Itävallanajokoira () on itävaltalainen koirarotu.
Ulkomuoto thumb|left|280px|Itävallanajokoira koiranäyttelyssä. Kallo on leveä, kuono voimakas ja kuononselkä suora. Purenta on leikkaava. Silmät ovat tummanruskeat. Korvat ovat keskipitkät, riippuvat ja kärjistään pyöristyneet. Häntä on pitkä ja hieman kaareva. Urosten säkäkorkeus vaihtelee 50–56 cm välillä ja narttujen 48–54 cm välillä.
Karvapeite on lyhyt (n. 2 cm pitkä), sileä, tiivis. Värityksen pitää olla musta pienin, selvästi erottuvin merkein, joiden sävy vaihtelee vaaleasta tummaan punaruskeaan. Silmien yläpuolella täytyy olla punaruskeat merkit, mihin viittaa myös lempinimi vieräugl eli "nelisilmä", samoin kuin sanan brandlbracke osa brand, joka merkitsee "tulta" tai "ruostetta" (merkkien väriin viitaten)Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 95–96. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont..
Luonne ja käyttäytyminen Rotu on luonteeltaan miellyttävä, työssään tarkkavainuinen. Sen pääasiallista riistaa ovat jänikset, ja sitä käytetään sekä ajavana että jäljestävänä koirana, mm. vuoristoissa.
Alkuperä thumb|right|280px|Itävallanajokoira vuodelta 1915. Itävallanajokoiran uskotaan olevan alkuperäisen "kelttienajokoiran" (mahdollisesti sama rotu kuin kelttienvinttikoira) ja juranajokoiran välisen risteytyksen tulos - lisäksi myös hubertuksenajokoiralla saattoi olla vaikutusta rodun kehittymiseen. Itävallanajokoirasta ei ole kuitenkaan tunnettua historiaa ennen 1800-luvun puoliväliä, ja se hyväksyttiin kotimaassaan ensimmäisen kerran virallisesti vuonna 1884.
Katso myös Puolanjahtikoira Unkarinajokoira
Lähteet
Luokka:FCI 6 Ajavat ja jäljestävät koirat Luokka:SKL 6 Ajavat koirat Luokka:Ajokoirat Luokka:Itävaltalaiset koirarodut