Velaarinen nasaali eli äng-äänne on suomessa ja monessa muussakin kielessä esiintyvä nasaaliäänne. Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa (IPA:ssa) äng-äännettä merkitään kirjaimella samoin kuin mm. saamelaiskielissä, kun taas suomen ja monen muun kielen aakkosissa sille ei ole omaa kirjainta.
Useimmissa eurooppalaisissa kielissä tämä äänne esiintyy vain sanan keskellä tai lopussa. Sen sijaan esimerkiksi vietnamin kielessä se on yleinen sanan alussakin, esimerkiksi tavallisimmassa vietnamilaisessa sukunimessä Nguyễn.
Suomen kielessä Suomessa -äänteen asema on äännejärjestelmässä marginaalinen. Omaperäisessä sanastossa se esiintyy foneemina ainoastaan kaksoiskonsonanttina , jolloin se kirjoitetaan ng. Tämä on nk-yhtymän astevaihtelupari. Vahvan asteen nk:ta vastaa heikossa asteessa ng eli .
Suomen vierassanoissa esiintyy myös lyhyt -foneemi, esim. englanti . Sen sijaan suomen nk-yhdistelmässä esiintyvä lyhyt on n-foneemin allofoni (samankaltainen variantti), esim. kenkä .
Suomen kielen aakkosissa äng-äänteellä ei ole omaa kirjainta, joten se on merkittävä poikkeus kielen muutoin hyvin foneettisessa ortografiassa. Äng-äänne kirjoitetaan monimutkaisten sääntöjen mukaan joko n- tai g-kirjaimena: lyhyt sanassa kirjoitetaan <kenkä>, kun taas pitkä taivutusmuodossa kirjoitetaan <kengän>. Poikkeuksia ja hankalasti määriteltäviä lisäsääntöjä on kuitenkin lukuisia, erityisesti lainasanoissa: kirjoitetaan <englanti>, kirjoitetaan <magneetti>, kirjoitetaan <kongestio>, jne.
Suomen kielen useissa eteläisissä murteissa [ŋk]-konsonanttiyhtymä on yleisesti osallistumatta astevaihteluun (niissä sanotaan esim. [keŋkän] ja [kaupuŋkissa]), joten niiden puhujien oli ennen vanhaan usein vaikea lausua [ŋŋ]-geminaattaa.
Lähteet
Luokka:Konsonantit