Leena Elisabeth Krohn (s. 28. helmikuuta 1947 Helsinki) on suomalainen kirjailija. Hänen laajaan tuotantoonsa kuuluu romaaneja, novelleja, lasten- ja nuortenkirjoja sekä esseitä.
Tuotannossaan Krohn on pohtinut ihmisen suhdetta itseensä ja todellisuuteen, moraalia, todellisuuden ja harhan rajoja sekä elämän ongelmaa erityisesti tekoälyn muotoja tarkastelemalla.
Krohn on saanut muun muassa kirjallisuuden valtionpalkinnon 1989 ja Finlandia-palkinnon 1992 esseenovellikokoelmasta Matemaattisia olioita tai jaettuja unia.
Elämä Leena Krohn kuuluu suomalaiseen Krohnin sukuun. Hänen isänsä oli kirjastonhoitaja, FM, toimittaja ja taidearvostelija Alf Krohn ja äiti toimistovirkailija Elisabet (Liisa) Cedeström. Krohnin sisar Inari Krohn on taiteilija ja graafikko ja on kuvittanut useita Leena Krohnin teoksia. Leena Krohnin poika Elias Krohn on Kulttuurivihkojen päätoimittaja. Krohnin serkkuja ovat kirjailija Aarni Krohn, näyttelijä Heidi Krohn, kirjailija Tiina Krohn ja lääketieteen professori Kai Krohn.
Krohn valmistui ylioppilaaksi vuonna 1967 Helsingin Yhtenäiskoulusta, jossa hänen luokkatoverinaan oli tuleva kuvataiteilija Marjatta Hanhijoki,Riitta Kylänpää: Leena Krohnin ja Marjatta Hanhijoen täsmäprotesti. Anna 13/24.3.1998, s. 10–13. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet., ja humanististen tieteiden kandidaatiksi vuonna 1976 Helsingin yliopistosta. Hän opiskeli pääaineenaan teoreettista filosofiaa ja muina aineina psykologiaa, käytännöllista filosofiaa, kotimaista kirjallisuutta ja taidehistoriaa. Vuosina 1972–1981 hän työskenteli kirjastoamanuenssina Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden laitoksella ennen ryhtymistään vapaaksi kirjailijaksi vuonna 1981. Krohn oli taiteilijaprofessori vuosina 2000–2005.
Ura Krohnin esikoisteos oli Inari Krohnin kuvittama ympäristökysymyksiä käsittelevä lastenkirja Vihreä vallankumous (1970). Hän sai teoksesta vuonna 1971 Arvid Lydecken -palkinnon ja valtion nuorisokirjallisuuspalkinnon. Krohn julkaisi uransa alkuvaiheessa kertomuksia lapsille ja sai vuonna 1975 jälleen Arvid Lydecken -palkinnon ja valtion nuorisokirjallisuuspalkinnon satukokoelmalla Viimeinen kesävieras (1974).
Krohn sai vuonna 1997 Pro Finlandia -mitalin, jonka hän kuitenkin palautti vastalauseena sille, että presidentti Martti Ahtisaari myönsi Indonesian metsäministeri Djamaludin Suryohadikusumolle Suomen leijonan ritarikunnan komentajamerkin. Myös Marjatta Hanhijoki palautti saamansa Pro Finlandia -mitalin. Krohn ja Hanhijoki vetosivat myös muihin kahdeksaan samanaikaisesti palkittuun, jotta nämä palauttaisivat mitalinsa, mutta muut eivät innostuneet asiasta. Vuonna 2001 Krohn erosi Suomen Kirjailijaliitosta vastalauseena liiton silloisen puheenjohtajan Jarkko Laineen julkisuudessa esittämille seksistisille lausunnoille.
Krohnin teoksia on käännetty englanniksi, ruotsiksi, viroksi, unkariksi, venäjäksi, latviaksi, italiaksi, saksaksi, puolaksi ja norjaksi. Romaani Tainaron oli vuonna 2005 World Fantasy Award -ehdokkaana. Krohnin englanninkielinen kokoomateos Collected Fiction oli vuonna 2016 ehdolla World Fantasy Award -fantasiakirjallisuuspalkinnon saajaksi.
Krohn hyödynsi internetiä kirjallisessa toiminnassaan jo 1990-luvulla ja perusti omat kotisivut vuonna 1994.
Elokuva Pelikaanimies (2004) perustuu Krohnin kirjaan Ihmisen vaatteissa.
Krohn palkittiin 30 500 euron arvoisella Suomi-palkinnolla 2010. Hotel Sapiens oli vuoden 2013 Finlandia-palkintoehdokkaana.
Krohnille myönnettiin valtion taiteilijaeläke 2011. Vuonna 2017 hän sai Eino Leinon palkinnon.
Teokset
Runon portilla: ruotsalaisia ja suomenruotsalaisia runoja, WSOY 1985
Kadotus. Helsinki: Teos, 2018. . Mitä en koskaan oppinut: Teos, 2021. .
Palkinnot pienoiskuva|Leena Krohn (vas.), Kaisa Neimala ja Arto Kivimäki Helsingin kirjamessuilla, 2008. Arvid Lydecken -palkinto 1971, 1975 Valtion nuorisokirjallisuuspalkinto 1971, 1975, 1977 Anni Swan -mitali 1979 Valtion kirjallisuuspalkinto 1991 Finlandia-palkinto 1992 Topelius-palkinto 1993 Pro Finlandia -mitali 1997 (palautti mitalin) Vuoden Kiila 1998 Eläinsuojelun Topelius-palkinto 1998 Nuori Aleksis -palkinto 1999 Aleksis Kiven rahaston palkinto 2013 Eino Leinon palkinto 2017 Kirjailijaliiton tunnustuspalkinto
Kirjallisuutta Kari Kanto: Leena Krohn. Teoksessa Liisa Rantalaiho: Kaikenikäisille keskenkasvuisille: Fantasia Leena Krohnin lasten- ja nuortenkirjoissa. Teoksessa Lyytikäinen, Pirjo: Leena Krohn ja allegorian kaupungit. Helsinki: SKS, 2013. . Lyytikäinen, Pirjo: Pilviä maailmanlopun taivaalla - Leena Krohnia lukiessa. Helsinki: Teos, 2018. .
Lähteet
Aiheesta muualla
Leena Krohnin kotisivu Leena Krohn Ylen Elävässä arkistossa Leena Krohn Prosak-proosaklubilla 16.9.2014, Kirjastokaista-video Huhtala, Hannele: Hybridien asialla: Haastattelussa Leena Krohn. Niin & näin 1/2007. Leena Krohn Ylen Ammatti: Kirjailija -dokumenttisarjan video vuodelta 2001. 48 min
Luokka:Suomalaiset lasten- ja nuortenkirjailijat Luokka:Suomalaiset fantasiakirjailijat Luokka:Suomalaiset tieteiskirjailijat Luokka:Suomalaiset novellikirjailijat Luokka:Pro Finlandia -palkitut Luokka:Finlandia-palkinnon saajat Luokka:Aleksis Kiven palkinnon saajat Luokka:Kalevi Jäntin palkinnon saajat Luokka:Anni Swan -mitalin saajat Luokka:Eino Leinon palkinnon saajat Luokka:Vuonna 1947 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit