Van Halen oli vuonna 1972 perustettu yhdysvaltalainen hard rock -yhtye. Sitä voidaan pitää merkittävänä 1980-luvun heavy metaliin vaikuttaneena yhtyeenä. Yhtyeen tunnetuimpiin kappaleisiin kuuluvat muiden muassa ”Eruption”, ”Ain’t Talkin’ ’Bout Love”, ”Panama”, ”Dreams”, ”Why Can’t This Be Love”, ”When It’s Love”, ”Poundcake”, ”Right Now”, ”Can’t Stop Lovin’ You”, ”Hot for Teacher” ja menestynein ”Jump”.
Yhtye julkaisi vuosina 1978–2012 yhteensä 12 eri studioalbumia, joilla lauloi yhteensä kolme eri solistia. Yhtye oli vuosien varrella useasti otsikoissa musiikillisten ansioidensa lisäksi lukuisten riitaantumisten vuoksi. Tunnetuimman kokoonpanon muodostivat Edward ”Eddie” Van Halen (kitara) ja hänen veljensä Alex Van Halen (rummut), David ”Dave” Lee Roth (laulu) ja Michael Anthony (basso).
Vuonna 2007 Van Halen pääsi Rock and Roll Hall of Fameen. Yhtye pitää ennätystä eniten ykkössijoituksia Billboardin Mainstream Rock Tracks -listalla saavuttaneena yhtyeenä. Yhtyeen albumeja on myyty maailmanlaajuisesti yli 80 miljoonaa kappaletta.Press Release julkistettu 2004 Van Halenin konserttikiertueella Luettelo musiikkiartisteista levymyynnin mukaan
Historia
Yhtyeen ja veljesten historia sekä alkuvuodet (n. 1967–1972) aloittelijana Nimi Van Halen juontaa kahdesta yhtyeen perustamisesta lähtien mukana olleesta veljeksestä, Eddie (1955 - 2020) ja Alex Van Halenista (s. 1953). Tarkkaan ottaen yhtye nimettiin vanhemman veljen, Alexin, mukaan, tosin ennen Van Halen -nimen käyttöä yhtyeellä ehti olla useita muitakin nimiä. Veljekset ovat syntyjään hollantilaisia, mutta vuonna 1962 he muuttivat vanhempiensa, isä Jan Van Halenin sekä äiti Eugenia Van Halenin mukana Alankomaista Yhdysvaltoihin, Kalifornian osavaltiossa sijaitsevaan Pasadenaan. Aluksi veljekset eivät osanneet englantia, mikä osaltaan lähensi heidän veljessuhdettaan, koska he eivät osanneet vielä kommunikoida kenenkään perheen ulkopuolisen kanssa. He kuitenkin oppivat kielen nopeasti. Heidän yhtyeensä laulukielenä on alusta lähtien ollut englanti.
Veljesten isä oli ammattimuusikko, jonka soittimena oli pääasiassa klarinetti. Alkujaan pojat ottivat pianotunteja. Pojat myös osallistuivat silloin tällöin pianokilpailuihin. Isä rohkaisi koko ajan poikia musiikillisesti. Hieman 1960-luvun puolenvälin jälkeen veljekset innostuivat etenkin englantilaisyhtyeiden valtavirran rockmusiikista, ja soittimet vaihtuivat pianosta kitaraan ja rumpuihin. Alex oli saanut vanhemmiltaan sähkökitaran sekä vahvistimen, ja Eddie taas hankki itselleen rumpusetin, jonka hän maksoi postinjakajan työllään.
Alex otti kitaratunteja, mutta ei oppinut soittamaan kitaraa kunnolla, ja Alex alkoi harjoitella salaa veljensä rummuilla. Pian Eddie huomasi Alexin osaavan soittaa rumpuja häntä paremmin, joten lopulta Eddie vaihtoi kitaraan. Edward oli nopea oppimaan kitaralla, ja hän onkin sanonut osanneensa 14-vuotiaana soittaa yhden suurimmista idoleistaan, Eric Claptonin, koko siihenastisen tuotannon ulkoa nuotilleen. Veljekset harjoittelivat autotallissa päivittäin tuntikausia.
Yhtyeen alkuajat sijoittuvat 1960–1970-lukujen vaihteeseen, jolloin Alex ja Edward perustivat koulukaverinsa basisti Dennis Travisin kanssa Trojan Rubber Companyn (myöhempiä nimiä: Genesis, Rat Salade ja Mammoth) suurimpina innoittajinaan Cream ja Black Sabbath. Yhtyeen alkuaikoina Edward toimi kitaristin roolinsa ohessa myös yhtyeen laulajana, kunnes David Lee Roth liittyi yhtyeeseen.
Yhtyeen vielä aloitellessa Dennis Travis joutui muuttamaan pois Pasadenasta. Korvaajaksi saatiin toinen koulukaveri, Mark Stone. Hän olikin yhtyeessä pitempään, kunnes veljekset myöhemmin erottivat hänet, koska Stone ei ollut ”tarpeeksi omistautunut yhtyeelle”. Korvaajaksi saatiin Michael Anthony, joka oli ollut oman Snake-yhtyeensä keulakuva. Anthonylta saatiin käyttöön PA-laitteet, joita veljesten yhtye oli jo aiemminkin joutunut lainaamaan. Siitä lähtien Anthony tulikin olemaan merkittävä henkilö yhtyeen historiassa.
Van Halenin alkuajat (1972–1977) Vuosina 1973–1974 yhtyeellä ei ollut laulajaa, koska Eddie Van Halen ei halunnut enää laulaa. Yhtye oli jo jonkin aikaa vuokrannut paikalliskilpailija Red Ball Jetin solistin David Lee Rothin miksauspöytää 40 dollarilla per kerta. Veljekset ajattelivat, että olisi järkevämpää pyytää Roth mukaan, jotta heidän ei tarvitsisi maksaa joka kerta vuokraa tarvikkeista. Samalla he saisivat yhtyeeseen aidon solistin, jolla Alexin mukaan oli siihen aikaan ”tarvittavaa itsevarmuutta ja pelisilmää” auttaa yhtyettä eteenpäin. Yhtyeen nimi muutettiin Rothin ehdotuksesta Van Haleniksi, sillä hänen mielestään se oli omaperäinen, huomiota herättävä ja ennen kaikkea kahden yhtyeen jäsenen sukunimi.
thumb|left|Mainos keikasta La Pasadena Centerissä.
Vuoden 1974 aikana yhtye teki ensimmäisen klubikeikkansa ja pääsi ensimmäistä kertaa soittamaan Hollywoodiin, aiempien keikkojen sijoituttua lähinnä Pasadenaan ja sen lähiympäristöön.
Vuonna 1976 yhtye oli jo suosittu esiintyjä kotipaikassaan Los Angelesissa ja sen livelista oli paikalliseksi klubiyhtyeeksi laaja. Yhtye soitti mm. Led Zeppelinin, ZZ Topin, Black Sabbathin, Creamin ja Kissin kappaleita. Kappaleiden joukossa oli valtavirran ulkopuolisiakin musiikkityylejä sekä kappaleita. Tästä esimerkki on myöhemmin yhtyeen ensimmäiselle albumillekin äänitetty John Brimin blues-kappale "Ice Cream Man", joka oli yksi Rothin monista poiminnoista. Myös keikoilla, etenkin klubeilla, Van Halen soitteli kappaleita laidasta laitaan muiden sillä hetkellä pinnalla olleiden yhtyeiden tuotoksien sekä omiensa välillä.
Yhtye (ts. Edward) sävelsi tähän aikaan omia kappaleita tuotteliaasti, syntynsä olivat saaneet jo muun muassa kappaleet "Runnin’ with the Devil", "Take Your Whiskey Home", "In a Simple Rhyme", "On Fire" ja "Somebody Get Me a Doctor", löytyipä jopa raakaversio kappaleesta "House of Pain", joka tultaisiin julkaisemaan levyllä vasta lähes 10 vuotta myöhemmin.
Läpimurto (1978–1979) Van Halenin nousuun kuuluisaksi vaikutti KISS-yhtyeen keulahahmo Gene Simmons, joka kuuli yhtyeen soittavan 1976. Keikan jälkeen hän tarjoutui kustantamaan yhtyeelle demonauhan. Yhtye kävi Simmonsin kustannuksella New Yorkissa Electric Ladyland Studiolla äänittämässä kappaleitaan "Zero" -nimiselle demonauhalle. Etenkään Eddie ei ollut kuitenkaan tyytyväinen lopputulokseen eikä varsinkaan omaan soittoonsa, joten yhtye palasi takaisin ja jatkoi intensiivistä keikkailuaan. Van Halenin jo julkaistua ensilevynsä Simmons otti heidät vielä KISSin lämmittely-yhtyeeksi muutamalle keikalle. Kiitollisuudesta Simmonsin avuliaisuudesta kertoo yhtyeen debyyttilevyn Van Halenin kiitoslistalla mainittu Simmons.
Lokakuussa 1977 Van Halen oli soittamassa eräällä klubilla, jolla sattui olemaan yksi Warner Brosin johtohahmoista, Mo Ostin, sekä tuottaja Ted Templeman. Yhtyeen lopetettua soittonsa he tarjosivat levytyssopimusta. Yhtye antoi Templemanille After Zero -demonauhan, jolla oli 40 heidän omaa kappalettaan tai versiotaan toisten kappaleista, joista Templeman valitsi lopulta 10 tulevalle debyyttialbumille. Itse äänitykset sujuivat noin kolmessa viikossa, koska yhtye nauhoitti kymmenen ennalta valittua kappalettaan. Studiossa yhtye sävelsi albumille yhden uuden, "Jamie's Cryin'" -nimisen kappaleen.
Vuoden 1978 tammikuussa yhtyeen ensimmäinen single, The Kinks -cover You Really Got Me julkaistiin. Saman vuoden helmikuussa julkaistiin debyyttialbumi Van Halen, joka myi jo julkaisuvuotenaan platinaa. Van Halen on yhtyeen myydyin albumi, jota on pelkästään USA:ssa myyty yli 10 miljoonaa kappaletta. Yhtye lähti ensimmäiselle kiertueelleen, Van Halen World Tourille. Levy sisälsi monia kappaleita, joista tulisi muodostumaan yhtyeelle merkittäviä, esimerkkeinä "Runnin’ with the Devil", "Ain’t Talkin’ ’Bout Love" sekä mainittu Kinks-cover "You Really Got Me". Kappale "Eruption" loppuosan tapping-osioineen loi uutta suuntaa sähkökitarasooloille. Guitar World -lehti rankkasi kappaleen kaikkien aikojen kitarasoolojen listalla sijalle 2. Eddie saa kiittää kappaleen levylle päätymisestä tuottaja Ted Templemania, joka studiolla kuuli Eddien lämmittelevän veljensä ja Anthonyn kanssa tavalliseen tapaan. Hän piti kuulemastaan ja vaati Eddieta nauhoittamaan kappaleen levylle. Lopputulos oli 1:42 kestävä instrumentaali. Jälkeenpäin Eddie on sanonut tehneensä muutaman virheen levylle päässeessä otoksessa ja todennut, että "olisi voinut soittaa sen paremminkin".
Yhtye vietti kiertueella yhtäjaksoisesti 10–11 kuukautta. Vuoden ja kiertueen loppuessa Edward saavutti muun muassa Guitar Worldin palkinnon kategoriassa "Vuoden parhain kitaristi".
Yhtye laitettiin kiertueen päättymisen jälkeen studioon äänittämään uutta albumia. Äänitykset tapahtuivat joulukuun 1978 aikana ja uusi albumi tuli edellisen tapaan melko nopeasti valmiiksi. Uudelle albumille pääsivät vanhat kappaleet kuten "Somebody Get Me a Doctor" ja "D.O.A.". Syntynsä sai myös kappale "Dance the Night Away", josta tuli albumin eniten radiosoittoa saanut kappale. Kappale "Bottoms Up!" oli syntynyt jo edellisvuoden kiertueen aikana, jolla sitä oltiin myös soitettukin. Noin minuutin kestävän kappaleen "Spanish Fly" Eddie soitti akustisella, nailonkielisellä kitaralla ja se kuulostaa paikoin klassiselta, paikoin espanjalaistyyliseltä. Kappaleen päätyminen albumille oli jälleen Templemanin aikaansaannos. Eddie käytti äänittämiseen nauhuria ja kappaleen alussa kuulee Eddien mumisevan jotain, samoin lopussa, kun hän ilmeisesti sulkee nauhurin. Kappaleessa kuultavia juoksutuksia yms. tultiin kuulemaan myös keikoilla. Muita albumille päässeitä, tyypillistä 1970-luvun Van Halenia edustavia kappaleita olivat cover-versio avauskappaleesta "You're No Good", "Outta Love Again", "Light Up the Sky", "Women In Love..." sekä vanhasta "Bring Out the Girls" -kappaleesta uudelleen tehty versio "Beautiful Girls", josta tuli "Dance the Night Away":n lisäksi albumin toinen single.
Vuonna 1979 yhtye pääsi Isoon-Britanniaan lämmittely-yhtyeeksi Black Sabbathille. Black Sabbathin senaikainen solisti Ozzy Osbourne on myöhemmin monta kertaa myöntänyt lehdistölle, että "Van Halen soitti heidät joka ilta täysin suohon". Yhtyeen uusi World Vacation Tour -kiertue jatkoikin siitä, mihin edellinen loppui. Van Halen oli nyt ensimmäistä kertaa lähes poikkeuksetta pääesiintyjä joka paikassa.
Askeleet raskaampaan suuntaan (1980–1981) Vuonna 1980 julkaistiin yhtyeen kolmas albumi Women and Children First, jolta kappale "And the Cradle Will Rock..." nousi suureksi hitiksi. Edward soitti levyllä ensimmäisen kerran koskettimia, joista myöhemmin 1980-luvun edetessä tuli olennainen soitin yhtyeen varustukseen. Avauskappaleessa "And the Cradle Will Rock..." pohjasoundina kuullaan Eddie soittamassa sähköpianoa Marshallin vahvistimensa läpi. Kiertueella sähköpianoa soitti basisti Anthony. Yhtye teki ensimmäisen varsinaisen maailmankiertueensa, World Invasion "Party 'Til You Die Tour" Tourin, ollen mm. Euroopassa ensimmäistä kertaa pääesiintyjänä.
Neljäs albumi Fair Warning julkaistiin 1981. Samana vuonna Edward oli mennyt naimisiin tv-kasvo Valerie Bertinellin kanssa, mikä ainakin Eddien mukaan hieman kitkeröitti hänen ja Rothin välejä. Albumista tuli Rothin aikana julkaistuista kuudesta levystä kaupalliselta menestykseltään heikoin. Silti Fair Warning myi tuplaplatinaa. Albumin kappaleista "Unchained" on useasti äänestetty yhtyeen suosituimmaksi kappaleeksi. Albumia seurasi kiertue, Fair Warning Tour.
Askelta kevyempään suuntaan ja suurmenestyksen makuun (1982-1983) Yhtyeen musiikki muuttui David Lee Rothin ja Ted Templemanin vaikutuksesta huomattavasti kevyempään suuntaan, sillä he halusivat tehdä todellisen "hittilevyn" aiempiin albumeihin nähden heikosti menestyneen Fair Warningin jälkeen. Tämän tavoitteen tulos oli vuonna 1982 julkaistu Diver Down. Eddie Van Halen olisi halunnut tehdä albumista eräänlaisen jatko-osan edeltäjälleen Fair Warningille, mutta joutui taipumaan.