Yökaija (Pezoporus occidentalis, synonyymi Geopsittacus occidentalis) on äärimmäisen uhanalainen Australian keski- ja länsiosien sisämaassa elävä lymykaijojen sukuun kuuluva kaijalaji.
Koko ja ulkonäkö Kooltaan yökaija on noin 22–25 cm. Lajin päälaki, selkä, siivet ja pyrstö ovat vihreät tihein mustin kuvioin. Kasvojen ja kurkun vihreä väri on kirkkaampi kuin selän. Vatsa on väritykseltään keltainen ja ylävatsassa on mustia höyhenten kärkiä. Lymykaija (Pezoporus wallicus) eroaa yökaijasta pidemmän pyrstön perusteella.
Levinneisyys ja elinympäristö Yökaija tunnettiin aiemmin vain epävarmoista havainnoista ja kuolleista yksilöistä. Näköhavaintoja lajin kuvailuun saatiin vuosina 1845-1890. 1900-luvun käänteessä laji vaikutti kadonneen. Vuonna 1912 laji oli julistettu sukupuuttoon kuolleeksi. Vuonna 1973 siitä saatiin silminnäkijähavainto, kun kokonainen parvi yökaijoja oli havaittu. Havaintoihin suhtauduttiin terveellä epäilyksellä. Vuonna 1990 ja 2006 löytyivät menehtyneet linnut. Vuonna 2013 saatiin ensimmäinen valokuva, ensimmäinen video yökaijasta sekä viisi maasta kerättyä höyhentä, joiden laji täsmennettiin DNA-testillä. Tämä oli varma merkki, että laji on yhä elossa. Vuonna 2015 tutkijat saivat napattua elävän yökaijan ja merkittyä sen.
Varmentamattomia havaintoja yökaijasta on tehty ympäri Australiaa, mutta varmennettuja havaintoja on tehty vain kahdelta paikalta Länsi-Australian ja Queenslandin osavaltioiden alueella.
Yökaijan elinympäristöä ovat pensaikkoiset ruohostomaat. Laji ilmeisesti elää kuivimpina kausina pensaikkoisemmilla alueilla ja siirtyy ruohostomaille kosteimpina kausina, jolloin siellä on myös enemmän siemeniä. Yökaija on nimensä mukaisesti pääosin yöaktiivinen eläin. Lintu juo ainoastaan kuivina kausina. Muulloin se saa tarvitsemansa nesteen ravinnostaan.
Yökaijakannan kooksi arvioidaan lähteestä riippuen 40–500 täysikasvuista yksilöä, realistisen arvion ollessa 200 yksilön paikkeilla. Lajiin kohdistuvia uhkia ei tunneta tarkasti, mutta sellaisiksi on ehdotettu esimerkiksi villiintyneitä kissoja ja kettuja, kasvinsyöjien ylilaidunnuksen aiheuttamaa eroosiota ja ympäristön tuhoutumista juomapaikkojen läheisyydessä, kilpailua ravinnosta, erilaisia tauteja sekä lintujen ja niiden munien laitonta keräilyä.
Elintavat Lajin lisääntymisestä tiedetään hyvin vähän, mutta pesintä alkaa ilmeisesti sadekauden tai rankkasateiden jälkeen. Yökaijan pesä on maassa tai lähellä maanpintaa ruohomättään tai pensaan keskellä. Pesään johtaa ruohoilla katettu tunneli. Naaras munii tavallisesti kahdesta neljään munaa.Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. Australian Government
Lähteet
Luokka:Kaijat Luokka:Uhanalaiset linnut