunki lahjoitti järjestölle tontin niin pitkäksi aikaa, kun armeija tekee siellä sosiaalista työtä.
Sotien aikana Pelastusarmeija piti kiinni puolueettomuudestaan, ja koki tehtäväkseen auttaa kaikkia kärsiviä. Eversti Karl Larsson kirjoitti vuoden 1918 ensimmäisessä Sotahuudossa: ”Pelastusarmeijalla ei ole koskaan ollut kuin yksi tehtävä, ja se on hädän ja onnettomuuden – hengellisen ja aineellisen – lieventäminen ja torjuminen, missä se on ilmennytkään, kysymättä kansallisuutta, yhteiskuntaluokkaa, uskontoa tai poliittisia mielipiteitä.” Suomen sisällissodan aikana Pelastusarmeija onnistui pysymään puolueettomana, ja toimi vain avuntarpeen mukaan.Könönen s. 234 Talvi- ja jatkosodan aikana pelastusarmeijalaiset auttoivat muun muassa jakamalla junassa matkustaville evakoille ruokaa, vaatteita ja lääkkeitä. Sodanaikaista evakuoitujen, reserviläisten ja pommituksista kärsineiden parissa tehtyä työtä kutsuttiin huoltotyöksi erotukseksi muusta avustustyöstä.Könönen s. 347–348
Tunnukset Ensimmäisen maailmansodan aikana Pelastusarmeijan amerikkalaiset ”donitsitytöt” matkustivat Ranskaan tarjoamaan virvokkeita sekä muuta apua etulinjan sotajoukoille. Pelastusarmeijan punaisen kilven historia liittyy tähän Pelastusarmeijan sodanaikaiseen työhön. Vuosisadan vaihteessa yksi Pelastusarmeijan käyttämistä symboleista oli hopeinen kilpi, jossa luki ”Pelastusarmeija”. Tätä kilpeä käyttivät erityisesti ne upseerit, jotka palvelivat maallisten armeijoiden tukena, muun muassa sotilaspastoreina.
Nykyinen punainen kilpilogo on samanlainen kaikkialla maailmassa, vain kilvessä käytetty kieli muuttuu maan mukaan. Muita Pelastusarmeijan symboleja ovat lippu ja vaakuna. Pelastusarmeijan lippu symboloi sodankäyntiä syntiä ja sosiaalisia paheita vastaan: punainen väri symboloi Kristuksen vuodattamaa uhriverta, keltainen Pyhän Hengen tulta ja sininen Jumalan puhtautta. Pelastusarmeijan vanhin virallinen symboli on vaakuna, joka oli käytössä jo vuonna 1879.
Organisaatio Pelastusarmeija toimii 132 maassa ja palvelee 175 eri kielellä. Hallinnollisesti Pelastusarmeija jakautuu maantieteellisiin territorioihin, jotka puolestaan jakautuvat piireihin. Jokaisessa territoriossa on oma hallinnollinen keskuksensa eli territorion päämaja. Suomi ja Viro muodostavat yhden territorion, ja territorion päämaja sijaitsee Helsingissä, Uudenmaankadulla. Territorioiden toimintaa johdetaan Lontoossa olevasta Pelastusarmeijan kansainvälisestä päämajasta. Johtajan arvo on pienemmissä territorioissa eversti ja suuremmissa territorioissa komentaja. Pelastusarmeijan kansainvälinen johtaja on kenraali, jonka valitsee Korkea Neuvosto.Könönen s. 23–24 Pelastusarmeijalla on ollut 20 kenraalia vuoteen 2016 mennessä. Vuosina 1981–1986 kenraalina toimi suomalainen Jarl Wahlström. Nykyinen kenraali Brian Peddle on työskennellyt virassaan vuodesta 2018.
Järjestöön kuului vuonna 2015 maailmanlaajuisesti 13 826 osastoa, 26 675 aktiivipalveluksessa olevaa upseeria, 1 056 722 sotilasta, 156 842 siviilijäsentä, 108 786 työntekijää ja miljoonia vapaaehtoisia. Siviilijäsenet ovat jäseniä, jotka ilmoittavat kirkokseen Pelastusarmeijan, vaikka eivät olekaan sotilaita. Suomessa vuonna 2015 upseereita oli 138 ja osastoja 29.
Avustuskohteet Pelastusarmeija ylläpitää maailmalla asunnottomien miesten ja naisten asuntoloita, lasten lomakoteja, päiväkoteja, lastenkoteja, sairaaloita, turvakoteja, päihdeklinikoita ja kouluja. Järjestöllä on lisäksi laajat katastrofityövalmiudet ympäri maailmaa.Könönen s. 16
Suomessa sosiaalisen avun muotoja ovat muun muassa lapsiperheiden taloudellinen tuki ja neuvonta, ruokajakelu, päihdeongelmaisten kuntoutus, nuorisotyö, kodittomien miesten ja naisten asumispalvelutoiminta, lasten päiväkoti- ja leiritoiminta, vanhusten asumis- ja hoivapalvelut ja vankilatyö. Pelastusarmeijan Nummelan lomakodissa on järjestetty lasten leiritoimintaa vuodesta 1914 alkaen. Suomen Pelastusarmeija on tarjonnut asumispalveluja asunnottomille helsinkiläisille vuodesta 1907. Suomen 1990-luvun alun laman aikana Helsingin Kallion Pelastusarmeijan leipäjono pääsi kansainväliseen lehdistöön. Pelastusarmeijalla ei enää ole yömajoja, vaan asumispalveluita, jotka tuotetaan ostopalveluna Helsingin kaupungille. Pelastusarmeija on yksi kansainvälistä tunnustusta saaneen Asunto ensin -toimintamallin toteuttajista Suomessa.
Pelastusarmeija tunnetaan myös kirpputoreistaan, joilla se hankkii rahaa toimintaansa ja hyväntekeväisyyteen. Kirpputoreja on Suomessa 25 kappaletta 12 paikkakunnalla, lisäksi kirpputorilla on oma verkkokauppa.
Toiminta Pelastusarmeijan toiminnan perusyksikkö on osasto, joka vastaa muiden kirkkokuntien seurakuntaa. Niissä upseerit työskentelevät päätoimisina työntekijöinä ja sotilaat oman työnsä ohessa. Osastot järjestävät kaikille tarkoitettuja hengellisiä tilaisuuksia sekä antavat sosiaalista apua. Kesällä on perinteisesti järjestetty ulkoilmakokouksia toreilla ja puistoissa. Kuka tahansa on tervetullut Pelastusarmeijan kokouksiin eli jumalanpalveluksiin.
Pelastusarmeijassa ei ole kasteen tai ehtoollisen kaltaisia sakramentteja. Boothit luopuivat sakramenteista osana jumalanpalveluksia, koska he uskoivat, että monet kristityt olivat oppineet turvautumaan ulkoisiin Jumalan armon symboleihin itse armon sijaan.