Ateena (, , ) oli antiikin aikana merkittävä kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Attikan maakunnassa Kreikassa. Sen kaupunkikeskus on kehittynyt nykyiseksi Ateenan kaupungiksi ja sijaitsi sen paikalla. Kaupunkivaltion alue käsitti koko Attikan niemimaan.Hansen & Nielsen 2004, ”361 Athenai”, s. 625–637.
Ateenan demokratian perusti Kleisthenes noin vuonna 508 eaa. Peisistratoksen suvun tyrannian kukistumisen jälkeen. Tämän jälkeen Ateena nousi yhdeksi kreikkalaisen maailman johtavista kaupungeista muun muassa persialaissodissa vuonna 480 eaa. saadun voiton myötä. Sotien jälkeen Ateena johti Deloksen meriliittoa, jonka muunsi ajan kuluessa omaksi imperiumikseen ja valtapolitiikkansa välineeksi. Ateenan suurinta kukoistuskautta oli Perikleen aika noin vuosina 461–429 eaa., jolloin rakennettiin suuri osa sen arkkitehtoonisista mestariteoksista.Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Ateena”, ”Attika”. Teoksessa Castrén & Pietilä-Castrén 2000, s. 64–66, 70.
Vuosina 431–404 eaa. Ateena kävi liittolaisineen peloponnesolaissotaa Spartaa vastaan. Demokratia säilyi lyhyin keskeytyksin suhteellisen vakaana noin 170 vuotta, kunnes Makedonia valloitti Ateenan Filippos II:n johdolla vuonna 338 eaa. Rooman vaikutus alueella voimistui vuodesta 168 eaa. alkaen, ja varsinaisesti Ateena tuli osaksi Rooman valtakuntaa vuonna 145 eaa. Sulla valtasi kaupungin kapinoinnin vuoksi vuonna 86 eaa. ja hävitti sitä. Rooman keisarikaudella monet keisarit suosivat ja rakennuttivat kaupunkia.
Antiikin ajan Ateenaa on pidetty länsimaisen kulttuurin kehtona ja demokratian syntymäpaikkana, suurelta osin siksi, että sen 500- ja 400-lukujen eaa. saavutuksilla kulttuurin ja politiikan alalla on ollut niin suuri vaikutus koko myöhempään Eurooppaan. Ateena oli taiteiden, oppineisuuden ja filosofian keskus, ja siellä kehitettiin kuvanveistoa, puhetaitoa ja monia kirjallisuuden lajeja. Se oli Sokrateen, Sofokleen ja monien muiden merkittävien henkilöiden syntymäpaikka, ja siellä sijaitsivat muun muassa Platonin Akatemia ja Aristoteleen Lykeion. Ateena säilyi oppineisuuden keskuksena ja yläluokan koulukaupunkina roomalaisella kaudella ja aina antiikin ajan lopulle saakka.
Maantiede Luonnonmaantiede
Antiikin Ateena sijaitsi, samoin kuin nykyinen kaupunki, keskellä Attikan tasankoa noin 30 stadioninmittaa eli noin viisi kilometriä koilliseen Saroninlahden rannasta. Tasanko on keskeisin Attikan alueen tasangoista, ja vuoret ympäröivät sitä kaikilta puolilta paitsi etelästä, missä se avautuu merelle ja lahden rantaan. Tasangon länsipuolella sijaitsi Aigaleos-vuori ja sen jatke Poikilon, luoteispuolella Parnes-vuori, koillispuolella Pentelikon-vuori ja itäpuolella Hymettos-vuori.
pienoiskuva|vasen|upright=1.8|Ateena Pnyks-kukkulalta nähtynä. Kaupungin tasangosta kohoavat korkeammalle (vasemmalta oikealle) Ankhesmos-, Lykabettos- ja Akropolis-kukkulat. Akropoliista alas vasemmalle sijaitsevat Areiopagi ja Agoran alue. Akropoliin taustalla on Hymettos-vuori. Etualalla ekklesian eli kansankokouksen kokouspaikka. Tasangon etelälaidalla sijaitsee useita kukkuloita. Keskeisin oli kaupungin linnavuori Akropolis. Se oli tasalakinen jyrkkäreunainen luonnonlinnoitus, jonka korkeus oli noin 150 metriä merenpinnasta laskettuna, ja laen pituus itä-länsisuunnassa noin 350 metriä ja leveys pohjois-eteläsuunnassa noin 145 metriä. Heti Akropoliin länsipuolella sijaitsi matalampi Areiopagi (Areios pagos) eli ”Areen kukkula”. Lounaispuolella sijaitsi kolmas kukkula, Pnyks, ja sen pohjoispuolella Nymfien kukkula ja eteläpuolella Museion eli ”Muusien kukkula”.
Tasangon korkein kukkula oli Lykabettos kaupungin muurein ympäröidyn alueen koillispuolella, noin kaksi kilometriä koilliseen Akropoliista. Siitä suunnilleen saman verran pohjoiskoilliseen sijaitsi Ankhesmos-kukkula. Pienempiä kukkuloita kaupungin ympäristössä olivat Kolonos Agoraios Agoran länsipuolella, Kolonos Hippeios kaupungista luoteeseen ja Ardettos Ilissos-joen eteläpuolella.
Kaupungin eteläpuolitse virtasi Ilissos-joki ja pohjoispuolitse siihen kaupungin länsipuolella yhdistynyt Eridanos-joki. Ne virtasivat yhdessä kaupungin länsipuolella pohjois-eteläsuuntaisesti noin kolmen kilometrin päässä virranneeseen Kefissos-jokeen, joka laski Saroninlahteen. Nämä joet ovat Kefissosta (nyk. Kifisós) lukuun ottamatta lähes hävinneet. Saroninlahden rannalla sijaitsivat Ateenan satamat, vanhempi Faleron ja uudempi Pireus. Saroninlahdella avautui näkymä saarille, joista lähimpänä sijaitsivat Salamis ja Aigina.
Ateenan ja koko Attikan maaperä oli karua ja kuivaa. Se sopi parhaiten oliivien kasvattamiseen sekä paimentamiseen ennemmin kuin muuhun maanviljelyyn. Kallioperä oli kalkkikiveä ja osittain marmoria, jota louhittiin Pentelikon- ja Hymettos-vuorilta. Samat kiviainekset toimivat kaupungissa rakennusmateriaaleina, silloin kun rakennelmia ei kaiverrettu suoraan kallioon. Ateenan maisemia kehuttiin antiikin kirjallisuudessa yleisesti kauniiksi, ja kaupungin paikkaa on luonnehdittu ”luonnon amfiteatteriksi”. Kaupungin ilma mainitaan usein kirkkaaksi ja kuulaaksi, ja siksi Euripides kutsui ateenalaisia ”heloilmojen hellimäksi”.Euripides: Medeia 829.
Kaupunkivaltion alue
pienoiskuva|Attikan alueen poliittinen jako klassisella kaudella.Kunkin fylen demokset on merkitty yhdellä värillä.Kaupunkialueen trittyksen demokset on merkitty neliöllä, rannikoalueen trittyksen demokset ympyrällä ja sisämaan trittyksen demokset kolmiolla.Saman fylen saman trittyksen demokset on yhdistetty viivoilla.
Ateenan kaupunkivaltioon (polis) kuului jo varhaisista ajoista lähtien koko Attikan maakunta. Näin sen hallussa ollut alue oli kooltaan noin neliökilometriä.Hansen & Nielsen 2004, s. 624–626. Tämä teki Ateenasta poikkeuksellisen suuren poliksen, ja kaikista poliksista pinta-alaltaan neljänneksi suurimman.Hansen & Nielsen 2004, s. 72. Antiikin ajan Attikan alue vastasi monin osin nykyistä hallinnollista Attikan aluetta, mutta oli sitä selvästi pienempi.
Attikan alue oli jaettu 139 demokseen. Osa niistä sijaitsi Ateenan kaupunkialueella (asty) ja vastasi ainakin osittain kaupunginosia. Maaseudun (khōrā) demoksista osa oli kyliä tai kyläkuntia. Muutama niistä, kuten Eleusis, Rhamnus ja Thorikos, oli Ateenan alaisuudessa olleita kaupunkeja. Eleusis laskettiin Ateenan alaisuudessa olleeksi polikseksi, samoin kuin Salamis, joka ei kuitenkaan ollut demos.Hansen & Nielsen 2004, s. 637–639. Kaikilla demoksilla ei ollut varsinaista kaupunki- tai kyläkeskusta, vaan niiden väki asui hajallaan maaseudulla olleilla maatiloillaan. Maaseudulla sijaitsi demosten lisäksi myös pyhäkköalueita, kuten Amfiaraion ja Brauron. Attikan rajoilla oli lukuisia linnoitettuja demoksia sekä muita linnakkeita.
Kaupunginosat ja kaupunkialueen demokset
Varsinainen kaupunki (asty) käsitti alun perin lähinnä Akropolis-kukkulan ja levisi myöhemmin sen ympäristöön enimmillään noin kilometrin säteelle. Alakaupungin alue oli suhteellisen tasaista lukuun ottamatta siihen kuuluneita lounaisosan kukkuloita Areiopagi, Nymfien kukkula, Pnyks ja Muusien kukkula. Klassisella kaudella Ateenan ja Pireuksen kaupunginmuurien sisään jääneen alueen pinta-ala oli noin 600 hehtaaria. Tästä Ateenan muurien sisään jäi noin 211 hehtaaria, Pireuksen muurien sisään noin 300 hehtaaria ja ne yhdistäneiden Pitkien muurien väliin noin 100 hehtaaria. Asutun alueen kooksi kaupungin muurien sisäpuolella on arvioitu tästä noin 250 hehtaaria, erityisesti Pitkien muurien välisen alueen oltua kokonaan asumatonta peloponnesolaissodan aikaa lukuun ottamatta.
Ateenan varsinaisen kaupunkialueen demokset olivat:
Kydathenaion – Kaupungin keskiosat, mukaan lukien Akropolis-kukkula. Kerameikos – ”Savenvalajien kaupunginosa”, kaupungin luoteisosassa. Kaupunginosa jakaantui sisempään Kerameikokseen ja ulompaan Kerameikokseen. Sisempi Kerameikos ulottui pohjoiseen kaupunginmuurille ja sen Dipylon-portille saakka. Ulompi Kerameikos sijaitsi kaupunginmuurin ulkopuolella, ja tunnetaan erityisesti hautausmaastaan. Skambonidai – Kaupungin pohjoisosa Akropoliin pohjoispuolella itään sisemmästä Kerameikoksesta. Diomeia – Kaupungin kaakkoisosa. Osaksi muurien sisä- ja osaksi ulkopuolella. Kollytos – Kaupungin eteläosassa, etelään ja lounaaseen Akropoliilta. Koile – Kaupungin lounaisosa Pnyks- ja Museion-kukkuloilla ja niiden lounaispuolella. Osaksi muurien sisä- ja osaksi ulkopuolella. Melite – Kaupungin luoteisosa sisemmän Kerameikoksen eteläpuolella.
Muita kaupunginosia, jotka eivät olleet demoksia, olivat:
Agrai – Kaupungin kaakkoisosassa Ilissos-joen eteläpuolella. Limnai – Kaupungin eteläosassa Akropoliin ja Ilissos-joen välisellä alueella.
Kaikki demokset Ateenan kaupunkialue ja Attikan maaseutu mukaan lukien on luetteloitu luettelossa Attikan demoksista.
Historia Esihistoria ja mytologia
Ateenan synty ja varhaiset kuninkaat pienoiskuva|Athene ja Poseidon kiistelevät Ateenan omistuksesta. Athenen seurassa voitonjumalatar Nike. Constantin Hansen, 1851–1852.
Ateenan kaupunki rajoittui monien muiden Kreikan kaupunkien tavoin alun perin vain linnavuoren eli Akropoliin alueelle. Myöhemmin se levisi ympäröineelle tasangolle ja kukkuloille, jossa kaikkein vanhin asutus sijaitsi heti Akropoliin eteläpuolella. Historiallisesti Akropoliilla on ollut asutusta viimeistään neoliittisella kaudella. Kreikkalaisessa perinteessä seudun alkuperäisinä asukkaina pidettiin nimellä ”kranaet” () kutsuttuja pelasgeja. Näiden katsottiin linnoittaneen Akropolista ja rakentaneen kukkulan niin kutsutut Pelasgimuurit.Thukydides: Peloponnesolaissota 2.17; Pausanias: Kreikan kuvaus 1.28.3. Varsinaisen Ateenan kaupungin perustajana pidettiin sen myyttistä ensimmäistä kuningasta Kekropsia. Siksi kaupunki tunnettiin myös nimellä Kekropia () vielä myöhempinäkin aikoina. Kaupungin asukkaista käytettiin nyt puolestaan nimeä ”kekropidit” ().Herodotos: Historiateos 8.44; Strabon: Geografia 9.
Myöhemmän kuninkaan Erekhtheuksen, tai joissakin myyttiversioissa Erikhthonioksen, kerrotaan ensimmäisenä omistaneen Akropoliille temppelin Athene-jumalattarelle ja asettaneen sinne jumalattaren oliivipuusta tehdyn kulttikuvan, joka oli kaupungin pyhin esine. Tämä Athene oli kaupungin suojelijatar ja tunnettiin nimellä Athene Polias. Erekhtheuksen aikana kaupungin asukkaat saivat ensimmäisenä nimen ”ateenalaiset” (, yksikössä , myöhemmin latinaksi Atheniensis), minkä katsottiin perustuvan Athenen kultin keskeisyyteen kaupungissa. Erekhtheus haudattiin myöhemmin tähän Athenen temppeliin, ja siksi kyseinen paikka ja siinä sijainneet myöhemmätkin temppelit tunnettiin nimellä Erekhtheion.Herodotos: Historiateos 8.44.
pienoiskuva|vasen|upright=0.92|Erikhthonioksen syntymä. Kuvitusta attikalaisessa punakuviotekniikalla koristellussa kyliksissä, n. 440–430 eaa. Historiallisesti ajateltuna myytit kuvaavat Kreikan niin kutsuttua mykeneläistä kautta eli myöhempää pronssikautta, jolloin Ateena oli Kreikan muiden valtakeskusten tavoin kaupunkikuningaskunta, ja sitä hallitsivat Ateenan kuninkaat. Kuninkaan palatsi sijaitsi Akropoliilla. Attikassa sijaitsi tuohon aikaan myös monia muita kuningaskuntia, kuten Eleusis. Näiden joukossa Ateenalla ei ollut aluksi mitään erityistä asemaa, vaan se oli niihin nähden samanarvoinen.
Attikan yhdistäminen pienoiskuva|vasen|upright=0.92|Theseus ja Sinis. Kuvitusta attikalaisessa punakuviotekniikalla koristellussa kyliksissä, n. 490–480 eaa.
Ateenan ja koko Attikan varhaishistorian keskeinen käänne tapahtui myyttien mukaan kuningas Theseuksen aikana. Tämän katsottiin yhdistäneen Attikan kuningaskunnat yhdeksi Ateenan polikseksi eli kaupunkivaltioksi. Tämä tapahtuma tunnetaan nimellä synoikismos.