Sikuri eli hyötysikuri (Cichorium intybus) on Euraasiassa luonnonvaraisena kasvava sikurilaji, jota on hyödynnetty jo hyvin pitkään ruoka- ja rohdoskasvina.
Ulkonäkö ja koko thumb|left|Kukkiva sikuri thumb|left|Sikurin lehtiä Monivuotinen sikuri kasvaa 50–100 cm korkeaksi. Juuri on usein monihaarainen pääjuuri. Koko kasvi on karheakarvainen. Varsi on jäykkä, särmikäs ja niukkahaarainen. Alemmat lehdet ovat ruodillisia ja lehtien lapa on pariliuskainen tai isohampainen. Ylemmät lehdet ovat tavallisesti sepiviä, ja lehtien lapa on ehyt ja nirhalaitainen. Kukka on vaaleansininen. Perättömät, 4–5 cm leveät kukkamykeröt ovat usein pareittain lehtihangoissa. Sikuri kukkii Suomessa luonnonvaraisena heinä-syyskuussa. Pähkylästä puuttuu pappus.Retkeilykasvio 1998, s. 444.
Sikurista tunnetaan kolme muunnosta: sikuri (Cichorium intybus var. intybus) salaattisikuri (Cichorium intybus var. foliosum) juurisikuri (Cichorium intybus var. sativum)
Levinneisyys Sikuria kasvaa villinä koko Euroopassa pohjoisinta Fennoskandiaa ja Venäjää lukuun ottamatta. Sitä tavataan myös Pohjois-Afrikassa, Turkissa, Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa. Se on levinnyt ihmisen mukana myös Pohjois-Amerikkaan, erityisesti mantereen itäosiin. Suomessa sikuria on tavattu Oulun korkeudelle saakka. Nykyään lajin esiintymät painottuvat Etelä-Suomeen ja Ahvenanmaalle.Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Sikurin levinneisyys Suomessa. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 17.2.2011.
Elinympäristö Suomessa sikuria tapaa rautateillä, myllyillä, satamissa, kaatopaikoilla ja pelloilla. Toisinaan laji saattaa olla myös lyhytaikainen viljelyjäänne.
Käyttö Monia sikurin muunnoksia, mm. salaattisikuria, viljellään salaatiksi. Se kylvetään avomaalle kesäkuussa. Sikurin juuria on toisinaan käytetty kahvin korvikkeena, Suomessa viimeksi toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen.Suomen terveyskasvit 1982, s. 243.
Sikuri on vanha, jo antiikin aikana käytetty rohdoskasvi. Sen lehtiä ja juuria on käytetty sappikiviä ja huonoa ruoansulatusta vastaan. Sikurin juuri sisältää ainakin inuliinia, karvasaineita, koliinia, parkkiaineita, C- ja K-vitamiinia.
thumb|right|Useissa suomalaisissa sanomalehdissä vuonna 1886 julkaistu ilmoitus, jossa riikalainen sikuritehdas Starr & C:o varoittaa yleisöä ostamasta kilpailija Wilhelm Schaumanin "ala-arwoista tawaraa".
Katso myös Wilh. Schauman Oy
Lähteet Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. Suomen terveyskasvit. Luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet. Toim. Huovinen, Marja-Leena & Kanerva, Kaarina. Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, Tampere 1982.
Viitteet
Aiheesta muualla Suomen Lajitietokeskus: Sikuri (hyötysikuri) (Cichorium intybus) Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Sikuri (Cichorium intybus) Kasviatlas 2022: Sikurin levinneisyys Suomessa. Luontoportti: Sikuri (Cichorium intybus) Pohjolan kasvien pauloissa: Cichorium intybus – sikuri, hyötysikuri Puutarha.net: Sikuri (Cichorium intybus) United States Department of Agriculture (USDA): Cichorium intybus Annies Remedies: Chicory Flora of China: Cichorium intybus Food Component Database (FooDB): Chicory, Cichorium intybus Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Cichorium intybus (chicory) Pherobase: Floral volatiles of Cichorium intybus
Luokka:Sikurit Luokka:Yrtit Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit