Ensimmäinen Mooseksen kirja (Genesis, , ”Synty”; , ”Alussa”) on ensimmäinen viidestä Mooseksen kirjasta (pentateukki) eli juutalaisten pyhän kirjoituksen Tooran ensimmäinen kirja. Se on myös kristittyjen Raamatun Vanhan testamentin ensimmäinen kirja. Kirjan tapahtumat alkavat maailman ja ihmisen luomisesta ja päättyvät Israelin kansakunnan syntyyn.
Historia
Ensimmäinen Mooseksen kirja on rakenteeltaan ja tyylilajliltaan maailman ja Israelin kansan luomismyytti. Kirja lainaa mesopotamialaista tarinaperinnettä, jonka aineksista on koottu Israelin kansan historia ja perustelu yksijumalaisuudelle. Kirjan tarkoituksena on nähty ensisijaisesti kansakunnan rakentaminen ja sen traditioiden perusteleminen. Kirjoitusten motiiveina on nähty eri ryhmien pyrkimys vahvistaa asemaansa. Nykyisin tunnettu versio olisi siten laadittu viidennen tai kuudennen vuosisadan aikoihin ennen ajanlaskun alkua.
1970-luvulle asti Viiden Mooseksen kirjan ajateltiin olevan neljän samat tarinat erilaisina versioina kertovan lähteen toimitettu laitos, joka toimitustyön seurauksena sisältää toistoa ja ristiriitaisuuksia. Nykyään tulkinta on edennyt siihen suuntaan, että ainakin osa kuvitelluista lähteistä on saman tekstin eriaikaisia revisioita.
Sisältö
Ensimmäinen Mooseksen kirja voidaan jakaa kahteen osaan. Ensimmäiset kaksitoista lukua Aadamista Abrahamiin käsittävät noin 2000 vuoden aikajakson, ja se keskittyy maailmankaikkeuden suuriin tapahtumiin, kuten luomiseen, syntiinlankeemukseen, vedenpaisumukseen ja Babylonin torniin. Seuraavat 39 lukua käsittävät vain noin 350 vuoden ajanjakson, joka keskittyy enemmän henkilöihin, lähinnä Israelin patriarkkoihin, ja kansoihin.
Pääteemat Alkukertomukset
Genesiksen 11 ensimmäistä lukua sisältävät Raamatun alkukertomukset. Kertomus alkaa kahdella peräkkäisellä erilaisella kuvauksella maailman luomisesta. Ensimmäisessä kertomuksessa Jumala luo kaiken tyhjästä ja ihmiset viimeisenä. Toisessa kertomuksessa Jumala luo ihmisen, sitten puutarhan (paratiisi) ja lopulta naisen.Kuula & Nissinen & Riekkinen 2008, s. 44–49.
Ensimmäinen Mooseksen kirja pyrkii selittämään ihmiskunnan alkuperän, sekä ihmisen suhteen Jumalaan ja sitä kautta vaaditun suhteen toisiin ihmisiin. Kirja on sekä luomiskertomus että Israelin kansan perinteinen käsitys omasta historiastaan, ja voidaan tulkita joko kirjaimellisesti tai vertauskuvallisesti.
Genesiksen mukaan on olemassa ainoastaan yksi Jumala, ja tämä on luonut maailman. Jumala on kutsunut kaikki olennot oleviksi omalla sanallaan. Jumala esitetään persoonallisena, ihmisen kaltaisena olentona, joka vaikuttaa puhuvan ihmiskunnalle. Genesis ei pyri antamaan Jumalasta filosofisesti täsmällistä määritelmää. Sen määritelmät ovat sen sijaan käytännönläheisiä ja historiallisesti kuvattuja. Jumala kuvataan ainoastaan siinä määrin, miten hän on tekemisissä luodun maailman ja ihmisten kanssa. Jumala ilmestyy patriarkoille useita kertoja, Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa erityisesti Abrahamille.
Genesis esittää, että on olemassa ainoastaan yksi olento, jota voidaan aidosti kutsua Jumalaksi. Kaikki muut ei-inhimilliset olennot, joiden olemassaolo kuvataan tai joihin vihjataan, ovat ainoastaan enkeleitä tai vastaavanlaisia olentoja. Jumala esitetään maailman luojana, ja hänen olemassaolonsa luomakunnan ulkopuolisena ja takaisena asiana.
Jotkut tutkijat uskovat, että Genesis on myöhäisempi esimerkki yksijumaluudesta kuin esimerkiksi zarathustralaisuus. He tulkitsevat käskyn "älä pidä muita jumalia" reaktiona juutalaisen kansan varhaiseen monijumalaisuuteen, eli todisteena siitä, että juutalaisten haluttiin palvelevan omaa heimojumalaansa vieraiden kansojen jumalien sijaan. Nykyisessä muodossaan Genesis esittää kuitenkin olevansa varhaisin säilynyt historiallinen teksti, joka kuvaa muiden jumalien palvonnan myöhemmäksi ilmiöksi, joka on kehittynyt eri kansojen parissa heidän erkaannuttuaan alkuperäisestä yksijumaluudesta.
Genesiksen alun luomiskertomus selittää ihmiskunnan alun. Kun maailma oli luotu, se oli Jumalan oman arvion mukaan hyvä ja täydellinen. Ihmiskunta on luomakunnan kruunu ja on luotu Jumalan kuvaksi. Kaikki ihmiset ovat Aadamin ja Eevan jälkeläisiä ja siten yhtä. Ihmisen tulee suhtautua luomakuntaan kunnioittavasti, eikä luontoa saa hyväksikäyttää itsekkäästi. Ihmiskunta kuitenkin lankeaa syntiin, ja joutuu karkotetuksi Jumalan välittömästä yhteydestä. Ihmisten syntien tähden Jumalan jopa surmaa lähes kaiken elollisen vedenpaisumuksessa, mutta pelastaa Nooan perheen ja eläinlajit.
Patriarkkakertomukset
Genesiksen luvut 12–50 ovat patriarkkakertomuksia. Niiden päähenkilöinä ovat Israelin heimojen kantaisät eli patriarkat, Abraham, Iisak ja Jaakob (myöhemmin Israel). Abraham matkustaa vaimonsa Saaran kanssa Urista, todennäköisesti Babyloniasta, Kaanaan maahan eli Palestiinaan. Se päättyy Jaakobin jälkeläisten, israelilaisten, siirtymiseen Egyptiin faaraon suosiossa. Näin kirja toimii johdantona juutalaiseen lakiin, tapoihin ja legendoihin ja luo pohjan Israelin kansallisille ja uskonnollisille ajatuksille ja instituutioille.
Kirja esittää, että kaikista ihmisistä erityisesti juutalaiset ovat Jumalan valittu kansa. Ensin Jumala teki Nooan aikoihin ikuisen, rikkomattoman liiton eli Nooan liiton koko ihmiskunnan kanssa. Myöhemmin Jumala lupasi Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen, että heistä tulee suuri kansa, joka on siunattu ja jonka nimestä tulee suuri. Jumala toistaa usein Abrahamille antamansa lupauksen, että hänen jälkeläistensä lukumäärä tulee olemaan yhtä suuri kuin taivaan tähtien ja rannan hiekanjyvien lukumäärä.
Yhteenveto
Ensimmäinen luomiskertomus: Jumala luo maailman ja ihmisen (1) Toinen luomiskertomus, Aadam ja Eeva, Eeden eli paratiisi (2) Syntiinlankeemus, karkotus paratiisista (3) Kain ja Abel (4) Nooa, Nooan arkki, vedenpaisumus (6–9) Nooan jälkeläiset, Kansojen taulu, (10) Babylonin torni (11) Abram eli Abraham, Jumalan liitto Abrahamin kanssa (12–18) Sodoma ja Gomorra (19) Iisak (21–22) Esau ja Jaakob (25–35) Jaakobin paini, Jaakobista tulee Israel (32) Joosef ja hänen veljensä, Joosef myydään Egyptiin orjaksi (37) Joosef tulkitsee faaraon unet (seitsemän lihavaa ja seitsemän laihaa vuotta) (41) Joosef Egyptin hallitusmiehenä (41–47) Jaakobin kuolema (49) Joosefin kuolema (50)
Maailman luominen
thumb|200px|Gustave Doré: Valon luominen
Genesiksen luomiskertomus voidaan jakaa kahteen osaan — ensimmäinen osa alkaa siitä, kun Jumala luo maailmankaikkeuden kuudessa päivässä. Toinen osa on ihmiskeskeisempi, eikä keskity niinkään kuvaamaan sitä, kuinka Maa, sen kasvit, eläimet ja ominaisuudet tulivat oleviksi sellaisena kuin ne tänään ovat. Kertomuksia voidaan pitää joko saman kertomuksen eri puolina tai erillisinä kertomuksina.
Ensimmäisessä osassa Jumala luo maailman seuraavissa vaiheissa: Ensimmäisenä päivänä hän loi valon Toisena päivänä hän loi taivaan Kolmantena päivänä hän erotti maan vesistä sekä loi kasvit Neljäntenä päivänä hän loi auringon, kuun ja tähdet Viidentenä päivänä hän loi meren elävät ja linnut Kuudentena päivänä hän loi maaeläimet, sekä miehen ja naisen Seitsemäntenä päivänä, sapattina, Jumala lepäsi ja pyhitti päivän lepopäiväksi
Yleisesti ajatellaan, että seitsenpäiväinen viikko tulee Genesiksen luomiskertomuksesta. Samoin on pohdittu luvun seitsemän merkitystä. Tutkimukset viikon historiasta ovat kuitenkin osoittaneet, että seitsenpäiväinen viikko oli hyvin yleinen muinaisessa maailmassa, jopa niin yleinen, ettei sen alkuperää voida määrittää tarkkaan juuri Genesikseen.
Luomiskertomuksen toisessa osassa maa on vailla elämää, ja se selittää, kuinka Jumala loi kasteen maaperään ja kuinka maasta muovattiin ihminen, Aadam. Heprean sana adama kääntyy merkitsemään "punaista maata".
Aadam ja Eeva
thumb|200px|Gustave Doré: Aadam ja Eeva karkotetaan paratiisista.
Kun Jumala oli luonut Aadamin maasta, hän asetti tämän asumaan Eedenin puutarhaan eli paratiisiin hoitamaan sitä. Aadamille annettiin lupa syödä kaikkia puutarhan hedelmiä, paitsi Hyvän ja pahan tiedon puun hedelmiä. Sen jälkeen Jumala toi kaikki eläimet Aadamin luo, jotta ne pitäisivät hänelle seuraa. Aadam antoi kaikille eläimille nimet, mutta ei löytänyt lohdutusta yksinäisyyteensä. Siksi Jumala nukutti hänet ja loi hänen kylkiluustaan naisen, jota kutsutaan myöhemmin Eevaksi. Tämä oli tarkoitettu hänen kumppanikseen.
Puhuva käärme suostutteli Eevan syömään kielletyn hedelmän. Hän huomasi sen hyväksi ja tarjosi sitä Aadamille, joka myös maistoi hedelmää. Teko oli perisynti, perustavanlaatuinen tottelemattomuus Jumalaa vastaan. Rangaistuksena Jumala kirosi maan, määräsi ihmiset kuolevaisiksi sekä karkotti Aadamin ja Eevan paratiisista. Paratiisin sisäänkäyntiä vartioi kerubi, jolla on palava miekka.
Aadam ja Eeva saivat aluksi kaksi poikaa, Kainin ja Abelin. Kain tuli kateelliseksi veljelleen siitä, että Jumala katsoi ennemmin tämän uhrilahjojen puoleen, ja surmasi veljensä. Hänet tuomittiin vaeltamaan ympäri maata pakolaisena, mutta kukaan ei saanut surmata häntä. Lopulta hän asettui Nodin maahan.
Henok, ensimmäisiä Kainin pojista, rakensi ensimmäisen kaupungin. Eräs toinen jälkeläisistä, Lemek, otti kaksi vaimoa. Lemekin pojat olivat ensimmäiset, jotka asuivat teltoissa ja harjoittivat karjanhoitoa. He olivat myös ensimmäiset, jotka kehittivät soittimia ja jotka tekivät aseita pronssista ja raudasta. Kainin jälkeläiset eivät tienneet mitään Jumalasta.
Aadam ja Eeva saivat Abelin kuoleman jälkeen tämän tilalle kolmannen pojan, jonka nimi oli Set. Setin jälkeläiset eivät koskaan unohtaneet Jumalaa. Kymmenes jälkeläisistä suorassa polvessa oli Nooa. Aadamilla ja Eevalla oli myös muita poikia ja tyttäriä. Aadam eli 930-vuotiaaksi. Juutalaisen uskon mukaan Jumala loi Aadamin ja Eevan vuonna 3761 eaa.
Aadamin ja Eevan sekä Kainin ja Aabelin tarinat esiintyvät myös Koraanissa. Katso myös: Raamatun ja Koraanin yhtäläisyydet.
"Jumalan pojat"
Nooan tarinan johdanto-osa on yksi Raamatun kryptisimpiä. Siinä puhutaan "Jumalan pojista" (vaihtoehtoinen käännös: "Hallitsijoiden pojat" tai "jumalien pojat"), jotka himoitsivat ihmisten tyttäriä ja parittelivat näiden kanssa. Syntyneet lapset olivat muinaisaikojen mahtavia ja maineikkaita sankareita. Käsitettä "Jumalan pojat" ei selitetä tarkemmin. Yleensä sen on ajateltu tarkoittavan enkeleitä, mutta ei kristinuskossa esimerkiksi Jeesusta. Samassa yhteydessä (6. luku, 3. jae) myös ilmoitetaan, että Jumala ei salli ihmisten elää kauempaa kuin 120 vuotta vanhaksi sen jälkeen, kun pitkään eläneet ihmiset (kuten Metuselah) olivat kuolleet.
Nooa ja vedenpaisumus
thumb|200px|Gustave Doré: Kyyhkynen lähetetään arkista.
Vastauksena ihmiskunnan pahuuteen Jumala päättää tuhota ihmiskunnan ja aloittaa alusta. Hän valitsee yhden ihmisen, Nooan, perheineen jäämään henkiin, sillä Nooa oli koko sukupolvesta vanhurskain. Jumala määrää hänet rakentamaan suuren arkin, sillä maailman tuho toteutettaisiin suurella tulvalla eli vedenpaisumuksella. Nooa tottelee käskyä ja astuu arkkiin perheineen. Arkkiin otetaan mukaan myös pari kustakin maalla elävästä eläinlajista ja lintulajista.
Kun arkki on valmis, alkaa sataa, ja maailma peittyy veteen. Kaikki paitsi arkissa olevat elävät olennot tuhoutuvat maan päältä. Oletettavasti myös kalat säilyvät elossa, vaikka sitä ei kirjassa mainitakaan. Kun vesi laskee, Nooa perheineen jättää arkin, ja Jumala tekee liiton Nooan ja koko ihmiskunnan kanssa. Nooa istuttaa ensimmäisenä viinitarhan ja juo sen tuotteita. Mutta kun hän joi viiniä, hän juopui ja jäi alastomana makaamaan telttaansa. Haam, Kanaanin isä, näki isänsä alastomuuden ja kertoi siitä ulkona molemmille veljilleen. Siksi Nooa kirosi tämän pojan Kanaanin, ja siunasi toiset poikansa, Seemin ja Jafetin.