Strasbourg, historiallisesti Strassburg,Strasbourg vai Strassburg? Nimenvalinta: minkäkielinen nimi. Kielitoimiston ohjepankki. Viitattu 30.8.2024 (, elsassiksi Strossburi, ) on Collectivité européenne d’Alsacen pääkaupunki itäisessä Ranskassa. Se sijaitsee Reinin sivujoen Illin varrella, aivan Saksan rajan tuntumassa. Kaupungin asukasluku on 273 394 (2012) ja laajemman Ranskan-puoleisen metropolialueen 764 063 (2011). Lisäksi Strasbourg kuuluu vuonna 2005 perustettuun Ranskan ja Saksan yhteishallinnolliseen Strasbourg-Ortenaun hallintoalueeseen, jonka väkiluku on noin 900 000.
Strasbourgin historia ulottuu yli 2 000 vuoden päähän, minkä aikana se on toiminut tienristeyksenä ja rajakaupunkina eri valtakuntien välillä. Strasbourgin värikäs historia on jättänyt kaupungin arkkitehtuuriin vahvoja ranskalaisia ja saksalaisia piirteitä. Kaupungin historiallinen keskusta Grande Île on kuulunut Unescon ylläpitämään maailmanperintöluetteloon vuodesta 1988. Muita historiallisia kaupunginosia ovat muun muassa historialliseen keskustaan kuuluva Petite France sekä saksalaisvaikutteinen Neuestadt.
Strasbourg tunnetaan asemastaan useiden Euroopan unionin instituutioiden sekä kansainvälisten järjestöjen kokoontumispaikkana. Euroopan parlamentin virallisen päämajan lisäksi kaupungissa kokoontuvat muassa Euroopan neuvosto ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin. Strasbourgin yliopisto on Ranskan suurin, minkä lisäksi kaupungissa toimiviin kulttuuri-instituutioihin lukeutuvat muun muassa Opéra national du Rhin -kansallisooppera, Strasbourgin filharmoninen orkesteri ja Strasbourgin kansallisteatteri.
Maantiede Sijainti ja ilmasto pienoiskuva|Strasbourg SPOT-satelliittikuvassa. Strasbourg on osa Itä-Ranskassa sijaitsevaa Alsacen aluetta, joka sijaitsee Reinjoen läntisellä puolella ja rajautuu pohjoisessa ja idässä Saksaan, etelässä Sveitsiin ja lännessä Lorrainen ja Franche-Comtén hallintoalueisiin. Strasbourgin historiallinen keskusta sijaitsee alle 1,5 kilometrin päässä Reinistä. Kaupunki sijaitsee Illjoen rannalla laaksoalueella, joka rajautuu lännessä Vogeeseihin ja idässä Saksan puolella sijaitsevaan Schwarzwaldin metsään. Reinin itäpuolella ovat muun muassa saksalaiset kaupungit Kehl ja Offenburg. Lähistöllä sijaitsevia ranskalaisia kaupunkeja ovat muun muassa Colmar ja Mulhouse.
pienoiskuva|vasen|Kuvan taka-alalla lumipeitteinen Hornisgrinde-huippu. Strasbourgissa vallitsee leuto mannerilmasto. Kesäkuusta syyskuun alkuun sijoittuvat kesäkuukaudet ovat lämpimiä ja sademäärä pysyy korkeana. Vuorokauden ylin keskimääräinen lämpötila laskee syksyllä voimakkaasti ja pakkaset yleistyvät kauden loppua kohden. Joulukuusta helmikuuhun ulottuvien talvikuukausien aikana lämpötilat jäävät hyvin mataliksi, mutta nousevat kevään saapuessa maaliskuusta lähtien.
Strasbourgin maantieteellinen sijainti Vogeesien ja Schwarzwaldin metsän välissä ilmenee heikentyneinä tuultenvoimakkuuksina. Heikon tuulen vuoksi ilmansaasteiden hajautuminen on alueella hidasta, minkä seurauksena sumuiset ilmat ovat etenkin talvella yleisiä. Saasteongelmia aiheuttaa Strasbourgissa erityisesti valtaväylien moottoriliikenne, mutta myös kaupunkialueella ja keskustassa.
Kulttuurimaantiede pienoiskuva|upright|Strasbourgin arrondissementti (punaisella) jakautuu edelleen kymmeneen kantoniin. Strasbourgin kaupungin asukasluku oli vuoden 2012 väestöarviossa yhteensä 274 394. Laajemman metropolialueen () Ranskan-puoleisen alueen väkiluku oli vuonna 2011 yhteensä 764 013. Strasbourg on osa 1. tammikuuta 2015 perustetun 28 kuntaa käsittävästä laajemmasta hallintoalueesta (), jonka kokonaisväkiluku oli 477 502 (2011) ja yhteispinta-ala 315,93 neliökilometriä. Sen väestöstä 60 % asuu Strasbourgissa. Ranskan ja Saksan muodostaman Strasbourg-Ortenaun yhteishallintoalueen yhdistetty asukasluku on noin 900 000.
Historia pienoiskuva|vasen|Rooman valtakunnan raja Reinjoella 300-luvulla jaa. Varhaishistoria ja myöhäisantiikki Varhaisimmat vakiintuneen asutuksen jäljet nykyisen Strasbourgin alueella ajoittuvat 1300-luvulle eaa. Keltit perustivat alueelle asutuksen 200-luvulla eaa. ja antoivat sille nimen Argentorate. Roomalaiset perustivat ajanlaskun alussa nykyisen Strasbourgin alueella sijainneelle saarelle etuvartioaseman nimeltä Argentoratum. Leiri tuhottiin ja jälleenrakennettiin useaan otteeseen ja sitä vahvistettiin muun muassa 300-luvulla rakennetulla kaksoismuurilla. Ill- ja Bruchejoen ympäröimä roomalaislinnoitus muodosti perustan myöhemmälle keskiaikaiselle kaupungille.
Rooman valtakunnan valta Reinin rannoilla heikkeni 300-luvulla toistuvien barbaariheimojen hyökkäysten seurauksena. Esimerkiksi alemannit hävittivät kaupungin vuonna 355 ja Attila vuonna 451. Klodvigin kääntyminen kristinuskoon mahdollisti Strasbourgin kaltaisten kaupunkien kukoistuksen hänen auktoriteettinsa alaisuudessa. 400-luvun lopulla frankit antoivat kaupungille nimen Strateburgum. 500-luvulta lähtien valtaansa vakiinnuttivat alueella muun muassa Strasbourgin piispat. Rooman valtakunnan heikentyminen näkyi myös kaupungin väkiluvun laskuna.
Keskiaika pienoiskuva|upright|Strasbourgin sinetti vuodelta 1201. Kaarle Kaljupää ja Ludvig Saksalainen antoivat kaupungissa vuonna 842 Strasbourgin valat pitääkseen veljensä Lothar I:n ulkona Kaarle Suuren valtakunnan jaosta. Seuraavana vuonna Strasbourgissa solmittiin Verdunin sopimus, joka sijoitti kaupungin Lotharingian kuningaskuntaan. Kaupunki päätyi 870 jälleen Ludvig Saksalaisen alaisuuteen. Strasbourgista tuli 900-luvulla osa Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa ja nautti samalla pitkästä vaurauden jaksosta saamiensa erioikeuksien turvin.
Keisari myönsi 900-luvun lopulla Strasbourgin piispalle määräysvallan kaupungissa, mikä johti kaupan ja kaupungistumisen elpymiseen alueella. 1100-luvun tienoilla kaupungin rakennukset suojattiin uudella linnoitetulla muurilla. Strasbourgin väkiluku kasvoi yhdeksi valtakunnan suurimmista, ja kaupungissa perustettiin samaan aikaan useita munkkikuntia, kuten fransiskaanit ja dominikaanit. 1200-luvulla kaupungin suojamuuria laajennettiin ja lisäksi rakennettiin muun muassa Ponts Couverts -tornit.
Filip Schwabenilainen myönsi Strasbourgille vapaakaupungin oikeudet vuonna 1201. Porvariston kasvava vaikutusvalta uhkasi piispan valtaa, mikä johti aseellisiin yhteenottoihin piispa Walter von Geroldseckin sekä Rudolf I Habsburgilaisen tukemien strasbourgilaisten välillä. Vuonna 1262 käyty Hausbergenin taistelu päätyi strasbourgilaisten voittoon, minkä seurauksena piispa menetti vaikutusvaltansa. Strasbourgista tuli 1262 vapaakaupunki Pyhässä saksalais-roomalaisessa keisarikunnassa.
pienoiskuva|vasen|Strasbourg Nürnberginin kronikassa 1400-luvun lopulla. Strasbourgin historiaa sävyttivät 1300-luvulla erilaiset poliittiset pyörteet. Aatelisperheiden valtakamppailu johti vuonna 1332 sisällissotaan, minkä seurauksena valta päätyi lopulta kaupunkilaisille. Samana vuonna kaupungin keskustaan rakennettu kaupungintalo sekä muut myöhemmin rakennetut hallintorakennukset valvoivat vallan siirtymistä pois uskonnollisilta auktoriteeteilta. Mustan surman saavuttua alueelle 1300-luvulla juutalaisia vastaan suunnatut pogromit lisääntyivät, ja esimerkiksi 1349 kaupungissa poltettiin elävältä 2 000 juutalaista.
Kaupankäynti oli Strasbourgin taloudelle elintärkeää. Taloudellista hyötyä toivat muun muassa kaupungin autonominen asema keisarikunnassa, oikeus kantaa veroja ja lyödä rahaa, sekä strateginen sijainti kauppareittien varrella. Strasbourgin katedraalin torni valmistui 1439 ja siitä tuli samalla kristikunnan korkein rakennus. Strasbourgissa samoihin aikoihin asunut Johannes Gutenberg kehitti ensimmäisen painokoneen. Pian sen jälkeen Strasbourgista tuli merkittävä painatuskeskus, mikä houkutteli kaupunkiin lisää intellektuelleja ja artisteja. Kaupungin saarinen osa ympäröitiin kokonaisuudessaan suojamuurilla.
Kohti uutta aikaa pienoiskuva|Strasbourgia esittävä kartta 1500-luvun lopulta. Strasbourgissa vaikuttaneisiin uutta kirjapainotekniikkaa hyödyntäneisiin humanisteihin lukeutuivat muun muassa Jakob Wimpfeling, Johann Geiler von Kaisersberg ja Sebastian Brant. Uskonpuhdistus saapui seudulle samoihin aikoihin ja Martti Lutherin teesit naulattiin Strasbourgin katedraalin oviin 1519. Strasbourg omaksui uskonpuhdistuksen 1525 ja virallisesti se liittyi protestanttisten kaupunkien joukkoon Augsburgin tunnustuksen myötä 1532. Strasbourgista tuli samalla yksi protestanttisuuden keskittymistä alueella, kun muualla Alsacessa väestön enemmistö säilyi katolilaisina. Tärkeimpiä Strasbourgissa vaikuttaneita uskonpuhdistajia olivat Wolfgang Capito, Martin Bucer, Matthäus Zell, Johannes Sturm ja Kaspar Hedio.
Strasbourgin katedraalin käyttö jaettiin 1592 katolilaisten ja protestanttien välillä, joiden joukosta valittiin kustakin piispa. Yhteenotot eri uskon edustajien välillä kuitenkin kiihtyivät, ja 1604 katolilainen Kaarle III nousi ainoana piispaksi. Modernien puolustuslinnoitusten takana sijainnut Strasbourg pysyi kolmikymmenvuotisen sodan aikana puolueettomana eikä joutunut muiden seudun kaupunkien tavoin ruotsalaisten hävittämäksi. Alueella liikkuneissa ruotsalaisarmeijoissa palveli myös suomalaisista koottuja rykmenttejä. Keisari Ferdinand II sai Strasbourgilta lupauksen pysyä konfliktissa puolueettomana, mitä vastaan kaupungille myönnettiin oikeus perustaa yliopisto.
pienoiskuva|vasen|Ludvig XIV vastaanottamassa Strasbourgin avaimia 1681.
Vapaakaupungista osaksi Ranskaa Westfalenin rauhassa 1648 Habsburgit menettivät Alsacessa sijainneita alueitaan Ranskalle, mutta Strasbourg säilyi edelleen vapaakaupunkina osana Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa. Strasbourg antautui Ranskan kuningas Ludvig XIV:n joukoille 30. syyskuuta 1681 kahden päivän piirityksen jälkeen, minkä seurauksena kaupunki liitettiin Ranskaan. Strasbourgista tuli merkittävä valtakunnan raja-alueita suojaava varuskuntakaupunki. Neuvottelut kuninkaan ja strasbourgilaisten välillä johtivat entisen vapaakaupungin tiettyjen oikeuksien säilyttämiseen erityisesti poliittisella, hallinnollisella ja uskonnollisella tasolla.
Ranskaan liittämisen jälkeen Strasbourgista tehtiin Alsacen provinssin pääkaupunki, minkä lisäksi siitä tuli uuden rajan myötä jälleen rajakaupunki ja merkittävä rajanylityspaikka Reinjoen toisella puolella sijainneille saksalaisalueille. Ranskalainen sotilasarkkitehti Sébastien Le Prestre de Vauban ryhtyi parantamaan kaupungin puolustuksia ja lisäsi siihen uusia elementtejä, kuten Strasbourgin linnoituksen ja Barrage Vauban -patorakennelman. Suuren varuskunnan länsäolo kaupungissa näkyi myös esimerkiksi parakkirakennuksina, minkä lisäksi rakennettiin muun muassa sotilassairaala, kuvernöörin virka-asunto sekä asevarasto.
Kaupungissa säilyi edelleen protestanttinen enemmistö. Strasbourgin yliopisto kasvoi ja ulkomailta tulleiden opiskelijoiden joukossa oli muun muassa saksalaisia, hollantilaisia ja englantilaisia. 1732–1742 Strasbourgin piispalle rakennettu Palais Rohan edusti uutta ranskalaista tyyliä kaupungissa, ja sitä täydensivät lukuisat yksityiskartanot. Kaupunkiin sekä muurien ulkopuolelle rakennettiin myös puistokatuja. Arkkitehti Jacques François Blondel lähetettiin Strasbourgiin ratkomaan muun muassa kaupungin laajenemisen seurauksena syntyneitä liikenne- ja terveysongelmia.
Vallankumouksesta 1800-luvulle pienoiskuva|Strasbourgin kaupungintalon valtaus 1789. Ranskan vallankumouksen vaikutukset 1789 näkyivät myös Strasbourgissa: väkijoukko hyökkäsi kaupungintalolle Pariisissa tapahtuneen Bastiljin valtauksen jälkeen ja kirkollinen omaisuus takavarikoitiin. Vallankumouksen seurauksena erityisesti julkiset alueet ja kirkot kokivat hävitystä, minkä lisäksi suuria kartanoita ja rakennuksia hylättiin. Jännitteet kasvoivat jälleen 1792, kun Ranska päätyi sotaan Preussia ja Itävaltaa vastaan. 26. huhtikuuta Claude Joseph Rouget de Lisle sävelsi kaupungin pormestarin pyynnöstä Reinin armeijan kunniaksi Marseljeesina tunnetun hymnin.