Kustaa III:n sota oli Ruotsin ja Venäjän välinen sota kesäkuusta 1788 elokuuhun 1790. Sota syttyi Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n aloitteesta ja päättyi Värälän rauhaan ilman selvää voittajaa tai ilman rajamuutoksia.
Vuonna 1772 säädyiltä vallan kaapannut Kustaa III halusi vahvistaa omaa asemaansa kuninkaana ja palauttaa Ruotsin mahtia sekä hattujen sodan jälkeisessä Turun rauhassa vuonna 1743 menetetyt alueet. Eino Jutikkalan mukaan Kustaa III:n haluun hyökätä Venäjälle vaikutti myös Suomessa esiintynyt itsenäisyysliike, joka haki tukea juuri Venäjältä.
Kustaa III oli jo pitkään valmistellut sotaa Venäjää vastaan. Hän harkitsi myös sotaa Tanska-Norjaa vastaan ja Norjan liittämistä Ruotsiin, mutta Britannian vastustus esti sen.
Tilanne kävi otolliseksi sodan aloittamiselle idässä, kun Venäjä joutui sotaan Turkin kanssa vuonna 1787. Kun Venäjä oli sodassa Mustallamerellä, Kustaa III arveli mahdolliseksi onnistua Pietarin valtaamisessa nopealla iskulla. Poliittisena tavoitteena Kustaa III:lla oli jopa Venäjän keisarinnan Katariina II:n syrjäyttäminen ja hänen poikansa Paavalin nostaminen valtaistuimelle.
Naamioitua hyökkäyssotaa Kustaa III:lle oli tärkeää, että Venäjä näyttäisi hyökkääjältä. Ensinnäkään kuninkaalla ei vuoden 1772 hallitusmuodon mukaan ollut oikeutta aloittaa hyökkäyssotaa. Toisaalta kyse oli ulkopoliittisesta pelistä: Katariina II:n olisi vaikeaa saada Tanskaa avukseen, jos Venäjä näyttäisi hyökkääjältä.
Keväällä 1788 kuningas järjesti väärennettyjä raportteja Venäjän sotavalmisteluista Suomen rajan tuntumassa. Tällä verukkeella hän sai luvan liikekannallepanoon 21. toukokuuta ja kesäkuussa joukkoja siirrettiin Ruotsista Suomeen.
Kustaa III teetti venäläisiä sotilaspukuja ja lähetti ne Savon prikaatin komentajalle. Tarkoitus oli vielä väärässä asepuvussa järjestää tekosyy sodalle. Kustaan kannalta onnekkaasti venäläissotilaat eksyivät Puumalan Vuolteensalmessa rajan väärälle puolelle. Tästä syntyi 28. kesäkuuta 1788 pieni kahakka, joka riitti syyksi: Savon prikaati ylitti rajan, valtasi Savonlinnan ja aloitti Olavinlinnan piirityksen.
Venäjä julisti sodan Ruotsille 11. heinäkuuta 1788. Ruotsin pääarmeija oli jo tätä ennen ylittänyt Kymijoen määränpäänään Pietari.
Suunnitelmissa nopea isku Pietariin Alun perin Kustaa III:n suunnitelmana oli lyödä Venäjän laivasto perinpohjaisesti merellä ja sen jälkeen vallata nopeasti Pietari ja Kronstadt. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun Ruotsin ja Venäjän avomerilaivastot kävivät meritaistelun Suursaaren edustalla 17. heinäkuuta 1788. Taistelu päättyi ratkaisemattomana. Molemmat laivastot menettivät linjalaivan. Ruotsin laivasto vetäytyi Suomenlinnaan.
Kun kaivattua suurta merivoittoa ei tullut, nousi Kustaa III elokuussa maihin Haminan edustalla. Hänen tarkoituksenaan oli hyökätä maitse Viipurin kautta Pietariin. Haminassa osoittautui, että armeijan moraali oli kehno ja upseeristo haluton hyökkäämään. Ns. Liikkalan nootista ja Anjalan liittokirjasta tunnettu upseerikapina aiheutti sen, että Kustaa III ja Ruotsin armeija joutui sekasortoisesti vetäytymään vanhoille rajoille.
Sotatoimet olivat tämän jälkeen käytännössä poikki seuraavaan kesään saakka. Kuningas Kustaa III lähti elokuussa Ruotsiin Tanskan aloittaman sodan takia. Avomerilaivastoa kohtasi varsinainen katastrofi, kun pelätty toisintokuume levisi miehistöjen keskuuteen ja tappoi tuhansittain sotilaita. Laivasto oli Ruotsissa lähes kaksi vuotta täysin taudin nujertamana, millä oli valtava vaikutus sotatoimien kulkuun.
Ratkaisu Ruotsinsalmessa Vuonna 1789 Venäjä pyrki Savon valtaamiseen. Venäjän edetessä kohti Mikkeliä käytiin kesäkuussa Porrassalmella taistelu, joka päättyi Ruotsin torjuntavoittoon. Silti venäläiset onnistuivat valtaamaan Mikkelin.
Eversti von Stedingk joutui vetämään Ruotsin joukot Joroisiin. Sieltä tehtiin vastahyökkäyksiä, ja Savo saatiin kesän aikana takaisin. Suurimman voittonsa Ruotsin armeija sai 5. heinäkuuta 1789 Rantasalmen Parkumäellä.
Ruotsin saaristolaivasto kärsi 24. elokuuta 1789 Ruotsinsalmen ensimmäisessä meritaistelussa Kotkan edustalla suuren tappion.
Kesällä 1790 tautitilanne avomerilaivastossa helpottui ja taistelut keskittyivät merelle. Lukuisten yhteenottojen jälkeen ratkaisevaksi muodostui Ruotsinsalmen toinen meritaistelu 9. heinäkuuta 1790. Ruotsin saaristolaivasto sai Ruotsin ja Itämeren historian suurimmassa meritaistelussa komean voiton. Tämän jälkeen Venäjän keisarinnan Katariina II oli valmis rauhaan, joka solmittiin Värälässä 14. elokuuta 1790.
Sodassa kuoli yli 20 000 ruotsalaista ja suomalaista sotilasta, joista vain 1 500 kaatui taisteluissa, loput sortuivat tauteihin.
Sodan vaikutukset Sodan suurimmat vaikutukset saattoi aiheuttaa sen aikana voimaan saatettu yhdistys- ja vakuuskirja vuodelta 1789. Sota nosti kuninkaan kannatusta ja kansallismielisyyttä. Nämä auttoivat Kustaa III:ta sanelemaan ja saaman hyväksytyksi vuoden 1772 hallitusmuotoon lisäyksen, joka lisäsi kuninkaan valtaa. Yhdistys- ja vakuuskirja oli merkittävä myös Suomen kannalta, sillä se oli voimassa aina vuoden 1919 tasavaltalaiseen hallitusmuotoon asti.
Kustaa III ei ehtinyt nauttia sodan tuomasta nosteesta kovin kauan. Valtataistelussa alakynteen jääneessä aatelistossa jäi kytemään viha, joka huipentui kuninkaan murhaan 1792.
Venäjällä sota kasvatti kiinnostusta Vanhan Suomen alueen puolustuksen vahvistamiseen. Seurauksena oli mittavan Pietaria suojaavan Kaakkois-Suomen linnoitusjärjestelmän perustaminen.
Vuonna 1861 kuollut kapteeni Karl Adolf Brakel oli viimeinen elossa ollut Kustaa III:n sotaan osallistunut suomalainen.Porrassalmen pikalähetti. Nuoren kersantti Brakelin urotyö, Hakkapeliitta, 23.08.1932, nro 34, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Sodan vaiheita
1788
28. kesäkuuta, Puumalan kahakka 11. heinäkuuta, Katariina II julisti sodan Ruotsille 17. heinäkuuta, Suursaaren taistelu 9. elokuuta, Liikkalan nootti 12. elokuuta Anjalan liittokirja 29. syyskuuta, Kvistrumin taistelu
1789
17. toukokuuta, Ruskealan taistelu, sodan ainoa Karjalassa käyty taistelu Valde Näsi : Ruskealan taistelun 150-vuotismuisto, Helsingin Sanomat, 18.05.1939, nro 132, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot 13. kesäkuuta, ensimmäinen Porrassalmen taistelu 19. kesäkuuta, toinen Porrassalmen taistelu 28. kesäkuuta, Utin taistelu 15. heinäkuuta, Kaipiaisten taistelu 21. heinäkuuta, Parkumäen taistelu 26. heinäkuuta, Öölannin taistelu 24.–25. elokuuta, Ruotsinsalmen ensimmäinen meritaistelu 9. lokakuuta Laitaatsillan taistelu
1790 15. huhtikuuta, Kärnänkosken-Partakosken taistelut 29. huhtikuuta, Valkealan taistelu 13. toukokuuta, Räävelin taistelu 15. toukokuuta, Haminan taistelu 18.−19. toukokuuta Tillolan taistelu 3.–4. kesäkuuta, Kronstadin taistelu 4. kesäkuuta, Savitaipaleen taistelu 3. heinäkuuta, Viipurinlahden taistelu (Viipurin kujanjuoksu) 9.–10. heinäkuuta, Ruotsinsalmen toinen meritaistelu 14. elokuuta, Värälän rauha
Katso myös Gustaf Mauritz Armfelt Carl Olof Cronstedt
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla Jägerskiöld, Stig: Ruotsinsalmi – Kustaa III:n meritaistelut, Otava 1999, Museovirasto: Kustaan sota Mikkelin kaupunki: Kustaan sota ja Porrassalmen taistelu Mikkelin kaupunki: Liikkalan nootti Kustaan Sota -multimedia Keltin parakkien valloitus. Kymintehtaitten suojeluskunnan löytämä sotilashauta kertoo, Hakkapeliitta, 19.12.1933, nro 51-52, s. 16, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Kustaa III:n päämaja vaunuliiterinä. Harvinainen muistomerkki puolentoista vuosisadan takaa, Hakkapeliitta, 16.08.1938, nro 33, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Kymen ylimeno ja Utin taistelu 150-vuotismuisto, Hakkapeliitta, 20.06.1939, nro 25-26, s. 12, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
* Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit