Toivo Tarjanne (8. helmikuuta 1893 Helsinki – 23. elokuuta 1988) oli suomalainen lakimies, joka toimi oikeuskanslerina ja korkeimman oikeuden presidenttinä.
Elämä Tarjanteen vanhemmat olivat arkkitehti Onni Tarjanne ja Margareta Josefiina ”Iina” Veijola (1865–1942). Tarjanne pääsi ylioppilaaksi 1912 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1914 ja mol. oik. kandidaatiksi 1921. Hän oli esittelijänä korkeimmassa hallinto-oikeudessa 1930–1931, kauppa- ja teollisuusministeriön nuorempana hallitussihteerinä 1931–1932 ja vanhempana oikeuskanslerin sihteerinä 1932 sekä hoiti apulaisoikeuskanslerin ja oikeuskanslerin virkoja 1937–1941.
Tarjanne toimi Vaasan läänin maaherrana 1943–1944 ja oli syyttäjänä sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä 1945–1946. Hän oli oikeuskanslerina 1944–1950 ja sen jälkeen korkeimman oikeuden presidenttinä 1950–1963. Tarjanne nimitettiin 22. lokakuuta 1953 hovioikeuksien aluerajoja pohtineen komitean puheenjohtajaksi.
Toivo Tarjanteen serkku oli lakimies Päivö Tarjanne.
Lähteet Kuka kukin oli (Wikiaineisto)
Viitteet
Aiheesta muualla
Luokka:Korkeimman oikeuden presidentit Luokka:Vaasan läänin maaherrat Luokka:Oikeuskanslerit Luokka:Vuonna 1893 syntyneet Luokka:Vuonna 1988 kuolleet