Brita Aleksandra Elinor Polttila-Turtiainen (vuoteen 1936 Ilván; Kirjailija Brita Polttila on kuollut. Yleisradio 11.11.2008.) oli suomalainen kirjailija, runoilija, kääntäjä, toimittaja ja kriitikko.Kuka kukin on 2003, s. 774. Helsinki: Otava, 2002.
Ura Brita Polttila piti itseään ennen kaikkea runoilijana, ja hän julkaisi kuusi runokokoelmaa. Hänen ensimmäinen kokoelmansa Katson tästä julkaistiin vuonna 1963. Sairastuttuaan 1990-luvun alussa Polttila jätti muun muassa käännöstyöt, mutta hän jatkoi runojen kirjoittamista. Viimeiseksi jäänyt teos Verkkaista liikettä ilmestyi vuonna 2000.Kauppinen, Touko: Brita Polttila. Helsingin Sanomat 10.11.2008.
Varhain vasemmistolaisuudesta ja feminismistä kiinnostunut Polttila oli pitkään aktiivisesti mukana kulttuuri- ja muissa järjestöissä, kuten Kiilassa ja Yhdistys 9:ssä. Hän oli myös SKDL:n Vapaa Sana -lehden toimittaja.Kirjailija Brita Polttila on kuollut. Iltalehti 11.11.2008. Hän myös kirjoitti Hertta Kuusisen elämäkerran Hertta Kuusinen: Ihmisen tie (1975). Puoluekannastaan huolimatta Polttila arvosteli myös reaalisosialismia.
Vuonna 1986 Polttila sai valtion kirjallisuuspalkinnon teoksestaan Reidar: Muistiinmerkintöjä Reidar Särestöniemen elämästä. Polttila suomensi muun muassa Bertolt Brechtiä, Nazim Hikmetiä ja Federico García Lorcaa.
Polttila kuului 1960-luvulla vaikuttaneeseen, sukupuolten tasa-arvoa ajaneeseen Yhdistys 9:ään.
Perhe ja suku Brita Polttilan isä oli jääkärieversti Väinö PolttilaBrantberg, Robert: Kenraaliluutnantti Hugo Österman: Talvisodan armeijankomentaja., äiti Pietarissa vuonna 1895 syntynyt Olga Polttila (o.s. Jacobs), jolla oli saksalais-puolalais-englantilainen sukutausta. Olga pakeni Suomeen bolševikkihallintoa vuonna 1918Kauppinen, Touko: Brita Polttila. (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat 10.11.2008. ja muutti vuonna 1952 Yhdysvaltoihin, jossa hän työskenteli sairaanhoitajana. Hän palasi Suomeen eläkeläisenä 1960-luvun lopulla.
Polttila oli naimisissa kahdesti. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli majuri Esko Autero vuosina 1945–1951 ja toinen vuodesta 1953 kirjailija Arvo Turtiainen. Polttilan ja Auteron tytär on toimittaja Eva Polttila (s. 1946). Brita Polttilan tyttärentytär on käsikirjoittaja-kirjailija Veera Ikonen (s. 1975).
Polttila on haudattu miehensä Arvo Turtiaisen viereen Maunulan uurnalehtoon Helsinkiin.
Tuotantoa Runoteoksia Katson tästä. Otava 1963 Tapahtumista. Tammi 1966 Surua seuraa ilo. Tammi 1970 Keskellä päivää minä näin yön. Tammi 1987 Ajan seinä on tuuli. Tammi 1994 Yksinäisyys kirkas lyhty. Tammi 1998 Verkkaista liikettä: Runoja ja runosuomennoksia 1963–2000. Tammi 2000
Muita teoksia Hertta Kuusinen: Ihmisen tie. Tammi 1975 Pohjan portit: Kuvitelmia kuvitelmista. Tammi 1982 Reidar: Muistiinmerkintöjä Reidar Särestöniemen elämästä. Tammi 1985 Taivaan mereltä: Esseekokoelma runoudesta. Tammi 1991 Korte-Heikka sutena ja muita Lapin tarinoita. SKS 1997
Suomennoksia Bertold Brecht: Runoja 1914–1956. Tammi 1964 Willy Kyrklund: Polyfemoksen muodonmuutos. Tammi 1966 Henry Parland: Hamlet sanoi sen kauniimmin. WSOY 1967 Sven Lindqvist: Myytti Wu Tao-tzusta. Weilin + Göös 1968 Nazim Hikmet: Punainen omena. Tammi 1972 Federico Garcia Lorca: Runoelma cante jondosta. Tammi 1977 Nazim Hikmet: Puut kasvavat vielä. Tammi 1978 Tomas Tranströmer: Eläville ja kuolleille. Tammi 1990
Lähteet
Aiheesta muualla Brita Polttilan runoja. Ylen Elävä arkisto.
Luokka:Suomalaiset runoilijat Luokka:Suomentajat Luokka:Suomenpuolalaiset henkilöt Luokka:Vuonna 1920 syntyneet Luokka:Vuonna 2008 kuolleet Luokka:SKDL:ssä vaikuttaneet henkilöt