thumb|Louis Riel Louis Riel (22. lokakuuta 1844 – 16. marraskuuta 1885) oli kanadalainen poliitikko, runoilija ja métis-kansan johtaja. Häntä pidetään myös Manitoban perustajana (). Riel johti kahta kapinaa Kanadan hallitusta ja ensimmäistä itsenäisen Kanadan pääministeriä John A. Macdonaldia vastaan. Hän protestoi myös métis-kansan oikeuksien ja kulttuurin puolesta maan luoteisosassa, jossa englanninkieliset siirtolaiset painostivat alkuperäisväestöä. Nykyisin monet pitävät Rieliä alkuperäiskansojen sankarina.
Ensimmäistä kapinaa hallitusta vastaan kutsuttiin Redjoen kapinaksi. Kapinan päätteeksi Rielin muodostama väliaikaishallitus määritteli ehdot, joilla uusi Manitoban provinssi liittyi Kanadan valtioliittoon (). Riel joutui kuitenkin kapinan aikana tapahtuneen Thomas Scottin teloituksen takia pakenemaan maasta Yhdysvaltoihin. Tästä tahrasta huolimatta hänen suosionsa säilyi. Maanpaossa ollessaan Riel valittiin parlamenttiin kolme kertaa, mutta hän ei voinut ottaa paikkaa vastaan. Hän meni maanpaossa ollessaan vuonna 1881 naimisiin Montanassa ja sai myöhemmin kaksi lasta.
Riel palasi maanpaosta nykyisen Saskatchewanin provinssin alueelle edustaakseen métis-kansaa mielenilmauksessa hallitusta vastaan vuonna 1885. Tämä mielenosoitus laajeni Saskatchewanin kapinaksi, jota taltuttamaan mobilisoitiin armeija. Saskatchewanin kapina päättyi Rielin vangitsemiseen ja tuomitsemiseen valtiopetoksesta kuolemaan. Ranskankielisessä Kanadassa Rielilla oli kuitenkin merkittävää kannatusta, ja hänen tuomionsa takia suhteet ranskan- ja englanninkielisen Kanadan välillä viilenivät.
Manitoban provinssissa helmikuun 3. maanantai on nimetty Louis Rielin päiväksi, joka on virallinen juhlapäivä.
Nuoruusvuodet thumb|150px|left|Louis Riel 14-vuotiaana. Riel syntyi vuonna 1844 Louis Riel vanhemman ja Julie Lagimodièren perheeseen Hudson's Bay Companyn hallinnoimalla Rupertinmaan alueella Red River Colonyssä, joka sijaitsi nykyisen Winnipegin kaupungin läheisyydessä. Alueen asukkaat koostuivat pääosin cree-, ojibwa- ja saulteaux-intiaaniheimoista, métis-kansasta, kanadanranskalaisista, skotlantilaisista ja englantilaisten jälkeläisistä.
Perheessä oli kaikkiaan 11 lasta, joista Louis oli vanhin. Rielit olivat paikallisesti tunnettu ja hyvämaineinen métis-perhe. Louis Rielin äidin vanhemmat olivat Jean-Baptiste Lagimodière ja Marie-Anne Gaboury, joiden perhe oli yksi ensimmäisistä, jo vuonna 1812 Red River Colonyyn muuttaneista siirtolaisperheistä. Heidät tunnettiin hartaana katolilaisena ydinperheenä.Stanley (1963), pp. 13–20
Louis Riel vanhempi johti kansanliikettä, joka pyrki vapauttamaan Guillaume Sayerin, joka oli vangittu laittomista turkiskaupoista Hudson's Bay Companyn omistamalla alueella, jossa sillä oli monopoli. Kansanliike onnistui vapauttamaan Sayerin, mikä merkitsi samalla turkismonopolin loppumista. Tapahtuman luonteen ja julkisuuden takia Rielien nimi tunnettiin nyt koko Redjoen alueella. pienoiskuva|Louis Rielin patsas Winnipegissä.
Louis (nuorempi) kävi aluksi roomalaiskatolisen kirkon koulua Saint Bonifacessa. 13 vuotta täytettyään hän siirtyi piispa Alexandre Tachén opetettavaksi. Taché yritti innostaa métis-nuoria pappisuralle. Vuonna 1858 hän lähetti Louisin jatkamaan opiskelujaan Society of Saint-Sulpicen seminaarikoulussa, Petit Séminaire of Montréalissa.
Aikalaisten kertomusten mukaan Louis menestyi kielissä, luonnontieteissä ja filosofiassa, mutta hänen toistuvat ja ennalta-arvaamattomat mielentilan vaihtelunsa oli pantu myös merkille.Stanley (1963), pp. 26–28
Saatuaan uutisen isänsä ennenaikaisesta kuolemasta vuonna 1864 Louis menetti kiinnostuksensa pappiskoulutukseen. Hän lopetti opintonsa kokonaan maaliskuussa 1865. Jonkin aikaa hän osallistui osa-aikaisena oppilaana Harmaiden nunnien kouluun, mutta joutui lopettamaan opiskelun koulun sääntöjen rikkomisen vuoksi. Louis jäi asumaan Montréaliin tätinsä Lucie Rielin luokse. Yli vuosi opintojensa keskeytymisen jälkeen isänsä kuoleman johdosta rahavaikeuksiin joutunut Louis sai työpaikan Rodolphe Laflammen omistamasta asianajotoimistosta.
Samoihin aikoihin hänellä oli epäonnistunut suhde nuoreen naiseen nimeltä Marie-Julie Guernon. Tämä suhde eteni kihlaukseen saakka, mutta Marie-Julien vanhemmat eivät hyväksyneet suhdetta métis-miehen kanssa, joten kihlaus purettiin. Vuoden 1866 aikana Louis menetti mielenkiintonsa lakimiehen ammattiin ja päätti muuttaa pois Québecistä.Stanley (1963), pg. 33 Ystävät kertoivat hänen tehneen satunnaisia töitä Chicagossa, jossa hän asui runoilijaystävänsä Louis-Honoré Fréchetten kanssa ja kirjoitti omia runojaan Alphonse de Lamartinen tyyliä mukaillen. Hän toimi myös konttoristina Saint Paulissa Minnesotassa ennen palaamistaan Kanadan Red River Colonyyn 26. heinäkuuta 1868.Stanley, Louis Riel, pp. 13–34.
Redjoen kapina
Redjoen alueen alkuperäiset asukkaat olivat pääsääntöisesti métis- ja first nations -kansojen edustajia. 1800-luvun puolivälissä alueelle saapui Ontariosta englanninkielisiä protestanttisiirtolaisia. Ryhmien välisessä kanssakäymisessä ilmeni monia vaikeuksia, koska paikallinen väestö koki tulokkaat rasistisiksi ja nationalistisiksi. Poliittinen tilanne alueella oli erittäin hankala myös siksi, että Rupertinmaa oli siirtymässä Hudson's Bay Companylta Kanadan omaisuudeksi. Pääministeri Macdonald ei kuunnellut piispa Tachén ja Hudson's Bay Companyn kuvernööri William Mactavishin varoituksia mahdollisesta kapinasta hallitusta vastaan.
Liikenneministeri William McDougall määräsi Rupertinmaalla maanmittaukset aloitettavaksi. Eversti John Stoughton Dennisin johtama maanmittausryhmä saapui paikalle 20. elokuuta 1869 ja kohtasi erittäin suurta vastustusta métisväestön keskuudesta. Paikallisella väestöllä ei ollut omistusoikeutta maahan, vaan maankäyttöoikeus oli jaettu Ranskasta periytyvällä seigneurial-järjestelmällä, jossa Ranskan kuningas omisti maan ja maa-alueilla oli tilanomistaja, joka jakoi edelleen alueen tilallisille pitkinä maakaistoina. Englantilaiset suosivat nelikulmaista maanjakoa.
Riel nousee johtajaksi Elokuun loppupuolella pitämässään puheessa Louis tuomitsi maanmittaustoimet, koska Kanadan hallitus ei ollut neuvotellut maansiirron vaikutuksista ja ehdoista alkuperäisväestön kanssa. 11. lokakuuta 1869 joukko métisejä pakotti maanmittausryhmän keskeyttämään työnsä. Joukko kutsui itseään nimellä "Métis National Committee", johtajinaan ministeri Louis Riel ja presidentti John Bruce.
Tapahtuman johdosta Hudson's Bay Companyn hallinnossa oleva Assiniboian tuomioistuin kutsui ryhmän kuultavakseen. Kuulustelussa Louis Riel ilmoitti ryhmän estävän kaikki hallituksen yritykset ottaa alueet haltuunsa, kunnes se neuvottelisi ehdoista métisien kanssa. Kenraalikuvernöörin nimittämä McDougall joukkoineen yritti matkustaa alueelle, mutta 2. marraskuuta heidän etenemisensä estettiin. McDougall joutui kääntymään paluumatkalle lähellä nykyistä Yhdysvaltain rajaa. Saman päivän aikana Rielin johtama metis-joukko otti haltuunsa Fort Garryn linnoituksen.
6. marraskuuta Riel kutsui alueen englanninkieliset siirtolaiset ja métisien edustajat neuvottelemaan tilanteesta. 1. joulukuuta hän esitti luettelon ehdoista ja oikeuksista, joilla he suostuisivat yhteistyöhön. Suurin osa alueen asukkaista hyväksyi ehdot ja métisien oikeudet, mutta vähemmistöön jääneet äärikanadalaiset vastustajat perustivat Canadian Party -puolueen John Christian Schultzin Charles Mairin, eversti John Stoughton Dennissin ja majuri Charles Boultonin johdolla. McDougall määräsi Dennissin kokoamaan asukkaista joukon aseistettuja miehiä, mutta siirtolaiset eivät olleet kiinnostuneet nousemaan aseelliseen vastarintaan. Schultz onnistui värväämään noin viidenkymmenen miehen vahvuisen joukon, joka linnoittautui hänen kotiinsa ja omistamaansa kauppaan. Riel määräsi talon piiritettäväksi ja lukumääräisesti alakynteen jääneet englantilaiset antautuivat pian tämän jälkeen, jolloin heidät vangittiin ja kuljetettiin Fort Garryn linnoitukseen.
Väliaikaishallitus thumb|300px|right|Métisien väliaikaishallitus
Saatuaan uutiset tapahtumista Ottawa lähetti kolme neuvottelijaa Red River Colonyyn, mukanaan Hudson's Bay Companyn edustaja Donald Alexander Smith. Ennen valtuuskunnan saapumista, 8. joulukuuta Métis National Committee perusti väliaikaishallituksen, joka valitsi presidentikseen 27. joulukuuta Louis Rielin. Riel tapasi Ottawan lähettämät neuvottelijat 5. ja 6. tammikuuta, mutta neuvottelijat eivät hyväksyneet Rielin ehtoja. Smith päätti keskustella kansalaisten kanssa julkisissa kokouksissa. Hän kutsui asukkaat koolle 19. ja 20. tammikuuta ja yritti vakuuttaa asukkaat Kanadan valtion pyrkimysten puolelle. Riel reagoi kutsumalla koolle oman kokouksensa, jossa määrällisesti tasan jakautuneet englantilaiset ja ranskalaiset pääsivät sopuun ehdoista ja oikeuksista, jotka esitettäisiin Ottawan neuvottelijoille. 7. helmikuuta Riel toi uuden ehdotuksen Smithin nähtäväksi, ja molemmat siunasivat sen lähettämisen Ottawaan hallituksen hyväksyttäväksi. Väliaikaishallitus jatkoi toimintaansa julkaisemalla New Nation -sanomalehteä ja perustamalla Assiniboian hallituksen säätämään lakialoitteita.
Englantilaisten vastustus ja Thomas Scottin teloitus pienoiskuva|vasen|Thomas Scottin teloitus
Canadian party -puolueella oli vahva kannatus politiikassa, mutta sen johtohenkilöt jatkoivat suunnitelmiaan väliaikaishallituksen kukistamiseksi. Puolue koki kovan takaiskun 17. helmikuuta, kun 48 heidän miestään vangittiin Fort Garryn lähistöllä, joukossaan Boulton ja Thomas Scott.
Oikeudenkäynnissä tuomari Ambroise-Dydime Lépine tuomitsi Boultonin kuolemaan toimistaan väliaikaishallitusta vastaan. Hänet kuitenkin armahdettiin, minkä Scott katsoi johtuvan métisien heikkoudesta. Scott riiteli toistuvasti vartijoidensa kanssa, ja hänet tuomittiin kuolemaan tottelemattomuudesta ja väliaikaishallituksen määräysvallan tunnustamatta jättämisestä. Rieliä vedottiin useaan otteeseen armahtamaan Scott, mutta tämän kerrotaan vastanneen:
Scott teloitettiin ampumalla 4. maaliskuuta. Vuosien saatossa on käyty paljon keskustelua Rielin todellisista motiiveista. Virallisesti hänen sanotaan halunneen näyttää Ottawalle, että métisien kansannousu on syytä ottaa vakavasti.
Manitoban perustaminen ja Wolseleyn sotaretki
Väliaikaishallituksen edustajat matkustivat Ottawaan maaliskuussa. Thomas Scottin teloituksen johdosta he kohtasivat vaikeuksia neuvotteluiden alussa, mutta onnistuivat lopulta keskustelemaan pääministeri Macdonaldin ja George-Étienne Cartierin kanssa. Osapuolet pääsivät pian sopimukseen ehdoista ja oikeuksista, jotka loivat perustan 12. toukokuuta 1870 säädetylle Manitoba Act -laille, joka määritteli Manitoban provinssin Kanadan liittovaltioon yhdistymisen ehdot. Neuvotteluista huolimatta osapuolet eivät päässeet yhteisymmärrykseen väliaikaishallituksen jäsenten armahtamisesta.
Osoittaakseen määräysvaltansa ja pysäyttääkseen yhdysvaltalaiset laajennusmieliset, Kanadan armeijan eversti Garnet Wolseleyn johtama yksikkö lähetettiin Red River Colonyyn. Virallisesti armeijan yksikön tehtävänä oli rauhan ylläpitäminen alueella, mutta Riel sai tiedon, jonka mukaan yksikön tarkoituksena oli hänen teloittaminen. Riel pakeni Red River Colonystä ennen sotilaiden saapumista. Sotilasyksikön saapuminen 20. elokuuta merkitsi Redjoen kapinan loppumista.
Pakovuodet Mahdollinen armahdus