Timo Juhani Soini (s. 30. toukokuuta 1962 Rauma) on suomalainen poliitikko. Hän on entinen ulkoministeri, kansanedustaja ja europarlamentaarikko, joka aloitti poliittisen uransa Suomen Maaseudun Puolueessa (SMP) vuonna 1979. Hän nousi SMP:n varapuheenjohtajaksi ja puoluesihteeriksi. SMP:n puoluesihteerinä Soini toimi vuosina 1992–1995. Soini oli yksi Perussuomalaiset-puolueen perustajajäsenistä vuonna 1995 ja perussuomalaisten puheenjohtaja vuosina 1997–2017, ja hänen pitkän puheenjohtajakautensa aikana puolue osittain henkilöityi häneen "Soinin porukkana"https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000002561143.html.

Soini oli merkittävä oppositiopoliitikko, joka tuli tunnetuksi ”soinismeiksi” kutsutuista lausahduksista ja EU-kriitikkona. Esikuvanaan hän on kertonut pitävänsä Veikko Vennamoa. Hän johti puolueen vaalimenestykseen vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Henkilökohtaisesti Soini nousi kansanedustajaksi vasta vuonna 2003.

Soini on ollut Sipilän hallituksen ulkoministeri vuosina 2015–2019, pääministerin sijainen 2015–2017,Valtioneuvosto.fi Viitattu 30.6.2017 kansanedustaja vuosina 2003–2009 ja 2011–2019 sekä Espoon kaupunginvaltuutettu 2001–2021. Soini oli eduskunnan lakivaliokunnan jäsen vuosina 2003–2007, suuren valiokunnan jäsen vuosina 2007–2009, Euroopan parlamentin jäsen vuosina 2009–2011 ja Suomen eurooppaministeri vuosina 2015–2017.

Poliittinen ura Suomen Maaseudun Puolue Soini liittyi Suomen Maaseudun Puolueeseen (SMP) 16-vuotiaana vuonna 1979. Hän johti puolueen nuorisojärjestö Kehittyvän Suomen Nuorten Liittoa 1984–1992. Soini valittiin vuonna 1989 puolueen varapuheenjohtajaksi ja vuoden 1992 puoluekokouksessa puoluesihteeriksi. Hän jatkoi tehtävässä SMP:n konkurssiin (1995) asti. Soini on kertonut harkinneensa loikkaamista SDP:hen vuonna 1995 SMP:n kaaduttua talousvaikeuksiin. Hän ehti olla SMP:n ehdokas vuoden 1995 eduskuntavaaleissa Kuopion läänin vaalipiiristä muttei tullut valituksi 2 866 äänellä.

Soini oli SMP:n viimeiseksi jääneen puolueohjelman vuoden 1992 keskeinen arkkitehti. Ohjelmassa hän määritteli puolueen linjan suomalaiskansalliseksi populismiksi.

Perussuomalaiset SMP:n konkurssin jälkeen Soini oli kolmen muun SMP:läisen Raimo Vistbackan, Urpo Leppäsen ja Kari J. Bärlundin kanssa perustamassa Perussuomalaisia. Hän oli PS:n varapuheenjohtaja ennen puolueen rekisteröimistä, ja puoluesihteeri ensimmäisestä puoluekokouksesta lähtien. Vuonna 1997 Soini valittiin puolueen puheenjohtajaksi.

Vuoden 1999 eduskuntavaaleissa Soini oli perussuomalaisten ehdokkaana Kuopion vaalipiirissä ja sai 3 371 ääntä muttei tullut valituksi. Vuoden 2003 vaaleissa Soini siirtyi Uudenmaan vaalipiiriin ja hänet valittiin kansanedustajaksi 4 397 äänellä. Paikka tuli kristillisten kanssa solmitun vaaliliiton ansiosta. Puolueen ääniharava oli Helsingissä ehdolla ollut Tony Halme, joka sai rasistisella kampanjalla 16 390 ääntä.

Kokkolassa 18.–19. kesäkuuta 2005 pidetyssä puoluekokouksessa Soini valittiin perussuomalaisten ehdokkaaksi tammikuun 2006 presidentinvaaleihin. Soini sai vaalissa 103 368 ääntä (3,4 %). Tulos ylitti reilusti perussuomalaisten silloisen kannatuksen.Vahvistettu tulos. I vaali. Presidenttiehdokkaiden menestyksen kuvaus, Presidentinvaali 2006

Eduskuntavaaleissa 2007 Soini sai 19 859 ääntä, mikä oli kolmanneksi eniten koko maassa. Soinin menestyksen ansiosta eduskuntaan nousi myös Pirkko Ruohonen-Lerner.Perussuomalaisten koneisto ei pysynyt kannatuksen perässä

Soini istui Euroopan parlamentissa 2009–2011. Hän pyrki europarlamenttiin jo vuoden 1996 vaaleissa, jolloin sai 1 923 ääntä.Suomen virallinen tilasto. Europarlamenttivaalit 1996 (Tilastokeskus 1997), s. 101. Vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa Soini valittiin 130 715 äänellä, mikä teki hänestä vaalien äänikuninkaan. Europarlamentissa hän liittyi Vapaa ja demokraattinen Eurooppa -ryhmään ja toimi sen varapuheenjohtajana (2009–2010) sekä ryhmän työvaliokunnan puheenjohtajana (2010–2011). Soini oli parlamentissa myös kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan varapuheenjohtaja.

Eduskuntavaaleissa 2011 Soini sai Suomen suurimman äänimäärän (43 437 ääntä). Hänen tilalleen europarlamenttiin nousi Maanpuolustuskorkeakoulun tutkija Sampo Terho. Soini oli eduskunnassa ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja ja kansainvälisten asiain foorumin jäsen 2011–2015. ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry valitsi Soinin vuoden johtajaksi 2011.

Syyskuussa 2011 Soini asettui perussuomalaisten presidenttiehdokkaaksi vuoden 2012 presidentinvaaliin. Vaaleissa hän sai 9,4 % äänistä (287 571 ääntä) sijoittuen neljänneksi. Elokuussa 2012 Soini oli Der Spiegelin julkaisemassa kymmenen EU:n kannalta vaarallisimman poliitikon listassa.Wallius, Anniina: Der Spiegel listasi Euroopan kymmenen vaarallisinta poliitikkoa, Yle.fi, Uutiset 6.8.2012, viitattu 6.8.2012

Huhtikuussa 2016 Soini kertoi, ettei asetu presidenttiehdokkaaksi vuoden 2018 vaaleissa.

Maaliskuussa 2017 Soini ilmoitti, ettei hae jatkokautta puolueen puheenjohtajana kesäkuun puoluekokouksessa. Puolueen uudeksi puheenjohtajaksi valittiin kesäkuun puoluekokouksessa europarlamentaarikko Jussi Halla-aho.

Sininen tulevaisuus 13. kesäkuuta 2017 Soini ja 19 muuta perussuomalaisten kansanedustajaa ilmoitti eroavansa perussuomalaisten eduskuntaryhmästä ja he perustivat uuden ryhmän nimeltä Uusi vaihtoehto. Pian tämän jälkeen perussuomalaisten puoluehallitus teki päätöksen Uuteen vaihtoehtoon siirtyneiden erottamisesta puolueen jäsenyydestä. Uusi vaihtoehto vaihtoi nimekseen Sininen tulevaisuus, joka rekisteröitiin puolueeksi 15. marraskuuta 2017.

Maaliskuussa 2019 Soini ilmoitti, ettei asetu ehdolle vuoden 2019 eduskuntavaaleissa. Huhtikuussa 2019 hän ilmoitti, ettei lähde ehdolle europarlamenttivaaleihin. Samalla Soini ilmoitti jättäytyvänsä kokonaan pois politiikasta.Timo Soini ei lähde ehdolle europarlamentti­vaaleissa – ”Minä lähden politiikasta”

Kesäkuussa 2021 Espoon Siniset ry:n hallitus päätti yksimielisesti erottaa Soinin jäsenyydestään. Soinin syytettiin haitanneen Espoon sinisten toimintaa. Länsiväylän mukaan Soinin erottamisen taustalla on suuttumus siitä, että hän esiintyi kahden Liike Nytin ehdokkaan lehti- ja kadunvarsimainoksissa. Kyseiset kuntavaaliehdokkaat Jukka Kilpi ja Jonna Löflund olivat eronneet Espoon sinisistä saman vuoden maaliskuussa.

Soini jätti elokuussa 2021 auki kysymyksen paluustaan politiikkaanHannu Tikkala, Entinen puheenjohtaja Timo Soini ihmettelee perussuomalaisten puheenjohtajakisaa, Yle.fi, uutiset 14.8.2021, viitattu 14.8.2021, mutta kertoi joulukuussa 2022 ettei asetu enää vuoden 2023 eduskuntavaaleissa ehdolle. Soini perusteli ratkaisuaan: ”Politiikan ilmapiiri on luisunut sellaiseksi ympäristöksi, etten halua olla eduskuntavaaleissa ehdokkaana. Tunnen itseni. Olen vennamolainen ja katolilainen.”

Ulkoministerinä 2015–2019

Eduskuntavaaleissa 2015 Soini sai 29 527 ääntä ollen Suomen toiseksi eniten ääniä kerännyt ehdokas. Samoissa vaaleissa perussuomalaiset nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Soini valittiin eduskunnan ensimmäiseksi varapuhemieheksi vuonna 2015. Vaaleissa suurimmaksi puolueeksi nousi Suomen Keskusta ja puolueen puheenjohtaja Juha Sipilä sai hallitustunnustelijan tehtävän. Hallitusneuvottelut alkoivat 8. toukokuuta 2015 keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen kesken. Puolueet julkaisivat hallitusohjelmansa 27. toukokuuta 2015 ja ilmoittivat Soinin nousevan uuden hallituksen ulkoministeriksi. Soinin esityksestä kumottiin Lex Vennamo, jota Veikko Vennamo oli vastustanut, ja ”Lex Soiniksi” kutsuttu puoluelain muutos astui voimaan vuoden 2016 alusta.Presidentti vahvisti: Lex Vennamo kumotaan Uusi Suomi 30.12.2015. Viitattu 28.5.2017.Lex Soini kumosi Lex Vennamon Suomen Uutiset 11.12.2015. Viitattu 28.5.2017.

Ulkoministerinä Soini otti prioriteetikseen palautussopimuksen solmimisen Irakin kanssa. Kun sopimusta ei ollut vielä kesällä 2018 syntynyt, Soini selitti, että ”sitä ei yksin pysty solmimaan”.

Kunnallispolitiikka 2001–2021 Soini on ollut Espoon kaupunginvaltuutettu vuodesta 2001. Hänet valittiin Espoon kaupunginvaltuustoon ensimmäisen kerran vuoden 2000 vaaleissa Espoon Sitoutumattomien listalta. Hän uusi paikkansa sitoutumattomana kunnallisvaaleissa 2004. Vuosina 2006–2007 Soini oli kaupunginhallituksen jäsen. Vuoden 2008 vaaleissa Soini sai 8 206 ääntä, mikä oli toiseksi eniten koko maassa. Vuoden 2012 kunnallisvaaleissa hän oli Espoon ääniharava 5 533 äänellä.Uudenmaan vaalipiiri - Espoo - Ääniharavat Selitysteksti tulosteelle

Myöhempi poliittinen toiminta Poliittisen uran jälkeen Soini on toiminut poliittisena kommentaattorina eri medioille. Kesäkuussa 2021 Soini erotettiin Espoon sinisten jäsenyydestä, syynä on esiintyminen kahden Liike Nytiin siirtyneen kuntavaaliehdokkaan kanssa vaalimainoksissa. Soini itse pitää erottamistaan laittomana koska häntä ei ole kuultu asiasta. Sinisen tulevaisuuden puheenjohtajan Kari Kulmalan mukaan päätöksestä huolimatta Soinia ei eroteta itse puolueesta. Sininen tulevaisuus vaihtoi nimensä puoluekokouksessa 2022 Korjausliikkeeksi ja lopetti toimintansa kesäkuussa 2023, jonka jälkeen Soini on ollut poliittisesti sitoutumaton. Hän on kertonut harkitsevansa asettumista Keskustan ehdokkaaksi Europarlamenttivaaleissa 2024.

Vaalimenestys Eduskuntavaalit Vuosi Vaalipiiri Äänet Tulos 1995 Kuopion vaalipiiri 2 866 ? % ei valittu 1999 Kuopion vaalipiiri 3 371 ? % ei valittu 2003 Uudenmaan vaalipiiri 4 397 1,0 % valittiin 2007 Uudenmaan vaalipiiri 19 859 4,3 % valittiin 2011 Uudenmaan vaalipiiri 43 437 8,6 % valittiin 2015 Uudenmaan vaalipiiri 29 527 5,7 % valittiin

Kunnallisvaalit Vuosi Kunta Äänet Tulos 1992 Espoon kaupunki 159 ? % ei valittu 1996 Tampereen kaupunki ? ? % ei valittu 2000 Espoon kaupunki 383 ? % valittiin 2004 Espoon kaupunki 1 484 1,5 % valittiin 2008 Espoon kaupunki 8 206 7,2 % valittiin 2012 Espoon kaupunki 5 533 4,9 % valittiin 2017 Espoon kaupunki 4 079 3,3 % valittiin

Europarlamenttivaalit Vuosi Äänet Tulos 1996 1 923 0,1 % ei valittu 1999 2 335 ? % ei valittu 2009 130 715 7,9 % valittiin

Presidentinvaalit Vuosi Äänet Tulos 2006 103 368 3,4 % ei valittu 2012 287 571 9,4 % ei valittu

Näkemyksiä Arvot Soini sanoi syyskuussa 2015, että hän on Suomen harvoja republikaaneja. Toisaalta vaikka hän on yhdysvaltalaisen oikeiston tapaan moraaliasioissa konservatiivi, talousasioissa hän on lähempänä Yhdysvaltain vasemmistoa, joka puolustaa sosiaalitukia. Soinia voidaan pitää arvokonservatiivina. Naispappeuden vuoksi Soini valitsi olla opiskelematta teologiaa. Hän sanoo, ettei välitä siitä, jos häntä sanotaan taantumukselliseksi.

Soini pitää ihmiselämää pyhänä. Hän on muun muassa sanonut: ”Elettävä se on – jokainen elämä. Ja sillä on luovuttamaton arvonsa.” Hän vastustaa samaa sukupuolta olevien avioliittoa, eläinkokeita, aborttia, eutanasiaa, lasten fyysistä kurittamista ja naispappeutta. Soinin mukaan seksuaalisuus kuuluu vain miehelle ja vaimolle. Hän kuitenkin hyväksyy ehkäisyn. Toukokuussa 2013 Soini osallistui Pariisissa järjestettyyn homoliittoja vastustavaan mielenosoitukseen, joka myöhemmin muuttui väkivaltaiseksi mellakaksi.

Soini on sanonut olevansa miesten ja naisten välisen tasa-arvon kannattaja. Hänen mielestään ”feministi on naissovinisti siinä kun mies on miessovinisti”, eikä hän hyväksy kumpaakaan äärilaitaa. Soinin mukaan mies ja nainen ovat erilaisia, mutta samanarvoisia.

Maahanmuutto