Maria Antonia Josepha Johanna von Habsburg-Lothringen (); (2. marraskuuta 1755 Hofburgin linna, Wien, Itävallan arkkiherttuakunta – 16. lokakuuta 1793 Place de la Révolution, Pariisi, Ranskan ensimmäinen tasavalta)britannica.com: Marie-Antoinette oli Unkarin ja Böömin prinsessa, Itävallan arkkiherttuatar, Ranskan dauphine ja lopulta kuningatar. Hän oli Itävallan arkkiherttuatar Maria Teresian ja keisari Frans I:n tytär ja keisari Joosef II:n sisar. Hän oli myös Ranskan kuninkaan Ludvig XVI:n puoliso ja Ludvig XVII:n äiti.
Politiikkansa, käytöksensä ja syntyperänsä vuoksi Marie Antoinette oli vihan kohteena Ranskan vallankumouksen aikana, ja hänet mestattiin lokakuussa 1793.Nenonen s. 972.
Suku ja koulutus vasen|pienoiskuva|192x192px|Arkkiherttuatar Maria Antonia 7-vuotiaana, Jean-Étienne Liotard 1762
pienoiskuva|189x189px|10-vuotias Maria Antonia tanssii veljiensä Ferdinandin ja Maximilianin kanssa. Maalaus vuodelta 1765.|vasen
Maria Antonia oli viidestoista ja toiseksi nuorin keisari Frans I:n ja arkkiherttuatar Maria Teresian lapsista ja tyttäristä nuorin. Hän syntyi 2. marraskuuta 1755 Hofburgin linnassa Wienissä ja sai kasteessa nimen Maria Antonia Josepha Johanna. Nimenmuutos Marie Antoinetteksi tuli ajankohtaiseksi vasta avioliiton myötä.Barth s. 217.
vasen|pienoiskuva|190x190px|Arkkiherttuatar Maria Antonia 12-vuotiaana, Martin Mijtens nuorempi (attr.) 1767–1768
Nuori arkkiherttuatar sai puutteellisen kasvatuksen ja osoitti kiinnostusta vain tanssiin, musiikkiin sekä nukkeihin. Vielä kymmenvuotiaana hänen luku- ja kirjoitustaitonsa oli heikko, eikä hän siksi juuri harrastanut lukemista. Hän oppi latinan alkeet, sai opetusta humanistisissa aineissa, eikä saanut ajalle tyypillisesti aatelistyttönä minkäänlaista opetusta valtiollisissa asioissa. Hän puhui erittäin huonosti ranskaa, koska hän piti saksaa tärkeämpänä kielenä.Haslip s. 16. Hän sai Christoph Willibald Gluckilta musiikkiopetusta ja soitti taitavasti harppua, cembaloa ja huilua sekä oli hyvä laulamaan.
Aikakauden hallitsijoiden tavoin Maria Teresia pani lastensa avioliitot palvelemaan poliittisia tarkoitusperiään. Niinpä Marie Antoinetten vanhemmat sisarukset olivat avioituneet poliittisin perustein: Maria Kristiina avioitui pikkuserkkunsa Saksin prinssi, Teschenin herttua Albertin kanssa kanssa, Maria Amalia Parman herttua Ferdinandin kanssa ja Maria Karoliina Napolin kuningas Ferdinandin kanssa.Haslip s. 16. pienoiskuva|214x214px|Arkkiherttuatar Maria Antonia 14-vuotiaana, Joseph Ducreux 1769. Tämä muotokuva lähetettiin Ranskan hoviin ennen avioliittoa.
Kihlaus Vuonna 1768 Marie Antoinette päätettiin naittaa Ranskan kuninkaan Ludvig XV:n lapsenlapselle ja kruununperilliselle Ludvig XVI:lle Ranskan ja Itävallan välisen liiton vahvistamiseksi. Hänelle palkattiin tulevan Ludvig XV:n lähettämänä opintojen ohjaaja Abbé de Vermond, ranskan kielen sekä historian opettajia. Itävallan hovin joustava etiketti sai väistyä Versailles’hin sopivien käytöstapojen tieltä. Ranskalainen tanssimestari Jean-Georges Noverre opetti Marie Antoinettelle Versailles’ssa tanssittavia menuetteja sekä hovielämän edellyttämiä niiauksia.Haslip s. 17. Hänen opinto-ohjaajansa sanoi oppilaastaan näin: ”hän on älykkäämpi kuin yleisesti luullaan”, mutta koska ”hän on melko laiska ja erittäin kevytmielinen, häntä on vaikea opettaa”.
Tuleva kuningatar lähetettiin Wienistä huhtikuussa 1770 neljätoistavuotiaana saattueessa, johon kuului 57 vaunua, 117 lakeijaa ja 376 hevosta. Toukokuun alussa hänet luovutettiin Ranskan rajalla. Hän astui sisään Reinin rannalle rakennettuun luovutustaloon ”itävaltalaiselta” puolelta ja tuli ulos ”ranskalaiselta” puolelta.Barth s. 217.
Avioliitto Dauphine, kruununprinsessa pienoiskuva|Franz Xaver Wagenschön maalasi 15-vuotiaan Marie Antoinetten muotokuvan pian vuonna 1770 tapahtuneen vihkimisen jälkeen.|289x289px
Marie Antoinette luopui 17. huhtikuuta 1770 virallisesti kaikista oikeuksistaan Itävallan keisarilliseen kruunuun. Kuukauden kuluttua, 16. toukokuuta, hänet vihittiin 14-vuotiaana Versailles’ssa Ranskan 15-vuotiaan dauphin Louis Auguste’n eli kruununperillisen kanssa. Tapahtuma herätti laajaa huomiota ympäri Eurooppaa loistokkaiden puitteidensa ja kruununperijäparin nuoruuden tähden.Barth s. 217. Hovissa tiedettiin, että avioliittoa ei oltu pantu heti täytäntöön.
Hääjuhlallisuuksien lopussa Pariisissa järjestetty ilotulitus aiheutti katastrofin: Ensimmäiset raketit lensivät väärään suuntaan ja räjäyttivät ilotulitusvaraston. Yli sata ihmistä kuoli, ja huhut Marie Antoinetten mukanaan tuomasta epäonnesta levisivät.Barth s. 217.
vasen|pienoiskuva|Dauphine Marie Antoinette 17-vuotiaana metsästysasussa, Joseph Kranzinger 1772. Tämä maalaus lähetettiin hänen äidilleen Maria Teresialle.
Jo saapuessaan Versailles’n hoviin Marie Antoinette herätti kateutta aristokraattisissa piireissä, joissa itävaltalaisiin suhtauduttiin epäluuloisesti. Marie Antoinette ei helposti mukautunut ”vanhan hovin” monimutkaisiin tapoihin ja juonitteluihin eikä vanhan kuningas Ludvig XV:n moraalittomaan käytökseen rakastajattarensa Madame du Barryn kanssa. Dauphine hankki monia vihamiehiä kuningasperheen keskuudessa ja hovissa. Hänen puolisonsa naimattomat tädit, lähes 40-vuotiaat prinsessat Adélaïde ja Victorie olivat vihamielisiä nuorta ”itävallatarta” () kohtaan ensi tapaamisesta lähtien.Liisberg s. 46.
pienoiskuva|263x263px|Dauphine Marie Antoinette 19-vuotiaana, Joseph Hickel 1773
Itävallan suurlähettiläänä Ranskan hovissa vuosina 1766–1790 toiminut kreivi Florimond Claude von Mercy-Argenteau (1727–1794) oli Maria Teresialta saanut käskyn valvoa tyttärensä toimia ja ilmoittaa Wieniin kaikesta mitä dauphine teki. Avioliitto ei vaikuttanut onnelliselta ja Marie Antoinette haki huvitusta tanssiaisista ja konserteista.Barth s. 217. Lisäksi hän teki pitkiä huvimatkoja huonomaineisen lankonsa Artois’n kreivi Charles-Philippen kanssa. Pariisiin suuntautuvilla yöllisillä matkoilla Marie Antoinette näyttäytyi oopperan naamiohuveissa seuranaan nuoria aatelismiehiä, usein englantilaisia.Liisberg s. 46.
Saavuttuaan Versailles’hin Marie Antoinette asui kuningattaren edustushuoneissa ja oli sidottu kuninkaallisessa asemassaan virallisiin rituaaleihin: herätysseremonioihin, monimutkaisiin valmisteluihin, kuninkaallisiin vastaanottoihin, julkisiin aterioihin jne. Varttuneena vähemmän muodollisessa Itävallan hovissa, hänen oli vaikea sopeutua Versailles’n monimutkaiseen etikettiin. Hän yritti etsiä yksityisempää elämää ystäväpiirin ympäröimänä, jonka hän oli itse valinnut, vaikkakaan ei aina viisaasti. Hän pysyi mieluummin yksityishuoneissaan, jotka sijaitsivat edustushuoneitten takana ja joita hän laajensi ylempään kerrokseen, sekä Petit Trianonissa, jonka Ludvig XVI antoi hänelle lahjaksi valtaannousunsa yhteydessä sanoen: ”Tämä huvitalo on teidän.” Petit Trianon sisustettiin uudelleen, sinne rakennettiin englantilainen maisemapuutarha ja siellä kokoontui kuningattaren lähipiiri.
Ranskan kuningatar vasen|pienoiskuva|Kuningatar Marie Antoinette virallisessa grand habit hoviasussa, Jean-Baptiste André Gautier-Dagoty n. 1775 Kuningas Ludvig XV kuoltua 10. toukokuuta 1774 Marie Antoinettesta tuli 18-vuotiaana Ranskan ja Navarran kuningatar. Hänen käytöksensä ei kuitenkaan muuttunut merkittävästi. Kesällä 1775 lähtivät liikkeelle ensimmäiset kuningattaresta laaditut pilkkalaulut ja pamfletit. Ilkeyksien alkuunpanijana toimi hänen toinen lankonsa Provencen kreivi, joka tavoitteli Ranskan kruunua, ja käytti kaikki keinot pitääkseen kuningasparin etäällä toisistaan. Marie Antoinette vaati virkavaltaa puuttumaan hänestä levitettyihin perättömiin huhuihin julkisilla paikoilla.Liisberg s. 48.
pienoiskuva|273x273px|Kuningatar Marie Antoinette soittaa harppua laulajien ympäröimänä yksityisessä pukeutumishuoneessaan. Muotisuunnittelija Rose Bertin (musta päähine) esittelee höyhenlaatikkoa, oikealla takana kampaajat (joista yksi todennäköisesti Léonard Autié) valmistelevat hiuslisäkkeitä sisältävää pouf-kampausta. Peili on kuulunut Ludvig XVI:n äidille Saksin prinsessa Maria Josefina Karolinalle (1731–1767). - Jean-Baptiste André Gautier-Dagoty 1775
Ludvig XVI:n ja Marie Antoinetten persoonallisuus ei olisi voinut olla vastakkaisempi. Ludvig oli sisäänpäinkääntynyt, ujo ja päättämätön, hän piti yksinäisistä harrastuksista kuten lukemisesta ja metallityöstä sekä metsästyksestä. Marie Antoinette oli eloisa, ulospäinsuuntautunut ja rohkea seurapiiriperhonen, joka rakasti uhkapelaamista, juhlia ja ylellistä muotia. Kun kuningas meni nukkumaan ennen puoltayötä, kuningattaren illalliset ja juhlinta eivät olleet vielä alkaneet. Kun Marie Antoinette heräsi juuri ennen puoltapäivää, Ludvig oli työskennellyt jo tuntikausia.
Nopeasti Marie Antoinettesta tuli oman aikakautensa muodin keulakuva apunaan muotisuunnittelija Rose Bertin. Hänen pukeutumisensa oli ylellistä, uusia pukuja tilattiin 300 vuodessa, joihin vuonna 1776 oli budjetoitu 150 000 livreä (nykyrahassa 3 miljoonaa euroa), mikä summa ylittyi yli kolminkertaisesti. Hänen hovikampaajansa Léonard Autién suunnittelemat hiuslaitteensa olivat korkeita, suuritöisiä ja mielikuvituksellisia.
Hän järjesti kalliita juhlia ja peli-iltoja, jotka saattoivat kestää aamuun asti. Hovin suositut korttipelit kuten cavagnole ja lansquenet antoivat tilaa muodikkaalle farolle, jossa voi menettää yhden yön aikana suuria summia.Haslip s. 211. Suuret pelivelat herättivät puoliso Ludvigissa suurta huolta ja hän kielsi pelaamisen vaimoltaan kokonaan. Tosin jo lapsesta saakka pelaamiseen viehättynyt ja siitä riippuvaiseksi tullut Marie Antoinette kerjäsi mieheltään: ”Vielä yksi peli.” Lansquenet peli kestikin kolme päivää.
Hovin sisältä Marie Antoinette keräsi ympärilleen pienen suosikkien joukon, johon kuului parikymmentä henkeä. Hänen ”sisäpiirinsä” aiheutti pahennusta niin kuninkaassa kuin hoviväessäkin. Yleinen tyytymättömyys lisääntyi entisestään kuningattaren jakaessa sisäpiirilleen virkoja, arvonimiä ja puhdasta rahaa. Ranska kärsi suurista talousvaikeuksista ja Marie Antoinetten anteliaisuus suosikeilleen koettiin loukkaavana kansaa kohtaan.Liisberg s. 51.
Kuningattaren talouteen kuuluivat:
Yli-intendentti 1775–1791 Marie-Thérèse-Louise de Savoie-Carignan, Lamballen prinsessa Ensimmäinen ylihovirouva: 1770–1775 Anne Claude Louise d’Arpajon, 1775–1791 Laure-Auguste de Fitz-James, 1791–1792 Geneviève de Gramont
Seuranaiset: 1770–1771 Amable-Gabrielle de Noailles, 1771–1775 Adélaïde-Diane-Hortense Mancini-Mazarin, 1775 Laure-Auguste de Fitz-James, 1775–1781 Marie-Jeanne de Talleyrand-Périgord, 1781–1791 Geneviève de Gramont Hovinaiset: 1770–1775 Louise-Félicité de Brehan, Marie-Jeanne de Talleyrand-Périgord, Laure-Auguste de Fitz-James; 1770–1791 Marie-Éléonore de Lévis-Châteaumorand, Gabrielle-Pauline Bouthillier de Chavigny, Louise-Charlotte de Noailles; 1780–1792 Thérèse-Lucy de Rothe, Louise d’Esparbès de Lussan, Louise-Emmanuelle de Châtillon; 1786–1789 Henriette-Lucy Dillon Ensimmäinen kamarirouva: 1770–1788 Julie Louise Bibault de Misery, anoppi Maria Leszczyńskan entinen kamarirouva; 1788–1792 Jeanne-Louise-Henriette Campan. Lukijattaret: Rosalie de Beauchamp Neuillyn kreivitär ja Madame de La Borde lisäksi rippi-isiä ja kappalaisia sekä kansleri 1774–1787 Antoine-René de Voyer de Paulmy d’Argenson
Perhe ja lapset
pienois|vasen|Virallinen muotokuva Marie Antoinettesta ja kolmesta lapsesta, Marie-Thérèse Charlottesta, Louis-Charlesista (sylissä) ja Louis-Josephista, joka osoittaa tyhjää kehtoa, mikä viittaa neljännen lapsen Sophie-Hélène-Béatrixin (1786–1787) äskettäiseen kuolemaan. Élisabeth Vigée Le Brun, 1787|256x256px
pienoiskuva|284x284px|Kuningatar Marie Antoinette kahden vanhimman lapsensa Marie-Thérèse Charlotten ja Louis-Josephin kanssa Petit Trianonin englantilaisessa puutarhassa, oikealla takana näkyy 1778 valmistunut Lemmentemppeli, Adolf Ulrik Wertmüller 1784