Matti Kalevi Siitonen, taiteilijanimeltään Fredi (23. heinäkuuta 1942 Mikkeli – 23. huhtikuuta 2021 Helsinki), oli suomalainen viihdetaiteilija ja muusikko.
Tenoriäänellä laulanut Fredi aloitti laulajanuransa 1960-luvun alussa, ja hän nousi Suomen tunnetuimpien kevyen musiikin esittäjien joukkoon vuosikymmenen loppupuolella. Fredin suurimman menestyksen aikaa levylaulajana oli 1970-luku. Neljää häneltä vuosina 1972–1975 julkaistua albumia myytiin yhteensä lähes 200 000 kappaletta. 1980-lukua lähestyttäessä Fredin suosio alkoi vähitellen hiipua, eikä hänen levyistään mikään noussut enää vuoden 1977 jälkeen Suomen albumilistalle. Fredi kuitenkin jatkoi levyttämistä uudelle vuosituhannelle asti. Hänen viimeisekseen jäänyt albumi julkaistiin vuonna 2007. Fredi edusti Suomea Eurovision laulukilpailussa vuosina 1967 ja 1976.
Fredi esiintyi 1960-luvulta lähtien myös laulu- ja viihdekvartetti Kivikasvoissa, jonka tv-show’sta tuli yksi 1970-luvun katsotuimmista tv-ohjelmista Suomessa. Lisäksi Fredi sävelsi musiikkia sekä itsensä että toisten suomalaisartistien laulettavaksi.
Tunnetuimpia Fredin levyttämiä kappaleita ovat muun muassa ”Kolmatta linjaa takaisin”, ”Pieni nukke”, ”Milloinkaan en löydä samanlaista”, ”Vippaa mulle viitonen”, ”Puhu hiljaa rakkaudesta”, ”Avaa sydämesi mulle”, ”Niin paljon kuuluu rakkauteen” ja ”Pump pump”.
Ura 1960-luku Uran alkuvaiheet Mikkelissä syntynyt Matti Siitonen asui 1950-luvun lopusta lähtien Hämeenlinnassa. Siellä hän tutustui muutamiin muihin rockmusiikkia harrastaneisiin nuoriin miehiin ja alkoi opetella kitaransoittoa. Hän myös kävi vuoden verran opiskelemassa kontrabasson soittamista musiikkiopistossa. Pian Hämeenlinnaan muuttamisensa jälkeen Siitonen kohtasi siellä tulevan levytuottajan, iskelmäsanoittajan ja yhteistyökumppaninsa Veikko ”Vexi” Salmen.Salmi, Vexi: Fredi 60 vuotta. Warner Music Finland Oy, 2002. (Teksti on julkaistu Fredi – kaikki parhaat -CD-kokoelman kansivihkosessa.) Nuoruudessaan Siitosella ei ollut tarkoitusta lähteä musiikkiuralle, eikä hänellä ollut silloin muutenkaan suunnitelmia tulevaisuutensa varalle.
Vuonna 1960 Siitonen perusti Five Pennies -nimisen folkmusiikkiyhtyeen, joka esiintyi satunnaisesti Hämeenlinnassa ja sen lähiympäristössä saavuttamatta kuitenkaan merkittävää mainetta. Yhtye viihdytti yleisöä muun muassa Siitosen opiskelupaikan Hämeenlinnan lyseon useissa juhlissa. Hämeenlinnassa Siitonen myös soitti Kauko Viitamäen orkesterissa ja kävi erään kitaristikaverinsa kanssa säestämässä saksalaista pianistia ravintola Hälläpyörässä. Siitonen valmistui ylioppilaaksi keväällä 1964 ja ehti toimia lyhyen aikaa ravintolamuusikkona ennen kuin lähti saman vuoden syksyllä suorittamaan asevelvollisuuttaan.
Armeija-aikana Siitosta alettiin kutsua Frediksi, koska hänen koettiin muistuttavan vantteran ulkoisen olemuksensa perusteella Kiviset ja Soraset -piirrossarjan Retu Kivistä eli Fred Flintstonea. Siitonen otti lempinimekseen muodostuneen Fredin sittemmin myös taiteilijanimekseen. Siitonen tutustui reserviupseerikurssia suorittaessaan kolmeen muuhun musiikkia harrastavaan upseerikoulutettavaan: Georg Dolivoon, Ilkka Lähteenmäkeen ja Ismo Sajakorpeen. Nämä neljä kurssitoveria perustivat The Stone Faces -viihdyttäjäkvartetin, jonka nimi suomennettiin myöhemmin Kivikasvoiksi. Siitosen lyseotoveri Markku Veijalainen on kertonut pitävänsä eräänlaisena Kivikasvojen esiasteena Siitosen varhaisempaa, humoristisesti esiintynyttä Five Pennies -yhtyettä.
1960-luvun puolivälissä Siitonen keikkaili kotiseutunsa tanssilavoilla osana ”hämeenlinnalaiskoplaa”, johon kuuluivat hänen lisäkseen Vexi Salmi, Irwin Goodman, Markku Veijalainen, Kai Hyttinen ja Tapani Lehikoinen eli Eddy. Siitonen on kertonut, ettei hänen ja toisen hämeenlinnalaisen ”protestilaulajan” Irwin Goodmanin välille syntynyt minkäänlaista kilpailutilannetta.
Samoihin aikoihin Suomeen rantautui Yhdysvalloista liikkeelle lähtenyt folkmusiikin aalto. Tämän muoti-ilmiön innostamana Sajakorpi järjesti itselleen, Dolivolle, Lähteenmäelle ja Siitoselle koe-esiintymisen levy-yhtiö Musiikki-Fazerin silloisen tuotantopäällikön Toivo Kärjen luo. Koko yhtyeen sijasta Kärki kiinnostui kunnolla nimenomaan Siitosesta, joka lauloi korkealla tenoriäänellä. Kohtaaminen Kärjen kanssa johti siihen, että Siitosesta tuli taiteilijanimen Folk-Fredi saanut artisti. Kärki kuitenkin totesi Siitoselle, että tämän taiteilijanimestä jätettäisiin pois sen alkuosa siinä vaiheessa, kun folkmusiikki alkaisi mennä pois muodista.
Nousu tunnetuksi esiintyjäksi Siitonen pääsi levyttämään ensimmäisen kerran 8. marraskuuta 1965, jolloin äänitettiin kappaleet ”Roskisdyykkarin balladi” ja ”Pikkusiskon papukaija”. Nämä levytykset olivat samalla ensimmäiset äänitysstudio Finnvoxin tiloissa Helsingin Pitäjänmäellä äänitetyt kappaleet. Ne julkaistiin singlelevyllä, jonka etiketteihin kappaleiden esittäjäksi oli merkitty FOLK-FREDI and his Fredi-Folks. Molemmat laulut olivat hollantilais-ruotsalaisen trubaduurin Cornelis Vreeswijkin sävellyksiä, joihin Dolivo oli kirjoittanut suomenkieliset sanat.Verkkosivu: https://www.discogs.com/release/5660863-Folk-Fredi-Roskisdyykkarin-Balladi-Pikkusiskon-Papukaija. Viitattu 20.1.2022. Hieman myöhemmin samana vuonna Siitonen pääsi myös mukaan Kivikasvojen esikoislevytykseen ”Tuhon partaalla”.Verkkosivu: https://www.discogs.com/release/3310429-Folk-Fredi-Ja-Kivikasvot-Tuhon-Partaalla. Viitattu 23.1.2022.
Yksi Kivikasvojen esikuvista oli jazzlauluun erikoistunut yhdysvaltalainen The Four Freshmen -yhtye. Koska Suomessa ei kuitenkaan ollut kysyntää jatsahtavalle kokoonpanolle, niin Kivikasvot päätyivät levyttämään muunlaista musiikkia, kuten suomenkielisiä versioita The Beach Boysin ja The Beatlesin kappaleista.Salmi 2005, s. 103. Folk-Fredin ja Kivikasvojen samanniminen esikoisalbumi julkaistiin vuonna 1966.Verkkosivu: https://www.discogs.com/master/1283435-Folk-Fredi-Ja-Kivikasvot-Folk-Fredi-Ja-Kivikasvot. Viitattu 14.1.2022. Siitonen on myöhemmin kertonut, ettei hän itse kokenut ikinä täysin omakseen rooliaan folk- ja protestilaulajana.
Fredi levytti vuosien varrella paljon Toivo Kärjen tuotantoa, mutta ainoat originaalit olivat vuoden 1966 "Protesti" (san. Tuula Valkama), "Pikkukaupunki" (san. Arvo Aallas) ja "Kovaonnisen go-go" (san. Tuula Valkama).
Siitosen itsensä vieroksuma etuliite jäi pois hänen taiteilijanimestään, kun hänet kelpuutettiin alkuvuodesta 1967 Suomen euroviisukarsintaan esityksillään ”Varjoon – suojaan” ja ”Oi tuntematon”. Fredi voitti karsinnan kappaleella ”Varjoon – suojaan”, joka oli Lasse Mårtensonin säveltämä hidas balladi. Sen oli sanoittanut Alvi Vuorinen ja sovittanut Nacke Johansson.Verkkosivu: https://www.discogs.com/release/6507407-Fredi-Varjoon-Suojaan-Liian-My%C3%B6h%C3%A4%C3%A4n. Viitattu 23.1.2022. Helsingin Sanomissa sitä luonnehdittiin tuoreeltaan tunnekylläiseksi ja espanjalaiseen tyyliin vivahtavaksi. Toiseksi karsinnassa nousi Danny esittämällään kappaleella ”Sua kutsun Maarit”, joka oli niin ikään Mårtensonin sävellys. Fredin tulkitsema Börje Sundgrenin säveltämä jazzvalssi ”Oi tuntematon” sai karsinnassa kolmannen sijan.
”Varjoon – suojaan” ei menestynyt Wienissä järjestetyssä Eurovision laulukilpailun finaalissa; se jäi 12:nneksi. Fredin euroviisuesiintymistä kritisoitiin tuoreeltaan suomalaisessa sanomalehdistössä. Hänen kirjoitettiin muun muassa tehostaneen esitystään turhaan pateettisilla käsiliikkellään sekä elehtineen esiintyessään niin kuin olisi nostellut puntteja ja harrastanut kuntovoimistelua.Pajala 2006, s. 79. ”Varjoon – suojaan” teki joka tapauksessa Fredistä kunnolla tunnetun laulajan kotimaassaan. Kappale julkaistiin vuonna 1967 singlellä yhdessä ”Liian myöhään” -laulun kanssa.
Fredin ensimmäinen varsinainen hitti oli myöhemmin vuoden 1967 aikana julkaistu laulu ”O.Y. sanoi hän P.A.”,Verkkosivu: https://www.discogs.com/release/5864038-Fredi-OY-Sanoi-H%C3%A4n-PA-Soittajalle-Soppaa. Viitattu 23.1.2022. joka oli alun perin brittiläisen Manfred Mann -yhtyeen kappale ”Ha! Ha! Said The Clown”. Suomenkieliset sanat siihen teki Juha ”Junnu” Vainio. Myöhemmin samana vuonna Fredi levytti vielä saksalaisen Bert Kaempfertin sävellyksen ”Spanish Eyes” suomeksi sanoitettuna versiona ”Silmäsi odottavat minua”.Verkkosivu: https://www.discogs.com/release/4042513-Fredi-Napostellaan-Silm%C3%A4si-Odottavat-Minua. Viitattu 23.1.2022.
Alkuvuodesta 1968 Fredi levytti sittemmin klassikon aseman saavuttaneen kappaleen ”Kolmatta linjaa takaisin”.Verkkosivu: https://www.discogs.com/release/1900133-Fredi-Kolmatta-Linjaa-Takaisin-Onhan-P%C3%A4iv%C3%A4-Viel%C3%A4-Huomennakin. Viitattu 23.1.2022. Se julkaistiin samalla singlellä ”Onhan päivä vielä huomennakin” -iskelmän kanssa. ”Kolmatta linjaa takaisin” oli alun perin brittiläinen laulu ”Beautiful In The Rain”, jonka oli säveltänyt Tony Hatch ja levyttänyt Petula Clark. Suomenkieliset sanat kappaleeseen teki alkuperäisversion tekstiä mukaillen Juha Vainio; hän sijoitti laulun sanoituksen Helsingissä Kallion kaupunginosassa sijaitsevalle Kolmas linja -nimiselle kadulle. Fredi on kertonut kokevansa, että hänen linjansa laulajana alkoi löytyä nimenomaan tämän kappaleen myötä.
”Kolmatta linjaa takaisin” ei noussut julkaisemisensa jälkeen hitiksi, ja sen menestys jäi radiolistallakin heikohkoksi. 1970-luvulla levytystä alettiin soittaa runsaasti radion aamulähetyksissä, ja vasta silloin se nousi suomalaisten suosikiksi. Toimittaja ja tietokirjailija Axa Sorjanen on kutsunut kappaletta eräänlaiseksi Suomeen kotiutuneen käännösiskelmän kulmakiveksi. Frediä ja hänen musiikkiaan tutkineen Hannu Salmen mielestä sekä ”Kolmatta linjaa takaisin” että ”O.Y. sanoi hän P.A.” olivat ”yhteiskunnallisia” kappaleita, joiden ”sosiaalinen kommentaari syntyi puhtaasti Juha Vainion sanoituksista”.
Vuoden 1968 aikana Fredi levytti vielä tuoreeltaan hiteiksi nousseet kappaleet ”Milloinkaan en löydä samanlaista” ja ”Pieni nukke”, jotka julkaistiin samalla singlellä.Verkkosivu: https://www.discogs.com/release/4060463-Fredi-Milloinkaan-En-L%C3%B6yd%C3%A4-Samanlaista-Pieni-Nukke. Viitattu 23.1.2022. Levystä tuli yksi eniten myydyistä singleistä Suomessa sinä vuonna, ja sen molemmat kappaleet nousivat Yleisradion soittolistojen kärkeen. Hannu Salmi on todennut, että siinä missä Fredin laulutyyli oli vielä kappaleessa ”Varjoon – suojaan” äänellisesti karkea ja tietoisen revittelevä, hallitsi tämän laulamista näissä kahdessa uudemmassa levytyksessä jo sopusuhtainen ja huoliteltu iskelmä-ääni.Salmi 2005, s. 104–105.
Fredi pääsi esiintymään näyttelijänä vuonna 1968 valmistuneessa draamaelokuvassa Vihreä leski. Tässä Jaakko Pakkasvirran esikoisohjauksessa Fredin roolihahmona oli Sam Tietäväinen -niminen nuori sosiologi.Verkkosivu: https://www.imdb.com/title/tt0134198/?ref_=nm_flmg_act_18 Elokuvassa Tietäväinen teki väitöskirjaa lähiöissä asuvien kotirouvien elämästä, ja hän lunasti haastattelemiensa rouvien luottamuksen olemalla empaattinen ja hyvä kuuntelija. Fredin vastanäyttelijänä Vihreässä leskessä nähtiin ainakin Eija Pokkinen.Salmi 2005, s. 104.