Muinainen Egypti

thumb|Muinainen Egypti tärkeimpine kaupunkeineen ja viljelykelpoisine alueineen Niilin varrella.

Muinainen Egypti eli faaraoiden Egypti oli Koillis-Afrikassa, pääasiassa nykyisten Egyptin ja Sudanin alueella suunnilleen vuosina 3150–30 eaa. kukoistanut historiallinen sivilisaatio. Se oli yksi maailman vanhimmista korkeakulttuureista. Suurimman osan historiastaan muinaista Egyptiä hallitsivat kuninkaat eli faaraot.

Maanviljely saapui Egyptiin kivikaudella noin 5500 eaa. mennessä. Se pani alulle väestönkasvun ja lopulta suurten taajamien sekä kaupunkivaltioiden synnyn. Egypti syntyi paikallisten heimojen hallitsemien kaupunkivaltioiden, nomosten, yhdistyessä sodissa lopulta yhden hallitsijan vallan alle. Yhtenäinen Egyptin valtakunta syntyi Ylä-Egyptin ja Ala-Egyptin yhdistymisestä noin 3150 eaa. Vahvimmillaan Egypti oli suurvalta, jonka vaikutusvalta ulottui Syyriasta Libyaan ja Nubiaan. Egyptin historia jaetaan dynastioihin, hallitsijasukuihin, joiden kuninkaat eli faaraot hallitsivat maata noin 3000-luvulta eaa. aina vuoteen 30 eaa. saakka. Valtakunnan kolmetuhatvuotiseen historiaan sisältyi kolme kukoistuskautta: Vanha valtakunta, Keskivaltakunta ja Uusi valtakunta. Jokaista valtakuntaa seurasi yksi sekasorron ja anarkian leimaama välikausi. Lopuksi Egyptistä tuli osa Rooman valtakuntaa.

Egyptin asutus oli keskittynyt pääasiassa Niilin varteen ja sen enimmillään muutaman kilometrin levyisille hedelmällisille rannoille. Maan elinkeinoelämä oli riippuvainen Niilin vuosittaisista tulvista, jotka levittivät maalle hedelmällistä, mustaa lietettä. Suuri sato mahdollisti suuret väestömäärät ja kaupungit, joista merkittävimpiä olivat Memfis, Theba, Heliopolis, Sais ja Tanis. Egyptiläiset rakensivat kuninkailleen suuria hautamonumentteja, joista monet, kuten Gizan pyramidit, ovat säilyneet nykyaikaan asti. He myös koristelivat hautansa esinein, maalauksin ja kirjoituksin, minkä ansiosta muinaisegyptiläinen kulttuuri tunnetaan nykyisin varsin hyvin. Egyptiä tutkivaa tieteenalaa kutsutaan egyptologiaksi.

Nimi

Muinaiset egyptiläiset kutsuivat omaa maataan nimellä kemet, eli "musta maa", joka tarkoitti viljelykelpoista maata. Asumattoman autiomaan nimi oli deshret, eli "punainen maa"; tätä nimeä he käyttivät myös kaikista vieraista maista. Itseään egyptiläiset kutsuivat nimellä remet-en-kemet, "Mustan maan kansa".Grönblom 2002, s. 21–22

Maan nykyinen nimi Egypti tulee sen kreikankielisestä nimestä Aigyptos. Se juontuu Memfiin kaupungin egyptinkielisestä nimestä hat-ka-ptah, joka tarkoittaa luojajumala Ptahin ka-sielun taloa.Grönblom 2002, s. 246

Historia thumb|Kaksi muinaisen Egyptin tunnetuimmista rakennelmista, Gizan sfinksi takanaan Khefrenin pyramidi.

Egyptin esihistoria (esidynastinen) ja Egyptin yhdistyminen

thumb|left|Esidynastisen ajan esineitä Egyptistä. Pohjois-Afrikan nykyistä kosteampi ilmasto alkoi kuivua noin 5000 eaa. Sen seurauksena alueen paimentolaiset hakeutuivat Niilin laaksoon, missä karja saattoi laiduntaa ja maata voitiin viljellä. Niilin laakson rantojen ja suiston sekä joen länsipuolen keitaiden muodostama vihreä vyöhyke mahdollisti ravinnon tuottamisen yli väestön tarpeiden, mikä teki Egyptin korkeakulttuurin synnyn mahdolliseksi.Grönblom 2002, s. 15 Egyptin Neoliittinen kausi alkoi noin 5000 eaa. ja kesti noin vuoteen 3500 eaa. saakka. Sen tärkeimpiä kulttuureja olivat Badari- ja Naqada-kulttuurit, joiden aikana siirryttiin kuparin käyttöön. Tulevaa järjestäytynyttä yhteiskuntaa ja kulttuuria ennakoivat jo nekropolit ja uskonnollinen esineistö.Grönblom 2002, s. 17–18 Kirjoitustaidon myötä Egyptissä alkoi historiallinen aika vuosien 3100−3000 eaa. tienoillaGrönblom 2002, s. 19.

Egyptiläinen kulttuuri oli jo olennaisilta piirteiltään täysin kehittynyt historiallisen ajan alkuun mennessä. Taiteen säännöt ja kirjoitusjärjestelmä olivat samat kuin myöhempinäkin aikoina, ja egyptiläinen dualismin käsite oli jo syntynyt. Aavikkotiet ja kauppayhteydet muuhun maailmaan olivat myös luultavasti jo valmiit. Niili oli käytännöllisesti katsoen ainoa kulkuväylä. Etelässä yhteyksiä tosin rajoittivat Niilin vuolaat kosket eli kataraktit.Grönblom 2002, s. 20–21 Egyptin ilmasto vuoden 3000 eaa. aikoihin oli ilmeisesti nykyistä viileämpi ja kosteampi ja eläimistö nykyistä rikkaampiGrönblom 2002, s. 23.

Ennen Egyptin yhdistymistä vuosien 3100–3000 eaa. tienoilla maa koostui kahdesta kulttuuripiiristä, eteläisestä Ylä-Egyptistä ja pohjoisesta Ala-Egyptistä. Nämä koostuivat lisäksi useista ruhtinaiden hallitsemista pikkuvaltioista.Grönblom 2002, s. 23, 34 Ylä-Egyptin pääkaupunki oli Hierakonpolis eli Nekhen ja Ala-Egyptin Buto.Grönblom 2002, s. 34

Jo ennen vuotta 3200 eaa. oli yläegyptiläinen kulttuuri levinnyt Ala-Egyptiin, mahdollisesti väestönkasvun, kauppapolitiikan tai ilmastonmuutoksen seurauksena. Egypti yhdistyi noin vuosien 3100 ja 3000 eaa. välillä. Todennäköisesti naapuriaan kehittyneempi Ylä-Egypti valtasi Ala-Egyptin, mutta tästä ei ole varmaa tietoa.Grönblom 2002, s. 34–35 Egyptin yhdistäjinä mainitaan faaraot Menes, Narmer ja Hor-Aha. Historiantutkimus ei kuitenkaan pysty kertomaan, oliko kyseessä kolme eri faaraota, vai viittasiko nimi Menes joko Narmeriin tai Hor-Ahaan.Grönblom 2002, s. 36. Egyptin yhdistymisajasta säilyneissä paleteissa on kuvia muun muassa yhdistymistä edeltäneiden yläegyptiläisten kuninkaiden hävitysretkistä Ala-Egyptiin.Grönblom 2002, s. 36–38

Varhaisdynastinen eli thiniittikausi 3000–2686 eaa., dynastiat 1–2

Egypti koostui yhdistymisenkin jälkeen kahdesta selkeästi erottuvasta osasta. Tämä näkyi muun muassa faaraon kaksoiskruunussa ja faaraon arvonimissä ”Ylä- ja Ala-Egyptin kuningas” ja ”Molempien maiden herra”; lisäksi muissa kielissä Egyptin nimi oli aina ”kaksi maata”. Kahdesta ensimmäisestä dynastiasta ei ole varmoja tietoja. Kummankin dynastian kuninkaat olivat kotoisin Thinisistä, jonka seudulle heidät haudattiinkin mastaba-hautoihinsa, mutta yhdistyneen Egyptin ensimmäinen pääkaupunki oli Memfis, joka sijaitsi maiden välisellä rajallaSchulz & Seidel 2000, s. 32–33. Tuon ajan kuninkaanhaudat olivat vielä savitiilestä tehtyjä ja koristelemattomia.Grönblom 2002, s. 36–45

Vanha valtakunta 2686–2160 eaa., dynastiat 3–6

thumb|Gizan pyramidit, jotka rakennettiin neljännen dynastian aikana. Vanha valtakunta oli egyptiläisen kulttuurin ensimmäinen suuri kukoistuskausi. Sen aikana faaraon mahti oli suurimmillaan, ja auringonjumala Ran pojaksi kutsutut faaraot rakennuttivat itselleen kivestä tehtyjä valtavia monumentteja, temppeleitä ja pyramideja. Kolmannen dynastian faarao Djoserin rakennuttama Sakkaran porraspyramidi oli ensimmäinen monumentaalinen kivirakennus. Suurimpien pyramidien rakentajia olivat neljännen dynastian Khufu (kreikaksi Kheops), Khafre ja Menkaure.Grönblom 2002, s. 48–49, 54 Heidän rakennuttamiensa Gizan pyramidien juurelle louhittiin myös kalliosta ihmispäistä leijonaa esittävä sfinksi.Grönblom 2002, s. 76–77

Vanhan valtakunnan aikana Egyptin reliefitaide ja kirjoitus eivät vielä olleet yhtä hienostuneita kuin myöhempinä kausinaGrönblom 2002, s. 50. Ensimmäiset todisteet Egyptin ulkomaankaupasta ovat peräisin viidenneltä dynastialtaGrönblom 2002, s. 78.

Faaraon mahti heikkeni kauden loppupuolella, kun läänien eli nomosten johtajat kahmivat itselleen lisää valtaa. Pitkäaikaisin hallitsija oli faarao Pepi II, mutta pian hänen kuolemansa jälkeen alkoivat vallanperimysriidat. Vanha valtakunta päättyi sekasortoiseen välikauteen, kun syntyi epätietoisuutta faaraon seuraajasta ja paikallinen ylimystö alkoi tavoitella valtaa.Grönblom 2002, s. 82–84

Ensimmäinen välikausi 2160–2055 eaa., dynastiat 7–10

Vanhan valtakunnan hajoamisen jälkeen keskushallinto luhistui ja valtakunta vajosi kaaokseen. Aikakauden tyypillisiä piirteitä olivat laajalle levinnyt väkivalta, hautojen ja temppelien ryöstely, työvoimapula ja nälänhätä. Joissain osissa käytiin sisällissotaa ja toisaalta muut valtakunnat käyttivät hyväkseen Egyptin heikkoutta ja hyökkäsivät maahan. Jotkin osat maata säilyivät tosin rauhallisina, sillä niitä hallitsivat paikalliset lääninruhtinaat. Nämä alkoivat käyttää itsestään kuninkaan arvonimiä ja perustivat rinnakkaisia dynastioita. Seitsemännen dynastian aikana faaraot vaihtuivat tiuhaan. Kahdeksannesta ja yhdeksännestä dynastiasta ei tiedetä paljoa, mutta jälkimmäinen hallitsi mahdollisesti jonkin aikaa koko maata. Kymmenes ja yhdestoista dynastia kävivät taisteluita toisiaan vastaan, kunnes yhdestoista dynastia onnistui vihdoin yhdistämään maan uudelleen.Grönblom 2002, s. 84–85

Ensimmäisen välikauden ongelmia kärjisti ilmaston kuivuminen, joka oli alkanut 2200-luvulla eaa. Muinaiset savannit aavikoituivat ja maanviljelyn turvaamiseksi egyptiläiset joutuivat luomaan monipuolisen kanavajärjestelmän. Kanavajärjestelmän hallinta antoi lääniruhtinaille entistä enemmän valtaa. Samalla he ryhtyivät myös verottamaan satoa.Grönblom 2002, s. 85

Keskivaltakunta 2055–noin 1650 eaa., dynastiat 11–12

thumb|Faarao Mentuhotep II (viitataan joskus myös järjestysnumerolla I), Keskivaltakunnan perustaja. Keskivaltakunta eli keskimmäinen valtakunta käsitti 11. ja 12. dynastiat. Sen alussa Etelän Theban Intef I ja Mentuhotep II yhdistivät hajanaisen Egyptin uudelleen. Taide, kirjallisuus, kauppa ja kieli kukoistivat. Keskivaltakunnan aikana kuninkaat haudattiin yleensä kalliohautoihin. Myös pyramideja rakennettiin, mutta ne olivat aiempaa pienempiä ja niissä käytettiin huonosti aikaa kestävää savitiiltä.Grönblom 2002, s. 86–88

Valtakunnan pääkaupungiksi Lishtin läheisyyteen perustettiin Amenemhat I:n aikaan Amenemhat-Itjtawi. Egypti laajeni etelään, Nubiaan.Grönblom 2002, s. 94 Soinen Faijumin keitaan alue otettiin maanviljelyskäyttöön patojen ja laskukanavien avulla ja Moirisjärven tekoallas rakennettiinSchulz & Seidel 2000, s. 379.

Toinen välikausi 1650–1550 eaa., dynastiat 13–17

Faaraoiden ote vallasta oli höltynyt 12. dynastian lopulla, ja valtakunta alkoi hajota. 13. dynastia oli tosin vielä rauhallista aikaa, vaikka 14. dynastia hallitsikin sen kanssa rinnakkain. Faaraoiden kaudet olivat usein melko lyhyitä, eikä ajasta tiedetä kovinkaan paljoa. Ejen jälkeen faaraot menettivät otteensa koko maasta ja hallitsivat lopulta enää Theban ympäristöä. Aasiasta tulleet hyksot valloittivat ja perustivat 15. dynastian. Hyksot toivat maahan hevosen, omaksuivat egyptiläisten tavat ja valitsivat jumalakseen Sethin. Pääkaupungikseen he ottivat suiston Avariksen ja jättivät Ylä-Egyptin vastarintaliikkeen käsiin. Egyptiläisten oma 17. dynastia hallitsikin sieltä rinnakkain hyksojen dynastioiden kanssa, ja lopulta hyksot karkotettiin Egyptistä 18. dynastian aluksi.Grönblom 2002, s. 104–107

Uusi valtakunta 1550–1069 eaa., dynastiat 18–20

thumb|left|upright=0.6|Faarao Tutankhamonin kuolinnaamio noin vuodelta 1323 eaa. Tutankhamon kuoli nuorena, mutta hänen hautansa on kaikista faaraoiden haudoista parhaiten säilynyt. Uusi valtakunta edusti Egyptin todellista suurvalta-aikaa. Valtakunta oli suurimmillaan 18. dynastian faarao Thutmosis III:n aikana: se ulottui Välimeren itäosista Niilin neljännelle kataraktille asti etelässä. Suuria soturifaaraoita olivat hänen lisäkseen Ramses II ja Ramses III. Kausi tunnetaan myös Luxorissa sijaitsevista vaikuttavista temppeleistä, kuten Karnakin ja Luxorin temppeleistä, sekä Kuninkaiden laaksosta, monen faaraon hautapaikasta. Yksi kauden suurimmista rakentajista oli Amenhotep III.Grönblom 2002, s. 108, 133