Eurovision laulukilpailu ( eli ESC; eli CEC) eli Euroviisut on vuosittainen laulukilpailu, johon saavat osallistua Euroopan yleisradiounionin (EBU) aktiiviset jäsenmaat. Jokainen laulukilpailuun osallistuva maa lähettää kilpailuun yhden musiikkiesityksen, ja ne äänestetään kansainvälisessä finaalissa paremmuusjärjestykseen. Kilpailuun saavat osallistua vain uudet laulut, joita ei ole julkaistu ennen edeltävän vuoden syyskuuta.

Kilpailun nimi tulee EBU:n televisiojakeluverkosta Eurovisio (). EBU:n jäseniä ovat televisioyhtiöt, jotka valitsevat ja lähettävät osallistujan kilpailuun. Kaikki itsenäiset Euroopan maat Liechtensteinia, Vatikaania ja kansainvälisesti osittain tunnustettua Kosovoa lukuun ottamatta ovat osallistuneet kilpailuun. Lakanneista valtioista kilpailuun eivät osallistuneet Saksan demokraattinen tasavalta, Tšekkoslovakia ja Neuvostoliitto. Alkuvuosikymmeninä Euroviisut olivat lähinnä läntisen Euroopan välinen kilpailu, ja itäisen Euroopan maista mukana oli vain Jugoslavia. Koko Euroopan kattava tapahtuma Euroviisuista tuli, kun entisen itäblokin maat pääsivät viimein mukaan vuonna 1994.

Kilpailu on televisioitu aina vuodesta 1956 lähtien, mutta mustavalkotelevision aikaan sitä enimmäkseen kuunneltiin radiosta. Eurovision laulukilpailu on maailman suosituimpia ei-urheilulähetyksiä. Kaikki kolme lähetystä tavoittavat vuodesta riippuen 160–200 miljoonaa katsojaa. Vuoteen 2003 asti kilpailu järjestettiin yhtenä iltana, useimmiten lauantaina huhti- tai toukokuussa, mutta vuodesta 2004 kilpailu on järjestetty kaksiosaisena tapahtumana, johon sisältyy semifinaali ja finaali. Vuodesta 2008 lähtien myös semifinaali on ollut jaettu kahteen osaan: ensimmäinen semifinaali käydään tiistaina ja toinen semifinaali torstaina finaalilauantaita edeltävällä viikolla.

Venäjä ja Valko-Venäjä on suljettu kilpailusta Ukrainan sodan ja maiden ihmisoikeustilanteen vuoksi. Israelin osallistumista kisoihin on arvosteltu, koska valtio on käynyt sotaa Gazassa ja maata on syytetty kansanmurhasta. Alankomaat, Espanja, Irlanti, Islanti ja Slovenia ovat vetäytyneet Euroviisuista, koska Israelin osallistuminen on sallittu.

Kilpailun rakenne

Eurovision laulukilpailu muodostuu kolmesta televisioitavasta lähetyksestä: kahdesta semifinaalista ja finaalista. Finaaliin suoraan etenevät kilpailun suuret rahoittajamaat, eli Espanja, Iso-Britannia, Italia, Ranska ja Saksa, sekä isäntämaa. Loput osallistujamaat kisaavat kahdessa semifinaalissa, josta kummastakin etenee kymmenen eniten ääniä saanutta finaaliin.

Eurovision laulukilpailun televisiolähetyksessä perinteiseen rakenteeseen kuuluu kaikkien lauluesitysten esittäminen sekä äänestys, jossa jokainen osallistujamaa äänestää lauluja paremmuusjärjestykseen. Kilpailulla on juontaja tai juontajia, jotka juontavat kilpailun englanniksi ja ranskaksi. Perinteisesti jokaisella maalla, joka televisioi kilpailun, on oma selostaja, joka selostaa kilpailun tapahtumat ja esittelee kilpailukappaleet omalla kielellä. Esitysten välillä nähdään lyhyitä videopätkiä, niin kutsuttuja postikortteja, joissa isäntämaa on usein esitellyt oman maansa kulttuuria.Pajala 2006 s. 36–38. Vuodesta 2013 ”postikorteissa” pääosassa ovat olleet kunkin maan artistit. Euroviisulähetyksen pituus oli pitkään noin kolme tuntia. Nykyään kesto vaihtelee kolmesta ja puolesta tunnista neljään tuntiin. Kaikkien osallistujamaiden on lähetettävä kilpailu suorana lähetyksenä. Nykyään kilpailussa on varattu tilaa myös mainoskatkoille, jotka eivät estä kilpailuesitysten näkemistä.

EBU:n lähetysten tunnussävelenä, joka aina soitetaan myös Eurovision laulukilpailun yhteydessä, käytetään Marc-Antoine Charpentierin ”Te Deum” -kappaleen alkusoittoa.Te Deumin nuotit

Historia

pienois|Televisiojakeluverkko Eurovision alkuperäinen tunnus, joka nähtiin Euroviisu-lähetysten alussa aina 1990-luvun puoleen väliin saakka. Eurovisio-nimeä käytti ensimmäisenä vuonna 1951 Evening Standard -lehden toimittaja George Campey. Hän kirjoitti artikkelissaan kansallisen televisioyhtiön suunnitelmista kokeilla yhteisöjärjestelmää televisio-ohjelmien vaihtamiseksi Länsi-Euroopan maiden kesken.

Euroopan yleisradiounioni (EBU) perusti televisiojakeluverkko Eurovision vuonna 1954 televisio-ohjelmien jakamiseksi jäsenmaiden kesken. EBU:n perustajayhtiöillä oli tarve keksiä kaikkia jäsenmaita kiinnostavia televisio-ohjelmia. Pienin yhteinen nimittäjä löytyi laulukilpailusta. Kilpailun esikuvana olivat 1951 alkanut Italian valtion TV-yhtiö RAI:n ja Sanremon kasinon järjestämä kansallinen laulukilpailu Festival di Sanremo sekä Venetsian kansainvälinen musiikkifestivaali. Euroviisujen idean isänä pidetään Sveitsin yleisradioyhtiön Marcel Bezençonia, mutta alkuperäisen idean EBU:ssa kilpailun järjestämisestä esitti RAI:n Sergio Pugliese.John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 83; Pajala 2006 s. 13

Ensimmäinen Eurovision laulukilpailu järjestettiin Sveitsin Luganossa vuonna 1956. Siihen osallistuivat Alankomaat, Belgia, Italia, Luxemburg, Ranska ja Saksan liittotasavalta sekä lisäksi Sveitsi. Jokainen osallistujamaa sai lähettää kaksi laulua, ja useimmilla mailla oli myös kaksi solistia. Sveitsiläinen Lys Assia voitti kilpailun kappaleellaan ”Refrain”. Seuraavien vuosien aikana osallistujamaiden määrä alkoi kasvaa.

Vuoden 1957 kilpailu käytiin Sveitsin voitosta huolimatta Länsi-Saksan Frankfurt am Mainissa. Tästä eteenpäin edeltävän vuoden voittajamaa on perinteisesti järjestänyt seuraavan vuoden kilpailun muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Euroviisujen säännöt

pienois|Jokaisen maan edustajalla on lehdistötilaisuus. Kuvassa Tanskan edustaja Emmelie de Forest Malmön Euroviisuissa vuonna 2013. Esiintyjät ja kieli

Nykyisten sääntöjen mukaan maan esityksessä lavalla voi olla enintään kuusi esiintyjää ja jokaisen esiintyjän tulee olla täyttänyt 16 vuotta finaalipäivään mennessä. Nykyisten sääntöjen mukaan esiintyjien kansalaisuutta tai esityksen kieltä ei ole rajoitettu eikä EBU puutu siihen, miten kukin maa kilpailukappaleensa ja -esittäjänsä valitsee. Kunkin maan oli pakko laulaa jollain virallisista kielistään vuosina 1966–1972 ja 1977–1998. Kielisäännön ansiosta kilpailuissa on kuultu kappaleita monista yleisesti tunnetuista historiallisista henkilöistä ja kansainvälisesti ymmärretyistä käsitteistä sekä rallattelua. Ennen vuotta 1966 pidettiin selvänä, että laulut lauletaan omalla kielellä. Vuonna 1965 Ruotsi esitti laulunsa kokonaan englanniksi, minkä takia laadittiin kielisääntö.

Kappale

Euroviisuissa kappale saa kestää korkeintaan kolme minuuttia, eikä sanoituksissa saa käyttää kirosanoja, tuotteiden nimiä, poliittisia tai seksistisiä viittauksia. Esimerkiksi San Marinoa vuonna 2012 edustaneen kappaleen sanoituksia jouduttiin muuttamaan, sillä ne kertoivat Facebookista.

Säestys

pienois|Dolf van der Linden toimi pääkapellimestarina vuosien 1958 ja 1970 kilpailussa. pienois|pysty|Ossi Runne oli yksi pitkäaikaisimmista Suomen kapellimestareista Euroviisuissa. Vuoteen 1998 asti Eurovision laulukilpailussa lauluja säesti suuri viihdeorkesteri jousineen, puhaltimineen ja komppiryhmineen. Jokainen maa lähetti kilpailuun oman kapellimestarin, joka vastasi laulun sovituksesta ison orkesterin säestämänä. Vuoden 1973 laulukilpailussa sallittiin taustanauhojen käyttö edellyttäen, että instrumentteja oli kyettävä imitoimaan lavalla taustanauhan kanssa. Useimmiten lauluyhtyeet eivät soittaneet oikeasti lavalla, vaan heidän säestyksenä tuli nauhalta. Vuoden 1979 kilpailussa nähtiin ensimmäinen esitys ilman orkesterin säestystä, nimittäin Italian kilpailukappale ”Raggio di luna”. Taustanauhojen ja orkesterin sekakäyttö yleistyi 1980-luvulla, kun musiikissa käytettiin enemmän elektronisia soittimia. Vuoden 1997 laulukilpailussa sallittiin esitysten säestäminen pelkällä taustanauhalla ilman lavalla tapahtuvaa imitointia.John Kennedy O’Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 149;

Vuoden 1999 kilpailuun säännöistä poistettiin orkesterin järjestämisen velvoittava pykälä, minkä jälkeen orkesteri on korvattu aina taustanauhoilla. Säännöissä oltiin kuitenkin ehdottomia siinä, että nauhat eivät saa missään nimessä sisältää mitään lauluosuuksia. Kaikki mahdollinen ihmisääni oli esiintyjien kyettävä esittämään suorassa lähetyksessä. Tämän säännön rikkominen on johtanut esimerkiksi siihen, että vuonna 1999 Kroatia menetti osan pisteistään viiden vuoden pistekeskiarvostaan.

Vuoden 2021 kilpailusta alkaen myös ennalta nauhoitetut taustalauluosuudet ovat olleet sallittuja.

Ylikapellimestarit 1956–1998

Vuosi Kaupunki Nimi 1956 Lugano, Sveitsi Fernando Paggi 1957 Frankfurt, Saksan liittotasavalta Willy Berking 1958 Hilversum, Alankomaat Dolf van der Linden 1959 Cannes, Ranska Franck Pourcel 1960 Lontoo, Iso-Britannia Eric Robinson 1961 Cannes, Ranska Franck Pourcel 1962 Luxemburg, Luxemburg Jean Roderes 1963 Lontoo, Iso-Britannia Eric Robinson 1964 Kööpenhamina, Tanska Kai Mortensen 1965 Napoli, Italia Gianni Ferrio 1966 Luxemburg, Luxemburg Jean Roderes 1967 Wien, Itävalta Johannes Fehring 1968 Lontoo, Iso-Britannia Norrie Paramor 1969 Madrid, Espanja Augusto Algueró 1970 Amsterdam, Alankomaat Dolf van der Linden 1971 Dublin, Irlanti Colman Pearce 1972 Edinburgh, Iso-Britannia Malcolm Lockyer 1973 Luxemburg, Luxemburg Pierre Cao 1974 Brighton, Iso-Britannia Ronnie Hazlehurst 1975 Tukholma, Ruotsi Mats Olsson 1976 Haag, Alankomaat Jan Stulen 1977 Lontoo, Iso-Britannia Ronnie Hazlehurst 1978 Pariisi, Ranska François Rauber 1979 Jerusalem, Israel Yitzhak Graziani 1980 Haag, Alankomaat Rogier van Otterloo 1981 Dublin, Irlanti Noel Kelehan 1982 Harrogate, Iso-Britannia Ronnie Hazlehurst 1983 München, Saksan liittotasavalta Dieter Reith 1984 Luxemburg, Luxemburg Pierre Cao 1985 Göteborg, Ruotsi Curt-Eric Holmquist 1986 Bergen, Norja Egil Monn-Iversen 1987 Bryssel, Belgia Jo Carlier 1988 Dublin, Irlanti Noel Kelehan 1989 Lausanne, Sveitsi Benoît Kaufman 1990 Zagreb, Jugoslavia Igor Kuljerić 1991 Rooma, Italia Bruno Canfora 1992 Malmö, Ruotsi Anders Berglund 1993 Millstreet, IrlantiNoel Kelehan 1994 Dublin, Irlanti 1995 1996 Oslo, Norja Frode Thingnæs 1997 Dublin, Irlanti Frank McNamara 1998 Birmingham, Iso-Britannia Martin Koch Lähde:

Huijaaminen

6. helmikuuta 2014 Euroopan yleisradiounioni EBU vahvisti, että jonkin maan televisioyhtiö oli yrittänyt huijata vuoden 2013 Euroviisuissa Malmössä ostamalla ääniä. Malmön Euroviisujen jälkeen internetissä liikkui video, jossa kaksi azerbaidžanilaista oli yrittänyt ostaa ääniä liettualaisnuorilta loppukilpailun äänestyksen aikana. Azerbaidžanilaiset olisivat antaneet rahaa vastineeksi sille, että he olisivat saaneet käyttää liettualaisten puhelimia ja äänestää niillä. Liettua antoi Azerbaidžanille täydet 12 pistettä finaalissa. Azerbaidžan sijoittui lopulta toiselle sijalle. EBU teki sääntöihin muutoksen, että jos joku TV-yhtiö ostaa ääniä tai yrittää huijata, on se asetettava kolmen vuoden osallistumiskieltoon. Osallistumiskieltoon on Euroviisuissa asetettu yksi maa, Libanon, kun se ei aikonut näyttää Israelin esiintymistä vuoden 2005 Euroviisuissa. Libanon vetäytyi kisoista, koska Israel ilmoitti viime hetkellä osallistuvansa kisoihin. Maiden välillä on jännitteitä ja Libanonin lainsäädännössä kielletään israelilaisen materiaalin esittäminen.

Osallistujamaat

pienois|Viron edustaja Sandra Oxenryd Euroviisuissa Ateenassa vuonna 2006. Euroviisuihin saavat osallistua Euroopan yleisradiounionin (EBU) aktiiviset jäsenmaat, kerralla kuitenkin enintään 44 EBU:n aktiivijäsentä.