Okean () oli venäläis-ukrainalainen sää- ja kaukokartoitussatelliittijärjestelmä erityisesti merialueiden tutkimiseen. Se oli aktiivikäytössä 1970-luvun loppupuoliskolta 2000-luvun alkuvuosille saakka. Siihen kuului joukko matalilla, maapallon napa-alueet ylittävillä radoilla kiertäviä satelliitteja.
Historia
Okean-satelliittien kehitystyö alkoi 1970-luvulla. Ensimmäisiä prototyyppejä edustivat Okean-E -luokan satelliitit, joista ensimmäinen Kosmos 1076 laukaistiin avaruuteen helmikuussa 1979. Tämä sai seurakseen tammikuussa 1980 laukaistun Kosmos 1151 -satelliitin.
Näistä satelliiteista tehtiin kehittyneempiä satelliitteja ja uuden Okean OE -sukupolven satelliitteja edusti syyskuussa 1983 avaruuteen laukaistu Kosmos 1500 sekä Kosmos 1602 vuonna 1984. Uudenlaista Okean O1 -sukupolvea edustivat Kosmos 1766 vuonna 1986 ja Kosmos 1869 vuonna 1987. Nämä saivat seurakseen ensimmäisen Okean-nimisen satelliitin Okean 1:n heinäkuussa 1988.
Kaikkiaan Okean O1 -luokan satelliitteja laukaistiin 9 kpl. Vuonna 1995 satelliitit nimettiin ukrainalaisen valmistajan mukaan Sich-satelliiteiksi. Vuonna 1999 laukaistiin avaruuteen Okean-O -satelliitti, joka edusti uudenlaista satelliittisukupolvea.
Tyyppi Satelliitti Laukaisu Laukaisupaikka Toiminta päättyi Okean-E Kosmos 1076 12.2.1979 Plesetsk 13.3.1980 Okean-E Kosmos 1151 23.1.1980 Plesetsk 13.10.1981 Okean-OE Kosmos 1500 28.9.1983 Plesetsk 12.6.1986 Okean-OE Kosmos 1602 28.9.1984 Plesetsk 11.11.1985 Okean-O1 Kosmos 1766 29.7.1986 Plesetsk 1988 Okean-O1 Kosmos 1869 16.7.1987 Plesetsk 1989 Okean-O1 Okean 1 5.7.1988 Plesetsk 1990 Okean-O1 Okean 9.6.1989 Plesetsk laukaisu epäonnistui Okean-O1 Okean 2 28.2.1990 Plesetsk 1991 Okean-O1 Okean 3 4.6.1991 1993 Okean-O1 Okean 1–7 11.10.1994 1996 Okean-O1 Sich 1 31.8.1995 1996 Okean-O1 Sich 1M 24.12.2004 Plesetsk 2004 Okean-O Okean-O 17.7.1999 Baikonur 2000
Tavoitteet Okean-ohjelman tutkimustavoitteita ovat:
Merien ja ilmakehän välinen vuorovaikutus Merien biotasapaino Merivirtojen vaikutus sääilmiöiden kehitykseen Vesialueiden jääpeitteen kartoitus Merivirtojen dynamiikka Merivirtojen vaikutus rannikoiden jokiin Merialueiden saasteet.
Satelliitin rakenne ja mittalaitteet
Okean-O1 -sarjan satelliitit on laukaistu noin 650 kilometrin korkeuteen radalle, jonka inklinaatio on 82,5 astetta. Rata on optimaalinen maapallon napaseutujen merialueiden tarkkailuun. Satelliitin rakennetta hallitsee 3 metrin pituinen sylinteri, jonka sivuille ulottuvat 1,6 x 2 metrin kokoiset aurinkopaneelit. Sylinterin alaosassa on neljä 3 metrin pituista mittalaitetasoa. Näiden yhteydessä on 11 metrin pituinen tutka-antenni. Satelliitin kokonaismassa on noin 1950 kg.
Tärkeimpiä mittalaitteita ovat,
RLSBO (Side Looking Real Aperture Radar) tutka kartoitusta varten RM-08 (Passive Microwave Scanning Radiometer) ilmakehän vesihöyryn, merien jään ja merenpinnan lämpötilan mittauksiin. MSU-M (Multispectral Scanner) pilvipeitteen ja merenpinnan lämpötilan seurantaan MSU-S (Multispectral Scanner) pilvipeitteen ja merenpinnan lämpötilan seurantaan Kondor-tietoliikennejärjestelmä
Lähteet The Encyclopedia of Soviet Spacecraft, Douglas Hart,
Aiheesta muualla Astronautix.com - Okean Okean-satelliitit Ursan sivuilla EO Portal
Luokka:Sää