Keltatäplähiipijä (Carterocephalus palaemon) on Suomessa melko harvinainen paksupääperhoslaji.
Ulkonäkö ja elintavat Keltatäplähiipijän siipien kärkiväli on 28–31 millimetriä, ja sukupuolet ovat jokseenkin samannäköiset. Laji muistuttaa paljon mustatäplähiipijänaarasta, mutta keltatäplähiipijällä on sekä etu- että takasiivissä tummanruskealla pohjalla hieman tummasävyisen oranssinkeltaisia läiskiä, kun mustatäplähiipijällä värit ovat päinvastoin. Läiskät ovat muodoltaan melko nelikulmaisia, ja etusiiven keltaisten täplien poikki kulkee tummia siipisuonia. Siipien alapinnat ovat kellanruskeat ja takasiivissä niillä on laajoja, vaaleankellertäviä laikkuja, joissa on tumma reunus.Svenska fjärilar Suomen perhostutkijain seura: Heteropterus, Carterocephalus, Thymelicus, Hesperia ja Ochlodes -lajit Norges sommerfugler
Levinneisyys ja lentoaika Keltatäplähiipijän levinneisyys ulottuu vuoristoihin ja painottuu Keski-Euroopasta Fennoskandiaan, idässä Siperian poikki Japaniin ja Pohjois-Amerikassa Alaskasta Labradorin niemimaalle ja Kalliovuorten kautta etelään Kalifornian pohjoisosiin. Lisäksi Skotlannissa ja Pyreneillä on erillisesiintymät. Euroopassa laji puuttuu Iberian niemimaalta ja Välimeren ympäristöstä. Suomessa laji on jonkin verran taantunut ja puuttuu käytännössä kokonaan maan eteläosista. Pääasiallinen levinneisyys on Pohjanmaa–Pohjois-Karjala-linjalta Keski-Lapin pohjoisosiin, pohjoisempaa havaintoja on vähemmän. Yleisin laji on Vaasan seudulta Kainuuseen ulottuvalla vyöhykkeellä. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena kesäkuun alusta heinäkuun puoleenväliin.Perhosviki
Elinympäristö ja elintavat pienoiskuva|vasen|Keltatäplähiipijä lepäämässä kasvilla Keltatäplähiipijää tavataan kosteilla niityillä, metsäaukeilla ja tienvarsilla. Koiraat partioivat reviirejään tai tarkkailevat niitä leväten korkealla kasvilla. Laji on paikkauskollinen, eivätkä naaraatkaan juuri liiku syntymäpaikoiltaan.
Naaras munii munat heinien lehdille yksitellen ja runsaan viikon kuluttua kuoriutuvat toukat sitovat lehden putkimaiseksi suojaksi. Toukka on hidaskasvuinen ja talvehtii täysikasvuisena. Se koteloitu varhain keväällä, ja kotelovaihe kestää noin kuukauden.
Ravintokasvi Keltatäplähiipijän ravintokasveja ovat erilaiset heinät, mutta tarkkaa lajivalikoimaa Pohjoismaissa ei tunneta.
Suomessa keltatäplähiipijä on vuoden 2010 uhanalaisarvioinnissa luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT)Jari-Pekka Kaitila, Kari Nupponen, Jaakko Kullberg & Erkki Laasonen 2010. Perhoset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
Lähteet
Aiheesta muualla LuontoPortti: Keltatäplähiipijä (Carterocephalus palaemon) Suomen Perhoset: Keltatäplähiipijä UniProt, Taxonomy: Carterocephalus palaemon Bestimmungshilfe des Lepiforums Moths and Butterflies of Europe and North Africa Vlindernet
Luokka:Paksupäät