Jani Anssi Tapio Lajunen (s. 16. kesäkuuta 1990 Espoo) on suomalainen jääkiekkoilija, joka pelaa SM-liigajoukkue Kiekko-Espoossa. Hän toimii joukkueen varakapteenina. Lajunen on pelipaikaltaan keskushyökkääjä. Hän on voittanut Suomen A-maajoukkueessa maailmanmestaruuden vuonna 2011 ja saavutti hopeaa vuonna 2016.
Ura Seuraura Lajunen on Grankulla IFK:n kasvatti. Hän pelasi juniorina myös Kiekko-Vantaassa, josta Lajunen siirtyi kaudeksi 2006–2007 Espoo Bluesin B-nuoriin. Hän voitti keväällä 2007 B-nuorten SM-pronssia. Seuraavalla kaudella 2007–2008 Lajunen pelasi Bluesin A-nuorissa ja hän teki myös SM-liigadebyyttinsä 22. tammikuuta 2008 vieraissa SaiPaa vastaan. Nashville Predators varasi Lajusen seitsemännellä kierroksella 201. pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa 2008.
Elokuussa 2008 Lajunen solmi kaksivuotisen sopimuksen Bluesin SM-liigajoukkueen kanssa. Kausi 2008–2009 oli hänelle tulokaskausi SM-liigassa ja hän teki 25 runkosarjaottelussa tehot 1+1=2 sekä pelasi kaksi pudotuspeliottelua ilman tehopisteitä. Lajunen teki SM-liigauransa avausmaalin 19. lokakuuta 2008 KalPaa vastaan. Hän pelasi kauden aikana myös Mestarien liigassa, jossa Lajunen teki kolmessa ottelussa yhden maalin. Miesten pelit tulivat tutuksi myös kahden Mestis-ottelun verran alle 20-vuotiaiden maajoukkueesta. Suurimman osan kaudestaan Lajunen pelasi kuitenkin Bluesin A-nuorissa, jonka paras toiseksi maalintekijä hän oli runkosarjassa 16 osumallaan. Hän voitti kauden päätteeksi A-nuorten Suomen-mestaruuden.
Ensimmäisellä kokonaisella SM-liigakaudellaan 2009–2010 Lajunen teki 46 runkossarjaottelussa tehot 6+9=15. Hän jakoi lukemalla +4 Bluesin sisäisen tehotilaston voiton Miika Huczkowskin kanssa. Lajunen pelasi kauden aikana myös kahden Mestis-ottelun verran alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa.
Toukokuussa 2010 Lajunen teki kolmivuotisen tulokassopimuksen Nashville Predatorsin kanssa, mutta hän pelasi vielä kauden 2010–2011 vielä lainalla Bluesissa. Lajunen pelasi Bluesin ainoana hyökkääjänä kauden kaikki 60 runkosarjaottelua ja teki niissä 22 tehopistettä. 25. syyskuuta 2010 hän onnistui ratkaisemaan Bluesille 2–1-jatkoaikavoiton Oulun Kärpistä ns. ilmaveivimaalilla ajassa 62.24. Vastaavanlaisen tempun SM-liigassa teki edellisen kerran Ässien Rob Hisey kaudella 2005–2006. Lajunen voitti SM-hopeaa keväällä 2011.
Kaudeksi 2011–2012 Lajunen siirtyi Nashville Predatorsin organisaatioon. Hän pelasi kauden 2011–2012 kokonaan farmijoukkue Milwaukee Admiralsissa, AHL:ssä, jonne Lajunen lähetettiin harjoitusleirin päätteeksi. Hän aloitti siellä myös kauden 2012–2013, kunnes helmikuussa 2013 Predators kauppasi hänet St. Louis Bluesiin vaihdossa puolustaja Scott Fordiin. Lajunen vietti loppukautensa Bluesin farmijoukkue Peoria Rivermenissa.
Lajunen siirtyi kaudeksi 2013–2014 Ruotsiin ja kaksivuotisella sopimuksella SHL-joukkue Växjö Lakersin riveihin. Seuraavan kauden 2014–2015 päätteeksi hän voitti Ruotsin-mestaruuden.
Kaudeksi 2015–2016 Lajunen palasi Suomeen ja siirtyi kaksivuotisella sopimuksella Tapparaan. Hän teki liigauransa ensimmäisen kypärätempun 24. lokakuuta 2015 vieraissa Turun Palloseuraa vastaan. Pekka Koskilahti valitsi Lajusen ottelun Alumnien tähtien ykköstähdeksi. Lajunen toisti temppunsa 30. tammikuuta 2016 vieraissa Vaasan Sportia vastaan. Hän nousi kauden mittaan Tapparan ykkössentteriksi laidoillaan Henrik Haapala ja Kristian Kuusela sekä ylivoimalla ja viimeisimmissä finaaliotteluissa Haapalan tilalta Patrik Laine. Lajunen teki SM-liigan runkosarjassa 33 tehopistettä. Hän jakoi koko liigan tehotilaston voiton Kärppien Sebastian Ahon kanssa lukemalla +26, mutta Aho vei kuitenkin vähempien päästettyjen maalien turvin SM-liigan tehopelaajalle myönnettävän Matti Keinonen -palkinnon. Lajunen voitti kauden päätteeksi Suomen-mestaruuden. Mestarien liigassa hän oli Tapparan paras maalintekijä Jukka Peltolan kanssa kolmella osumallaan.
Lajunen nimettiin kaudeksi 2016–2017 Tapparan varakapteeniksi. Hän teki SM-liigan yhden kauden piste-ennätyksensä tehoilla 14+21=35, joilla Lajunen oli joukkueensa neljänneksi paras pistemies. Hän voitti kauden päätteeksi Suomen-mestaruuden.
Kaudeksi 2017–2018 Lajunen siirtyi 1+1-vuotisella sopimuksella Sveitsin National Leaguen HC Luganoon. Hän eteni joukkueen kanssa aina liigan finaaleihin saakka, mutta Sveitsin-mestaruuden vei lopulta kuitenkin ZSC Lions otteluvoitoin 4–3. Helmikuussa 2018 Lugano käytti Lajusen sopimuksessa olleen option yhdestä lisävuodesta. Kaudella 2018–2019 Lajunen voitti Mestarien liigassa joukkueen sisäisen tehotilaston lukemalla +5. Jouluaattona 2018 julkistettiin Lajusen kaksivuotinen jatkosopimus Luganon kanssa. Kaudella 2019–2020 Lajunen oli joukkueen neljänneksi paras pistemies tehoilla 7+19=26. Kauden jälkeen toukokuussa 2020 hänen uutisoitiin joutuvan sivuun leikkaushoitoa vaatineen lonkkavamman vuoksi. Lajunen palasi kaukaloihin yli puoli vuotta myöhemmin marraskuussa.
Kaudeksi 2021–2022 Lajunen palasi SHL:ään ja hän teki Örebron kanssa kaksivuotisen sopimuksen. Joukkueessa pelasi myös muun muassa hänen juniorivuosiltaan Espoosta tuttu Kristian Näkyvä. Lajunen toimi molempina sopimuskausinaan Örebron varakapteenina. Kaudeksi 2023–2024 hän siirtyi Tšekin Extraligan HC Sparta Prahaan. Hänen sopimustaan jatkettiin kahdesti vuodella. Kaudella 2025–2026 Lajunen kärsi loukkaantumisesta eikä pelannut kuin kuusi ottelua.
Kaudeksi 2026–2027 Lajunen palasi SM-liigaan ja siirtyi kaksivuotisella sopimuksella kotikaupunkinsa joukkueeseen Kiekko-Espooseen. Joukkueeseen siirtyi myös hänen isoveljensä Ville. Heidät nimettiin joukkueen varakapteeneiksi.
Maajoukkueura
Lajunen pelasi alle 18-vuotiaiden Ivan Hlinkan muistoturnauksessa vuonna 2007, jolloin hän voitti hopeaa. Lajunen pelasi myös alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2008 sekä alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuosina 2009 ja 2010, joista jälkimmäisessä turnauksessa valmentajat valitsivat hänet Suomen turnauksen yhdeksi kolmesta parhaasta pelaajasta. Yhteensä Lajunen on pelannut 39 nuorten ja 22 poikien maaottelua. Hän on toiminut myös alle 20-vuotiaiden maajoukkueen kapteenina.
Lajunen debytoi Suomen A-maajoukkueessa 10. helmikuuta 2011 LG Hockey Gamesissa Venäjää vastaan. Hänet merkittiin joukkueen 13. hyökkääjäksi. Lajunen valittiin Suomen alustavaan MM-joukkueeseen vuoden 2011 turnaukseen, jossa hän aluksi istui katsomossa. Viiden ottelun jälkeen Lajusen kisapassi leimattiin ja hänet istutettiin Janne Lahden tilalle Suomen nelosketjuun. Lajunen teki MM-kisadebyyttinsä 9. toukokuuta 2011 Venäjää vastaan. Toisessa ottelussaan 12. toukokuuta 2011, puolivälierissä Norjaa vastaan hän onnistui tekemään ensimmäisen A-maajoukkuemaalinsa. Lajunen edusti Suomea sittemmin vuosien 2016 ja 2017 MM-kilpailuissa, joista ensimmäinen turnaus päättyi hopeaan. Hän pelasi myös Pyeongchangin olympiakisoissa 2018. Vuoden 2018 Channel One Cupissa ja vuoden 2020 Beijer Hockey Gamesissa hän toimi Suomen varakapteenina. Yhteensä Lajunen on pelannut 42 A-maaottelua tehopistein 4+8=12.Tilanne 10.2.2020
Muuta Lajusen isoveli Ville pelaa puolustajana Janin joukkuekaverina SM-liigajoukkue Kiekko-Espoossa. Viitattu 23.6.2026 Veljesten isä on mm. GrIFK:n ja Espoon Kiekkoseuran junioreita valmentanut Kari Lajunen, joka valmensi myös pitkään GrIFK:n 1990-syntyneiden joukkuetta Janin pelatessa siellä.
Kesäkuussa 2018 Lajusen tiedotettiin aloittavan osakkaana tuolloin Suomi-sarjassa pelanneen Kiekko-Espoon organisaatiossa.
Tilastot 2007–2008 Blues A-SM 25 4 10 14 14 3 0 0 0 0 U18 6 1 0 1 2 Blues SM-liiga 1 0 0 0 0 – – – – – 2008–2009 Blues A-SM 25 16 10 26 24 8 2 1 3 12 JMM 6 1 0 1 0 Blues SM-liiga 25 1 1 2 4 2 0 0 0 0 Suomi U20 Mestis 2 2 2 4 0 – – – – – 2009–2010 Blues A-SM 4 1 1 2 0 – – – – – JMM 6 1 4 5 6 Blues SM-liiga 46 6 9 15 34 3 0 0 0 2 Suomi U20 Mestis 2 0 0 0 0 – – – – – 2010–2011 Blues SM-liiga 60 10 12 22 46 18 3 4 7 12 MM 4 2 1 3 4 2011–2012 Milwaukee Admirals AHL 75 5 11 16 18 3 1 0 1 0 2012–2013 Milwaukee Admirals AHL 40 1 4 5 14 – – – – – Peoria Rivermen AHL 19 1 1 2 4 – – – – – 2013–2014 Växjö Lakers HC SHL 44 8 12 20 16 12 1 0 1 4 2014–2015 Växjö Lakers HC SHL 48 5 15 20 35 18 6 5 11 8 2015–2016 Tappara SM-liiga 58 16 17 33 18 18 4 6 10 6 MM 6 0 0 0 2 2016–2017 Tappara (A) SM-liiga 59 14 21 35 22 18 2 7 9 8 MM 10 1 1 2 4 2017–2018 HC Lugano NL 42 6 19 25 20 16 3 11 14 8 OK 4 0 1 1 6 2018–2019 HC Lugano NL 41 8 15 23 14 4 0 1 1 2 2019–2020 HC Lugano NL 49 7 19 26 18 – – – – – 2020–2021 HC Lugano NL 38 9 12 21 24 5 1 0 1 0 2021–2022 Örebro HK (A) SHL 50 9 16 25 26 8 1 1 2 2 2022–2023 Örebro HK (A) SHL 48 5 16 21 28 13 0 3 3 6 2023–2024 HC Sparta Praha ČEL 39 3 14 17 22 11 0 4 4 4 2024–2025 HC Sparta Praha (A) ČEL 51 8 12 20 8 10 0 4 4 4 2025–2026 HC Sparta Praha (A) ČEL 6 1 3 4 2 – – – – – 6 kautta yhteensä SM-liiga 249 47 60 107 124 59 9 17 26 28 4 kautta yhteensä SHL 190 27 59 86 105 51 8 9 17 20 4 kautta yhteensä NL 170 30 65 95 76 25 4 12 16 10 2 kautta yhteensä AHL 134 7 16 23 36 3 1 0 1 0 3 kautta yhteensä ČEL 96 12 29 41 32 21 0 8 8 8
Lähteet
Viitteet
Luokka:Suomalaiset jääkiekkoilijat Luokka:Jääkiekon maailmanmestarit Luokka:Nashville Predatorsin varaamat pelaajat Luokka:Vuonna 1990 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt