Tomi Sallinen

Tomi Sallinen (s. 11. helmikuuta 1989 Espoo) on suomalainen jääkiekkoilija, joka pelaa 1. marraskuuta 2026 asti kestävällä sopimuksella SM-liigajoukkue Tapparassa. Hän on pelipaikaltaan keskushyökkääjä, mutta on pelannut myös laidassa. Sallinen on tunnettu pelityyliltään monipuolisena puolustavana hyökkääjänä.

Ura Seuraura Juniorivuodet ja SM-liigakaudet Bluesissa Sallisen kasvattajaseura on espoolainen Jäähonka. Hän pelasi juniorina myös Helsingin Jääkiekkoklubissa ja Helsingin IFK:ssa ennen siirtymistään Espoo Bluesin A-nuoriin kaudeksi 2006–2007. Sallisen voitti siellä kauden 2006–2007 päätteeksi A-nuorten SM-hopeaa.

Kauden 2007–2008 Sallinen aloitti Bluesin A-nuorten kapteenina. Hän teki seurassa SM-liigadebyyttinsä 13. lokakuuta 2007 vieraissa Tapparaa vastaan. Liigauransa avausmaalin Sallinen teki 12. helmikuuta 2008 Helsingin IFK:ta vastaan. Hänet palkittiin ottelun Ilta-Sanomien kolmen tähden tähtipelaajana. Kauden edetessä ja loukkaantumissuman myötä Sallinen vakiinnutti paikkansa SM-liigassa, jossa hän pelasi tulokaskautensa aikana kaikkiaan 29 runkosarjaottelua tehopistein 3+2=5 ja 17 pudotuspeliottelua tehopistein 1+3=4. Sallinen voitti kauden päätteeksi SM-hopeaa. Huhtikuussa 2008 hän teki Bluesin kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.

Kausi 2008–2009 oli Salliselle ensimmäinen kokonainen SM-liigassa. Hän teki 51 runkosarjaottelussa tehot 4+9=13 ja 11 pudotuspeliottelussa kaksi syöttöpistettä. Sallinen edusti Bluesia kauden aikana myös Mestarien liigassa tehden kuudessa ottelussa yhden syöttöpisteen. Tammikuussa 2010 hän teki seuran kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen. Kaudella 2009–2010 Sallinen onnistui pudotuspelien ensimmäisen kierroksen toisessa ottelussa 25. maaliskuuta 2009 ratkaisemaan Bluesille jatkoaikavoiton Oulun Kärpistä peräti 101.55 minuutin pelin jälkeen. Ottelusarja tasoittui 1–1-lukemiin, mutta lopulta puolivälieriin eteni Kärpät otteluvoitoin 2–1.

Sallinen nousi kaudella 2010–2011 Bluesin varakapteeniksi. Hänen runkosarjansa jäi kuitenkin vain 41 ottelun mittaiseksi loukkaantumisten takia. Kevään 2011 pudotuspeleissä Sallinen oli kuitenkin ratkaisijan roolissa viidennessä välieräottelussa 8. huhtikuuta 2011 tehtyään vieraissa JYPiä vastaan tehot 2+1=3. Hänen ensimmäinen maalinsa jäi Bluesin 1–3-voittoon päättyneen ottelun voittomaaliksi ja se ratkaisi joukkueelle finaalipaikan. Sallinen palkittiin ottelun Ilta-Sanomien kolmen tähden tähtipelaajana. Hän voitti kauden päätteeksi SM-hopeaa. Toukokuussa 2012 Sallinen teki 1+1-vuotisen jatkosopimuksen Bluesin kanssa.

Kaudella 2012–2013 Sallinen nousi Bluesissa isoon hyökkäyspään rooliin ja hän teki SM-liigan yhden kauden piste-ennätyksensä tehoilla 12+23=35, joilla Sallinen oli joukkueen toiseksi paras pistemies Kristian Kuuselan jälkeen. Hän toimi kauden aikana myös Bluesin kapteenina Arto Laatikaisen poissaollessa. Tammikuussa 2013 Sallinen teki seuran kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen. Kaudella 2013–2014 hän oli 14 osumallaan Bluesin toiseksi paras maalintekijä Tommi Huhtalan jälkeen. Sallinen teki SM-liigauransa ensimmäisen kypärätempun 2. marraskuuta 2013 KalPaa vastaan. Kevään 2014 pudotuspeleissä Sallinen oli Bluesin paras pistemies ja syöttäjä tehoilla 3+8=11 ja myös hänen teholukemansa +2 oli joukkueen paras.

Ruotsi, KHL ja Sveitsi Kaudeksi 2014–2015 Sallinen siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Ruotsiin SHL-joukkue Leksandiin. Hän oli joukkueen paras maalintekijä ja toiseksi paras pistemies Johan Rynon jälkeen tehoilla 19+17=36. Sallinen jakoi koko SHL:n maalipörssin kahdeksannen sijan Brynäsin Bill Sweattin ja Anton Rödinin kanssa. Kevään 2015 Kvalserienissä hän oli tehoilla 5+1=6 Leksandin paras maalintekijä ja Sallinen jakoi sisäisen pistepörssin voiton Rynon kanssa. Hän voitti kahdeksalla osumallaan myös koko liigan ylivoimamaalipörssin. Leksand putosi kauden päätteeksi HockeyAllsvenskaniin, mutta Sallinen siirtyi kaudeksi 2015–2016 kuitenkin jatkamaan SHL-uraansa kaksivuotisella sopimuksella Djurgårdenin riveihin. Hänen sopimuksessaan oli Sallisen mukaan option ulkomaille siirtymisestä, joten hänen sopimuksensa purettiin toukokuussa 2016, jolloin Sallinen teki vuoden mittaisen sopimuksen KHL-seura Neftehimik Nižnekamskin kanssa. Marraskuussa 2016 hän sai kuitenkin lähtöpassit joukkueesta tehtyään 19 ottelussa tehot 2+1=3. Samassa kuussa Sallinen siirtyi KHL:n kiinalaisen laajennusjoukkue Kunlun Red Starin riveihin.

Sallinen oli edellisen kevään jälkeen ilman sopimusta aina kauden 2017–2018 alkuun asti, kun hän siirtyi syyskuussa 2017 kuukauden mittaisella sopimuksella Sveitsiin National Leaguen EHC Kloteniin. Seura hankki Sallisen paikkaamaan maanmiehensä Tommi Santalan loukkaantumista. Hänen sopimustaan jatkettiin sittemmin useaan otteeseen; marraskuun lopulla Kloten jatkoi Sallisen sopimusta vuoden loppuun. Joulukuussa seura jatkoi hänen sopimustaan lopulta kauden loppuun. Sallinen oli Klotenin neljänneksi paras pistemies tehoilla 8+14=22. Hän vahvisti kauden aikana myös HC Davosia seuran perinteisesti isännöimässä Spengler Cupissa. Sallinen voitti tehoilla 1+6=7 koko turnauksen syöttöpörssin sekä jakoi pistepörssin voiton Kanadan Maxim Noreaun kanssa. Hänet valittiin turnauksen tähdistökentälliseen.

Paluu Ruotsiin Kaudeksi 2018–2019 Sallinen palasi Ruotsin SHL-liigaan ja siirtyi kaksivuotisella sopimuksella Färjestadiin. Hän loukkasi jalkansa elokuussa 2018 pelatussa harjoitusottelussa Frölundan Viktor Ekbomin kaadettua Sallisen maalinedustalla. Sallinen palasi kaukaloihin lokakuun lopulla ja pelasi yhdeksän ottelua tehden neljä tehopistettä, mutta hän ei kuitenkaan vastannut Färjestadin häneen kohdistamiin odotuksiin ja Sallisen sopimus purettiin joulukuussa. Noin kymmenen päivää myöhemmin hän siirtyi jatkamaan SHL-uraansa loppukauden kattavalla sopimuksella Brynäsiin. Huhtikuussa 2019 Sallinen teki seuran kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.

Sallinen oli kaudella 2019–2020 Brynäsin neljänneksi paras pistemies tehoilla 11+16=27. Huhtikuussa 2021 hän teki seuran kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.

Tšekin kautta Ruotsiin Syyskuussa 2022 Sallinen siirtyi marraskuulle asti kestävällä sopimuksella Tšekin Extraligan HC Kometa Brnoon. Hänet hankittiin joukkueeseen ensisijaisesti paikkaamaan maanmiehensä Kim Strömbergin loukkaantumista. Lyhyen sopimuksensa päätyttyä Sallinen kieltäytyi omien sanojensa mukaan Kometan jatkosopimustarjouksesta. Hän palasi Ruotsin SHL-liigaan ja siirtyi loppukauden 2022–2023 kattavalla sopimuksella Luulajaan.

Joulukuussa 2023 Sallinen siirtyi alustavasti seitsemän viikon mittaisella sopimuksella SHL-joukkue Malmö Redhawksiin oltuaan ilman sopimusta alkukauden 2023–2024. Hän pelasi siellä loppukaudella 20 runkosarjaottelua, joissa hän teki yhden maalin ja yhteensä viisi tehopistettä.

Siirtyminen Kiekko-Espooseen Kaudeksi 2024–2025 Sallinen palasi SM-liigaan ja siirtyi liiganousija Kiekko-Espoon riveihin. Hänet nimettiin joukkueen varakapteeniksi. Sallisen kausi osoittautui odotettua vaisummaksi ja hän jäi alkuvuodesta 2025 ajoittain myös kokoonpanon ulkopuolelle. Sallinen pelasi lopulta 46 runkosarjaottelua tehopistein 2+7=9 ja teholukemalla –20. Pudotuspeleissä hän pelasi viisi ottelua ilman tehopisteitä. Pudotuspelien ensimmäisen kierroksen kolmannessa ottelussa Sallinen nousi 69. pudotuspeliottelussaan Bluesin ja Kiekko-Espoon seurahistorian eniten pudotuspeliotteluita pelanneeksi pelaajaksi ohi Toni Kähkösen.

Elokuussa 2025 Sallinen teki Kiekko-Espoon kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen. Hän sai alleen ehjän kesäharjoittelujakson ja aloitti kauden 2025–2026 vahvasti tehden yhdeksässä ensimmäisessä ottelussaan tehot 6+5=11. Jatkoaika.com-verkkolehden toimittaja Eero Hurmerinnan mukaan Sallinen oli Kiekko-Espoolle tärkeä pelaaja monella eri osa-alueella ja hän teki runkosarjassa lopulta 51 ottelussa tehot 13+14=27. Sallinen oli joukkueen kolmanneksi paras maalintekijä. Hänen pudotuspelinsä jäivät kuitenkin kesken, eikä häntä nähty Kiekko-Espoon kokoonpanossa viimeisessä kolmessa ottelussa.

Pätkäsopimus Tapparaan Elokuussa 2026 Sallinen siirtyi 1. marraskuuta asti kestävällä sopimuksella Tapparaan paikkaamaan loukkaantumisia.

Maajoukkueura

Sallinen pelasi alle 18-vuotiaiden Ivan Hlinkan muistoturnauksessa vuonna 2006 sekä alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2007, jolloin hän toimi Suomen kapteenina. Sallinen valittiin sekä Sveitsiä että Tšekkiä vastaan pelatun alkulohkon ottelun päätteeksi joukkueensa ottelun parhaaksi pelaajaksi.

Sallinen pelasi myös alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuosina 2008 ja 2009. Vuoden 2008 turnauksessa hänet valittiin Tšekkiä vastaan pelatun sijoitusottelun päätteeksi Suomen ottelun parhaaksi pelaajaksi. Vuoden 2009 turnauksessa Sallinen toimi joukkueen kapteenina ja oli tehoilla 2+3=5 Suomen toiseksi paras pistemies Teemu Hartikaisen jälkeen. Valmentajat valitsivat hänet yhdeksi joukkueensa turnauksen kolmesta parhaasta pelaajasta. Sallinen valittiin Kazakstania vastaan pelatun karsintasarjan ottelun päätteeksi Suomen ottelun parhaaksi pelaajaksi. Yhteensä hän on pelannut 12 nuorten ja 36 poikien maaottelua.

Sallinen edusti Suomea MM-kilpailuissa vuosina 2014, 2016 ja 2017, joista kaksi ensimmäistä turnausta hopeaan. Yhteensä hän on pelannut 68 A-maaottelua tehopistein 8+5=13.Tilanne 23.5.2017 Sallinen teki A-maajoukkuedebyyttinsä Euro Hockey Challengessa 3. huhtikuuta 2013 Lyngbyssä Tanskaa vastaan. Ensimmäisen A-maajoukkuemaalinsa hän teki Euro Hockey Challengessa 10. huhtikuuta 2014 Jyväskylässä Latviaa vastaan. Vuoden 2017 Sweden Hockey Gamesissa Sallinen toimi Suomen kapteenina.

Yksityiselämä Sallisen pikkuveli Jere on kaksinkertainen maailmanmestari (2019 ja 2022), joka pelaa hyökkääjänä Kiekko-Espoossa. Veljekset tekivät Bluesissa pelatessaan seurahistoriaa Jeren tehtyä liigadebyyttinsä 10. joulukuuta 2007. He olivat joukkueen kaikkien aikojen ensimmäinen espoolaissyntyinen ja espoolaisen juniorikoulun käynyt veljespari.

Kesäkuussa 2018 Sallisen tiedotettiin aloittavan osakkaana tuolloin Suomi-sarjassa pelanneen Kiekko-Espoon organisaatiossa. Hän on kuulunut myös seuran hallitukseen.

Sallinen on pelannut myös rullakiekkoa, jossa hän on voittanut MM-pronssia vuonna 2012.

Tilastot 2006–2007 Blues A-SM 42 9 11 20 12 12 1 4 5 0 U18 (C) 6 2 0 2 0 2007–2008 Blues (C) A-SM 18 8 13 21 0 – – – – – JMM 6 0 1 1 0 Blues SM-liiga 29 3 2 5 2 17 1 3 4 2 Suomi U20 Mestis 5 1 3 4 0 – – – – – 2008–2009 Blues SM-liiga 51 4 9 13 18 11 0 2 2 0 JMM (C) 6 2 3 5 0 Suomi U20 Mestis 1 1 1 2 0 – – – – – 2009–2010 Blues A-SM 1 0 1 1 0 – – – – – Blues SM-liiga 57 7 13 20 8 3 1 1 2 0 2010–2011 Blues (A) SM-liiga 41 5 5 10 4 18 2 3 5 16 2011–2012 Blues (A) SM-liiga 47 5 10 15 8 10 0 3 3 0 2012–2013 Blues (A) SM-liiga 58 12 23 35 55 – – – – – 2013–2014 Blues (A) SM-liiga 58 14 13 27 37 7 3 8 11 0 MM 7 0 0 0 2 2014–2015 Leksands IF (A) SHL 54 19 17 36 4 – – – – – 2015–2016 Djurgårdens IF SHL 46 8 24 32 30 7 0 1 1 0 MM 10 0 2 2 0 2016–2017 Neftehimik Nižnekamsk KHL 19 2 1 3 8 – – – – – MM 4 1 1 2 2 Kunlun Red Star KHL 30 6 4 10 10 2 0 0 0 0 2017–2018 EHC Kloten NL 46 8 14 22 18 – – – – – 2018–2019 Färjestad BK SHL 9 1 3 4 0 – – – – – Brynäs IF SHL 24 3 8 11 4 – – – – – 2019–2020 Brynäs IF SHL 52 11 16 27 12 – – – – – 2020–2021 Brynäs IF SHL 41 5 12 17 12 – – – – – 2021–2022 Brynäs IF SHL 48 8 10 18 12 3 1 0 1 0 2022–2023 HC Kometa Brno ČEL 16 0 7 7 4 – – – – – Luulaja SHL 28 1 3 4 4 9 1 0 1 0 2023–2024 Malmö Redhawks SHL 20 1 4 5 4 – – – – – 2024–2025 Kiekko-Espoo (A) SM-liiga 46 2 7 9 10 5 0 0 0 4 2025–2026 Kiekko-Espoo SM-liiga 51 13 14 27 33 2 0 0 0 0 9 kautta yhteensä SM-liiga 438 65 96 161 175 73 7 20 27 22 8 kautta yhteensä SHL 322 57 97 154 82 19 2 1 3 0 1 kausi yhteensä KHL 49 8 5 13 18 2 0 0 0 0 1 kausi yhteensä NL 46 8 14 22 18 – – – – – 1 kausi yhteensä ČEL 16 0 7 7 4 – – – – –

Lähteet

Viitteet

Luokka:Suomalaiset jääkiekkoilijat Luokka:Suomalaiset rullakiekkoilijat Luokka:Vuonna 1989 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt