Graždanskaja Oborona () oli Jegor Letovin johtama ja perustama neuvostoliittolainen ja sittemmin venäläinen punkrock-yhtye.

Yhtyeen nimi tarkoittaa "väestönsuojelua". Yhtye tunnetaan myös lyhenteellä GrOb (ven. ГрОб), joka tarkoittaa "ruumisarkkua". Myös lyhenne GO (ven. ГО) on käytössä.

Historia Alkutaival

Graždanskaja Oboronan juuret ovat 1980-luvun alussa, jolloin Letov ystävineen yritti luoda punkin, psykedeelisen rockin ja autotallirokin yhdistävää musiikkia projektissa nimeltään Posev (Посев, Kylvö). Nimi otettiin emigranttivenäläisten neuvostovastaista kirjallisuutta lännessä julkaisevalta kustantamolta. Jo se olisi riittänyt syyksi vaikeuksiin viranomaisten kanssa.

Yhtyeen kokoonpano vakiintui vuonna 1984, ja se otti uudeksi nimekseen Graždanskaja Oborona. Letov soitti lyömäsoittimia ja lauloi. Kitaristina oli Konstantin Rjabinov, joka siitä lähtien tunnettiin myös taiteilijanimellään Kuzja Uo (Кузя Уо) ja basistina Andrei Babenko, joka tosin jätti yhtyeen jo vuoden 1985 alussa. Pian myös Rjabinov joutui lähtemään, koska hänet passitettiin asepalvelukseen väittämistään sydänvaivoista huolimatta. Letov itse joutui psykiatriseen pakkohoitoon yritettyään itsemurhaa KGB:n sellissä. Letovin mukaan tapahtumat olivat KGB:n syytä, joka yritti estää heitä tekemästä musiikkiaan. Toisten kommenttien mukaan valeitsemurhayritys ja mielisairaalaan joutuminen olivat enemmänkin sääntö kuin poikkeus armeijaikäisten rokkareiden keskuudessa. Se kun oli keino välttää joutuminen asepalvelukseen ja sitä kautta todennäköisesti Afganistanin sotaan.

Edellä mainituista vaikeuksista johtuen vuonna 1985 aloitetut albumit Poganaja molodjož (Turmeltunut nuoriso) ja Optimizm (Optimismi) saatiin valmiiksi vasta kolmea vuotta myöhemmin. Sitä ennen Letov äänitti vuonna 1986 omskilaisen rock-muusikon Jevgeni Filatovin kanssa akustisen albumin Igra v biser pered svinjami (Lasihelmipeliä sioille). Nimi on sanaleikki, jossa yhdistyvät sanonta helmiä sioille ja Hermann Hessen romaanin nimi Lasihelmipeli. Levyn materiaalista osa oli peräisin jo vuodelta 1983, osa taas tuoretta. Monet kappaleista saivat sähköisen toteutuksen yhtyeen myöhemmillä albumeilla, erityisesti Punaisella levyllä.

Vuonna 1987 yhtye julkaisi kaiken kaikkiaan viisi albumia: Krasnyi albom (Punainen levy), Myšelovka (Hiirenloukku), Horošo!! (Hyvä!!), Totalitarizm (Totalitarismi) ja Nekrofilija (Nekrofilia). Vaikka levyjen muusikkolista oli muuten sama, siinä esiintyi outoja nimiä kuten rumpali Lukitš, joka on yksi Leninin salanimistä ja basisti Kilgor Traut, joka on venäjännös Kurt Vonnegutin kirjojen päähenkilö Kilgore Troutista. Soolokitaristina ja äänensärkijänä (englannin sanasta fuzz, joka tarkoittaa slangissa myös poliisia) toimi majuri Meškov. Myöhemmin Letov tunnusti tehneensä ja äänittäneensä yksin kaikki levyt, ja Meškovin olleen häntä ahkerasti kuulustelleen KGB-upseerin nimi. Hän myös kertoi mielisairaala-aikanaan opetelleensa soittamaan kitaraa ja bassoa, jotta pystyisi tarvittaessa tekemään musiikkia vaikka yksin.

Vuonna 1988 Letov nauhoitti jälleen yksinään kolme albumia: Tak zakaljalas stal (Näin teräs karaistui), viittaus Nikolai Ostrovskin romaaniin Kuinka teräs karkaistui ja siitä tehtyyn elokuvaan); Vsjo idjot po planu (Kaikki sujuu suunnitelmien mukaan) ja Bojevoi stimul (Taistelutahto). Äänityspaikkana oli yksi Letovin kodin huoneista, josta myöhemmin tuli kuuluisa Grob-studio. Vielä tuohon aikaan yhtye ei voinut esiintyä julkisesti missään, eikä sen levyjä julkaistu virallisesti. Levyjä oli kuitenkin saatavilla kaikkialla Neuvostoliitossa ja yhtye oli hyvin suosittu, samaa sarjaa Kinon, Alisan, Nautilus pompiliuksen ja Bravon kanssa. GrObin musiikkia saattoi kuulla salaisissa kotikonserteissa mustasta pörssistä ostetuilta tai tuttavilta kopioiduilta c-kaseteilta. Kasetteja kopioitiin edelleen omille tuttaville, jotka taas levittivät niitä eteenpäin. Olikin varsin tavallista, että musiikin tekninen laatu oli näillä magnitizdat-kopiolla hyvin kehno.

Perestroikan aika

Neuvostoliitossa oli vuonna 1985 astunut valtaan uusi puoluejohtaja ja presidentti Mihail Gorbatšov, joka ajoi yhteiskunnallisia uudistuksia kutsuen niitä nimillä Perestroika (Jälleenrakennus) ja Glasnost (Avoimuus). Yhteiskunnan ilmapiiri vapautui, ja pikkuhiljaa KGB:nkin kiinnostus Letovia kohtaan laimeni. Ongelmia tosin ilmeni silloinkin, kun yhtye sai esiintyä julkisesti konserteissa ja festivaaleilla. Yhtyeeltä katkaistiin aina välillä sähköt kesken esiintymisen ja vuonna 1988 Letov ja hänen kanssaan seurusteleva Janka Djagileva olivat jonkin aikaa KGB:n etsintäkuuluttamat. He olivat herättäneet pahennusta Novosibirskin rock-festivaaleilla esiintymällä Adolf Hitler -nimisen yhtyeen solisteina.

Vuosina 1988-1989 yhtye keikkaili ahkerasti ja sen kokoonpano vaihtui useasti. Alkuperäisjäsenten Letovin ja Rjabinovin lisäksi yhtyeessä soittivat ainakin Oleg Sudakov (yhtyeen pitkäaikainen tuottaja), Igor Ževtun, Dmitri Selivanov, Janka Djagileva, Jevgeni Dejev, Arkadi Klimkin, Vadim Kuzmin (sittemmin tunnettu nimellä Tšornyi Lukitš (Чёрный Лукич, "Musta Lenin"), Igor Starovatov ja Viktor Sologub.

Graždanskaja Oborona pääsi ensimmäistä kertaa oikeaan levytysstudioon vuonna 1989 Leningradissa. Paikallisen Auktsion-yhtyeen omistamassa studiossa he nauhoittivat studiolive-levyn nimeltään Pesni radosti i stšastja (Ilon ja onnen lauluja) sekä paljon materiaalia myöhemmin samana vuonna julkaistua neljää albumia varten: Zdorovo i vetšno ( Mainiota ja ikuista), Armageddon-pops (Populäärimusiikkia Harmageddonista) Voina (Sota) ja Russkoje pole eksperimentov (Venäläinen koekenttä).

Huhtikuussa 1989 yhtyeen kitaristi Selivanov teki itsemurhan hirttäytymällä, mitä Letov kommentoi tyylinsä mukaisesti laulussaan : "Kevätsade kasteli herkkukaupan, Muusikko Selivanov kuristi itsensä kaulaliinalla, Kukaan ei tiennyt, että tulee hauskaa, Kukaan ei tiennyt, että kaikille tulee niin hauskaa".

Vuosina 1988-1990 Letov, Rjabinov ja Sudakov nauhoittivat kaiken kaikkiaan 15 albumia sivuprojektissaan Kommunizm (Kommunismi).

1990-luku ja uusi Venäjä

Vuonna 1990 yhtye nauhoitti albumin nimeltään Instruktsija po Vyzhivaniju (Selviytymisohje), jonka kaikki kappaleet olivat yllättäen vierailijan, Roman Neumojevin tekemiä. Huhtikuussa 1990 Letov sanoi saaneensa tarpeekseen yhtyeensä suuresta suosiosta ja liiallisesta kaupallisuudesta ja päätti lopettaa keikkailun 13. huhtikuuta 1990 pidetyn Tallinnan-konsertin jälkeen. Hän myös lopetti haastattelujen antamisen ja kaiken julkisuudessa esiintymisen. Kolmen vuoden ajan hän keskittyi vain psykedeelistä musiikkia soittavaan Егор и Опизденевшие (Jegor ja puhkipannut) -yhtyeeseensä, jonka kokoonpano tosin oli liki sama kuin Graždanskaja Oboronan.

Vanha tuttu nimi otettiin kuitenkin käyttöön kolmen vuoden kuluttua, ja "uusi" Graždanskaja Oborona soitti ensimmäisen keikkansa joulukuussa 1993. Konsertti päättyi mellakkaan yleisön ja miliisin välille sen jälkeen kun miliisi yritti estää liiallisen yleisömäärän pääsyn saliin. Samoihin aikoihin Letov ilmoitti muuttuneesta poliittisesta kannastaan eli tuestaan kansallismieliselle bolsevikkipuolueelle. Monet ottivat ilmoituksen järkyttyneinä vastaan, syyttivät anarkistina ja antikommunistina pitämäänsä Letovia petturiksi ja käänsivät häenelle selkänsä. Seuraavat vuodet Letov ja hänen yhtyeensä kiersivätkin maata äärikommunistien tukeman rock-liikkeen tilaisuuksissa. Letov myös tuki kommunistijohtaja Gennadi Zjuganovia vuoden 1996 presidentinvaaleissa.

Vuonna 1995 yhtye julkaisi levyt Solntsevorot (Päivänseisaus) sekä Nevynosimaja ljogkost bytija (Olemisen sietämätön keveys).

Vuonna 1998 Letov yllättäen jättää Kansallisbolsevistisen puolueen ja sanoutuu irti poliittisista ääriliikkeistä. Vuonna 1999 Rjabinov jättää yhtyeen ja hänen paikkansa ottaa Letovin vaimo Natalia Tšumakova.

2000-luku

Vuonna 2002 yhtye julkaisi levyn Svjozdopad (Tähdenlento), joka sisältää pelkästään vanhoja neuvostoaikaisia poliittisia ja muita kaikkien tuntemia lauluja. Vuonna 2004 yhtye juhli 20-vuotista taivaltaan esiintymällä runsaasti konserteissa. Usein mukana oli entisiä jäseniä yhtyeen historian varrelta. Tuolloin myös kuvattiin ensimmäinen yhteen konsertti-DVD. Niin ikään vuonna 2004 yhtye äänitti kaksi albumia: Dolgaja šastlivaja žizn (Pitkä ja onnellinen elämä) ja seuraavana vuonna ilmestynyt Reanimatsija (Elvytys), joilla yhtyeen musiikillinen linja muuttui. Sanoitukset olivat täysin epäpoliittisia ja musiikkityyliä kuvattiin psykedeeliseksi autotallirokiksi. Levyt saivat hyvät arvostelut erityisesti musiikillisten ansioidensa sekä äänitysten parantuneen teknisen laadun ansiosta. Teknisen laadun parantuminen luettiin erityisesti rumpali Pavel Peretoltšinin ansioksi, joka oli liittynyt yhtyeeseen vuonna 2005 ja työskennellyt myös tuottajana. Yhtyeen levyillä alkoi kuulua monikerroksista kitarointia sekä urkuja.

Vuodesta 2005 lähtien Letov ja Natalia Tšumakova alkoivat remasteroida yhtyeen vanhoja äänityksiä ja julkaista niitä uudelleen digitaalisessa muodossa erikoispainoksina oheisvihkosten kera, jotka sisälsivät runsaasti kuvia, tekstiä ja kommentteja.

Voiton päivänä 9. toukokuuta 2007 ilmestyi yhtyeen albumi Zatšem snjatsa sni (Miksi unia nähdään), joka arvosteluissa kehuttiin yhtyeen valoisimmaksi ja positiivisimmaksi levyksi. Siitä ei mm. löydetty yhtään rumaa sanaa. Albumin julkaisukiertue jatkoi muutamaa vuotta aloitettua linjaa, jossa konserttipaikat olivat suuria ja niiden tekniset järjestelyt vaikuttavat. Levynjulkistamiskonsertti Moskovassa päätyi jälleen DVD:lle. Saman vuoden syksyllä yhtye kävi esiintymässä Norjan Tromssassa Ordkalotten-tapahtumassa. Sen jälkeen kiertue jatkui Venäjällä, Valko-Venäjällä ja Ukrainassa. Toinen suuri kiertue oli suunniteltu vuoden 2008 alkupuolelle. Suunnitelmat kuitenkin kariutuivat Letovin äkilliseen kuolemaan kotikaupungissaan Omskissa 19. helmikuuta 2008. Kiertue muuttui lukuisiksi muistokonserteiksi ja valtavaksi huomioksi mediassa. Kommenteissa Letov laajalti tunnustettiin venäläisen rokin uranuurtajaksi.

Letovin kuoleman jälkeen yhtyeeltä julkaistiin kokoelmalevy vuonna 2009 sekä vanha konserttitaltiointi vuonna 2010. Myös muutama Letovilta jäänyt uudelleenjulkaisu saatettiin loppuun. Yhtye ei ole tiettävästi esiintynyt Letovin kuoleman jälkeen, ja kaikki toiminta yhtyeen kotisivuilla on keskittynyt Letovin muiston vaalimiseen ja vanhan materiaalin uudelleenjulkaisuista tiedottamisiin.

Jäsenet Vuonna 2008 Jegor Letov Pavel Peretoltšin Aleksandr Tšesnakov

Entiset

Dmitri Selivanov Sergei Letov Konstantin Rjabinov (Kuza Uo) Igor Tševtun Arkadi Klimkin Oleg Sudakov Aleksandr Rožkov Jevgeni Koroin Jevgeni Leev Igor Starovartov Andrei Babenko Anna Volkova Aleksandr Andrjuškin

Albumit

Poganaja molodjož (Поганая молодёжь) — 1985, 1987, 1988, 1989 Optimizm (Оптимизм) — 1985, 1986, 1988 Igra v biser pered svinjami (Игра в бисер перед свиньями)— 1986 Krasnyi albom (Красный альбом) — 1986, 1987 Myšelovka (Мышеловка) — 1987 Horošo!! (Хорошо!!) — 1987 Totalitarizm (Тоталитаризм) — 1987 Nekrofilija (Некрофилия) — 1987 Tak zakaljalas stal (Так закалялась сталь) — 1988 Bojevoi stimul (Боевой стимул) — 1988 Vsjo idjot po planu (Всё идёт по плану)— 1988 Tošnota (Тошнота) — 1989 Verški i koreški — 1989, 1990 Vsjo kak u ljudei — 1989, 1990 Voina (Война) — 1989 Zdorovo i vetšno (Здорово и вечно)— 1989 Armageddon-pops (Армагеддон-попс) — 1989 Russkoje pole eksperimentov (Русское поле экспериментов) — 1989 Pojezd ušol — 1989, 2001 Svet i stulja — 1988—1989 Pesni radosti i stšastja (Песни радости и счастья)— 1989 Istorija: Posev 1982-89 — 1989 Instruktsija po vyživaniju (Инструкция по выживанию)— 1990 Posledni kontsert v Talline — 1990 Kontsert v MEI. 17.02.90 (GO i Janka) — 1990 Pops: 1984-90 — 1990 Russki proryv v Leningrade — 1994 Solntsevorot (Солнцеворот)— 1997 Nevynosimaja ljogkost bytija (Невыносимая легкость бытия) — 1997 Zvezdopad (Звездопад)— 2002 Dolgaja stšastlivaja žizn (Долгая счастливая жизнь) — 2004