Odd Hassel (17. toukokuuta 1897 Oslo, Norja – 11. toukokuuta 1981 Oslo, Norja) oli norjalainen kemisti. Hän sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1969 varausta siirtävien yhdisteiden tutkimuksesta. Hän sai palkinnon puoliksi Derek Bartonin kanssa.
Hassel aloitti kemian, matematiikan ja fysiikan opinnot Oslon yliopistossa vuonna 1915 ja hän valmistui sieltä vuonna 1920. Oltuaan vuoden Etelä-Euroopassa hän vietti jonkin aikaa Münchenissä professori Kazimierz Fajansin johtamassa laboratoriossa. Siellä hän tutki adsorptioindikaattoreita. Muutettuaan Berliiniin Hassel työskenteli Kaiser Wilhelm -instituutissa röntgenkristallografian parissa. Siellä ollessaan hän saavutti filosofian tohtorin arvon Fritz Haberin johdolla. Vuosina 1925–1964 hän toimi Oslon yliopistossa.
Hasselin päämielenkiinto suuntautui epäorgaaniseen kemiaan. 1930-luvulta eteenpäin hän tutki myös orgaanisten yhdisteiden kuten sykloheksaanin ja samankaltaisten yhdisteiden rakenteita. Hassel oli juuri julkaissut pienen tutkimuksen sykloheksaanin konformaatioisomeereista, kun natsit veivät hänet Grinin keskitysleirille. Hän vapautui sieltä vuonna 1944.
1950-luvulla alkaen Hassel tutki ennen kaikkea orgaanisten halogeeniyhdisteiden rakennetta.
Lähteet
Aiheesta muualla elämäkerta Nobel-säätiön sivuilla
Luokka:Nobelin kemianpalkinnon saajat Luokka:Norjalaiset kemistit Luokka:Oslon yliopiston professorit Luokka:Vuonna 1897 syntyneet Luokka:Vuonna 1981 kuolleet