pienoiskuva|Mustionjoki Karjaan Bulevardilta nähtynä keväällä 2018. pienoiskuva|Näkymä Landbrosta pohjoiseen lähellä Karjaata lokakuussa 2018. Mustionjoki () eli Karjaanjoki () on Uudellamaalla Raaseporissa, eli Karjaan ja Pohjan entisissä kunnissa, virtaava 25 kilometriä pitkä joki, joka muodostaa 149 kilometriä pitkästä Karjaanjoen vesistö pääuomasta sen alajuoksun osuuden. Joki laskee Suomenlahteen Pohjanpitäjänlahdessa.
Nimi Karjaanjoen vesistöalueen vesistönimistä ei ole käytettävissä muuta lähdeaineistoa kuin vanhat kartat. Karjaanjoki on vanha nimitys ajalta, kun Karjaa oli vesistöreitin varrella tärkeä asutuskeskus. Karjaanjoeksi kutsuttiin Mustionjokea sekä Vanjärvestä alkavaa ja Lohjanjärveen laskenutta Vanjokea. Uudet nimet ovat käytössä Karjaanjoen rinnalla ja ne ovat ehkä korvaamassa Karjaanjoen nimen. Myös joen osilla on omia nimiä. Esimerkiksi Karjaan taajaman läpi virtaavasta osasta käytetään nimitystä Landsbroström, joka viittaa paikalla sijainneeseen koskeen, ja kosken suvantoa kutsutaan nimellä Pumppulahti.
Yleistä Mustionjoen luonne on viimeisen parin sadan vuoden aikana muuttunut voimakkaasti. Orastavan teollisuuden tarvitseman vesivoiman käyttäminen on vaatinut joen virtaamien muokkaamista ja eteenkin viime vuosisadalla joen voimalarakentaminen on nostanut joen vedenpintaa suuresti. Kosket ovat hiljentyneet joen pohjan perkauksissa ja vedenpinnan nostamisen seurauksena. Joen voimalaitoksia ovat alajuoksulta ylöspäin lueteltuina: Åminneforsin vesivoimalaitos, Billnäsin vesivoimalaitos, Peltokosken voimalaitos ja Mustionkosken voimalaitos.
Joen kulku Mustionjoki alkaa Lohjanjärven lahden Bruksträsketin eteläpäästä, jossa on yli 300 metriä jokimaista uomaa Mustionkosken voimalaitoksen patoa. Joen alkuosuus on 1800-luvulla louhittu syvemmäksi, jotta Lohjanjärven rannikolta saataisiin lisää viljelysmaata. Lohjanjärven vedenpinnan korkeus on nykyään 32,0 metriä mpy. Sittemmin Mustion ruukinalueen alueen monien koskien vesivoima valjastettiin ruukin käyttöön . Peltokoskelle valmistui uusi voimalaitos vuonna 1952. Sen pato nosti vedenpintaa muodostaen Mustion patojärven, joka peitti alleen ruukinalueen alemmat kosket. Mustionkoskeen valmistui vuonna 1953 ylin vesivoimalaitos, jolla hyödynnettiin ensimmäisen kosken vesivoimaa ja jolla alettiin säännöstelemään Lohjanjärveä. Mustionkoskella on voimalassa putousta 8,1 metriä ja Peltokoskella 10,5 metriä.
Voimalan jälkeen joki kääntyy kohti länttä, jossa se kohtaa peltomaiseman keskellä kolmen kilometrin päässä sijaitsevan Päsarträsketin. Matkalla jokeen yhtyvät Mossabäcken ja Ingvalsbybäcken. Päsarträsketin vedenpinnan korkeus on 11,8 metriä mpy., joten joelle on kertynyt putousta 20,2 metriä. Joessa sijaitsee järven rannassa saari, jonka molemmilta puolilta joki virtaa järveen. Saari on ollut aikoinaan niemi, jossa on sijainnut muinaislinna Junkarsborg. Linnan kohdalla virtasi koski, joka on perattu hiljaiseksi. Myöhemmin niemi katkaistiin kanavalla, jolloin siitä muodostui saari.
Päsarträsket muodostaa joessa 3,2 kilometriä pitkän järviosuuden, joka on enimmillään yli 300 metriä leveä ja 2,2 metriä syvä. Sen länsirantaan tulee lännestä virtaava Bråtabäcken. Järven länsiosaa kutsutaan Gråströmmeniksi ja se kapenee kahden kallioisen mäen välissä 20 metriä leveäksi. Salmessa on maantiesilta. Sillan jälkeen järvessä on pienessä lahdessa saari, jonka takana alkaa joki. Tämä on Mustionjoen entistä koskialuetta . Sen kuusi kilometriä pitkä osuus päätyy Kirkkojärveen (). Se virtaa Meltolan, Österbyn, Sannäsin, Heimoksen, Nybyn ja Kasabyn yhteisillä pelloilla aluksi lounaaseen ja sitten länteen. Tällä osuudella siihen yhtyy lännestä tuleva Storängsbäcken, idästä tulevat Björkhopsbäcken ja Stenbäcken sekä alajuoksulla pohjoisesta tuleva Krabbäcken.
Joki on neljä metriä syvä, kun se laskee Kirkkojärveen. Järven osuus joesta on 3,5 kilometriä pitkä ja enimmillään se on 600 metriä leveä ja kuusi metriä syvä. Sen rannat ovat puoliksi metsämaata ja peltoa, ja järven eteläpää sijaitsee Karjaan keskustaajaman Lövkullassa ja Prästgårdenissa. Järveen tulee ympäröiviltä pelloilta lyhyitä kuivatusojia, joista yksi on nimeltään Flatubäcken. Järven vedenpintaa laskettiin 1950-luvulla . Järven luusuassa sijaitsee pitkänomainen saari Holmen. Joen taajamaosuutta on kaksi kilometriä. Parin kilometrin päässä taajamasta sijaitseva Billnäsin vesivoimalaitos on nostanut taajamassa joen vedenpintaa niin paljon, että Landsbroströmin kosket ovat peittyneet . Suvannossa sijaitsevalle saarelle on rakennettu kävelysilta, joka yhdistää saaren ja etelärannan puistot toisiinsa. Alempana joessa on toinen kävelysilta ja taajama-alueella on vain kaksi joen ylittävää maantiesiltaa. Alemman sillan kohdalla joenrannassa sijaitsee vedenpuhdistuslaitos.
Pinjaisissa sijaitsevat Billnäsin tehtaat ja vesivoimalaitos, jonka läheisyydessä joen ylittävät kävelysilta ja maantiesilta. Voimalassa on putousta 6,7 metriä. Seuraavat kolme kilometriä muuttuu joen ilme taas maaseutumaiseksi. Siihen yhtyy vain kaksi pientä puroa ja osuudella on vain yksi kävelysilta, joka on alun perin rakennettu junaliikennettä varten. Ennen Åminneforsin vesivoimalaitosta sijaitsee pohjoisrannalla Stålbackan asuinalue ja voimalan kohdalla etelärannalla Åminneforsin tehtaat. Voimalasta, jonka putousta on viisi metriä, on merelle kaksi kilometriä matkaa. Joen pohjoisrannalla sijaitsevat tehtaat ja joensuussa on Lillforsholmenin saari, jonne tulee etelärannasta silta. Saaren lähellä joen ylittävät sataman kautta kulkeva rautatie ja tehtaiden maantiesilta.
Hydrologiaa Vuonna 1976 julkaistussa koosteessa joen keskivirtaamaksi (MQ) ilmoitettiin 19,3 kuutiometriä sekunnissa (m³/s). Vesistöviranomaisen mukaan on keskivirtaama 17,1 m³/s (vuosina 1991–2020). Mustionjoen virtaamia mitataan Peltokoskella. Suomen ympäristökeskuksen julkaisun mukaan joen keskiylivirtaama (MHQ) on ollut 45,5 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) 4,0 m³/s. Suurin virtaama (HQ) on mitattu 18. toukokuuta 1966 ja se oli 72,4 m³/s ja pienin virtaama (NQ) 12. heinäkuuta 1999 ja se oli 0,0 m³/s.
Vedenlaatu Joen suurimmat pistekuormittajat sijaitsevat Lohjanjärven eteläosassa lähellä joen luusuaa. Joen rannassa sijainnut Mustion taajaman jätevedenpuhdistamo lopetti toimintansa vuonna 2015. Tällä tehtkellä (vuonna 2018) joen vedenlaatu on yläjuoksulla tyydyttävällä ja alajuoksulla välttävällä tasolla.
Euroopan unionin vesipolitiikan puitedirektiivin (lyhenne VPD) velvoittamana on vesistöviranomainen määrittänyt Mustionjoen tilaa. Joen tilaa arvioitiin ensimmäisen kerran vuosina 2007–2008. Silloin sen ekologinen tila oli tyydyttävä ja kemiallinen tila oli hyvä. Ekologiseen tilaan vaikuttivat hydrologis-morfologinen tila, joka oli huono, biologinen tila, joka oli tyydyttävä, ja fysikaalis-kemiallinen tila, joka oli hyvä. Joen tilaa arvioitiin toisen kerran vuosina 2012–2013. Joen tila ei ollut muuttunut aikaisemmasta merkittävästi ja sen tilamuuttujat säilyivät samoina.
Luontoarvoja Yleistä Mustionjoessa on neljä vesivoimalaitosta, joiden padot katkaisevat vaeltavilta kaloilta nousumahdollisuuden yläpuolisiin vesistöihin. Tästä huolimatta vesistöalueella elää elinvoimainen taimenkanta, joka muodostuu pienistä populaatioista . Eräs nousevista kalalajeista on vimpa, joka nousee joen alaosaan harvalukuisena. Sitäkin pyydettiin runsaasti vielä 1950-luvulla . Voimaloihin alettiin suunnittelemaan kalateiden rakentamista 2000-luvuilla ja tällä hetkellä (2026) kalatie on toiminnassa Åminneforsin vesivoimalaitoksella ja Billnäsin vesivoimalaitoksella. Kahden yläjuoksun voimalan kalatielupa on viivästynyt oikeuslaitoksen päätökseen.
Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan Mustionjoki on Etelä-Suomen tärkein simpukkajoki. Joessa elävät uhanalaiset jokihelmisimpukka eli raakku ja vuollejokisimpukka. Mustionjoen simpukkakantoja alettiin elvyttää vuonna 2009 Suomen luonnonsuojeluliiton Ekoenergia-merkin sekä sähköyhtiö Fortumin tuella.
Vain osa Mustionjoesta soveltuu tällä hetkellä (vuonna 2018) jokihelmisimpukan elinympäristöksi ja tutkitut kohteet soveltuvat kohtalaisesti tai epävarmasti simpukoiden elinympäristöksi. Vuonna 2017 tutkimuksessa havaittiin jokihelmisimpukoissa suurta kuolleisuutta, jonka eräs syy voi olla niiden korkea ikä. Nuorimmat simpukat olisivat 50–70 vuotiaita, joten uusien simpukoiden syntyminen on pysähdyksissä tai nuoret yksilöt kuolevat nuorina. Simpukat ovat usein lietteen, erilaisen kasvuston peitossa ja ne vaikuttavat olevan niin heikossa kunnossa, etteivät enää lisäänny. Jokihelmisimpukan populaatioiden koko oli vuonna 2010 yli 3000 yksilöä ja vuonna 2016 yli 1400 yksilöä.
Natura-alue Mustionjoki ja sen neljä sivuhaaraa, Storängsbäcken, Krabbäcken, Gammelbäcken, Invalsbybäcken ja Mossabäcken sekä Kirkkojärvi, Päsarträsket ja Mustion patojärvi, sisältyvät yhteiseen Natura 2000-hankkeen suojelualueeseen (FI0100023, SAC, 277 hehtaaria ja 32 kilometriä jokivartta). Suojelun päätarkoitus on elvyttää vaeltavien kalalajien nousua vesistöön ja käynnistää uudelleen simpukoiden lisääntyminen, joka edellyttää lohikalojen esiintymistä ja elinympäristössään puhtaampaa vettä. Vaikka jokihelmisimpukan populaatio on Euroopan suurimpia, on se ikääntynyttä ja lisääntyminen on pysähdyksissä. Lisäksi joessa pesii satunnaisesti kuningaskalastaja ja virtapaikoissa talvehtii koskikara.
Karjaanjoen alaosan alue (23.01)
Yleistä Karjaanjoen alaosan alue (vesistöaluetunnus 23.01, pinta-ala ) on toisen jakovaiheen vesistöalue Karjaanjoen vesistössä (23, ). Se alkaa Lohjanjärven luusuasta ja muodostaa alajuoksun alapuolisen vesistöalueen, joka on 5,7 % Karjaanjoen vesistön pinta-alasta. Alaosan alue on kolmannessa jakovaiheessa jaettu vielä viiteen vesistöalueeseen. Ne ovat Åminneforsin alue (23.011), Billnäsin alue (23.012), Slabbäckenin valuma-alue (23.013), Krabbäckenin valuma-alue (23.014) ja Bråtabäckenin valuma-alue (23.015).
Karjaanjoen vesistöalueella asuu noin , joista merkittävä osa elää Mustonjoen ja Lohjanjärven ympäristössä.
Mustionjoen sivu-uomia Mustionjoen sivu-uomat ovat lyhyitä ja vesimäärältään pieniä.
Björkhopsbäckenin latvahaara on Halkbäcken.
Åminneforsin alue (23.011) Åminneforsin alueen pinta-ala on 11,82 km² ja järvisyys 2,99 %, ja sen valuma-alueen pinta-ala on ja järvisyys 12,18 %. Vesistöalueen pääuoma on Mustionjoki, johon Åminneforsin yläpuolella etelästä Gammelbäck. Puron valuma-alueella Sarvsjön (2 ha) sekä vapaa-ajan asukkaille padottuja tekolampia. Klinkbakan suunnalta yhtyy jokeen pelto-oja, joka alkaa kallioiselta ylängöltä. Sielläkin on puroihin padottu pieniä lammikoita. Åminneforsissa sijaitsee Åminneforsin vesivoimalaitos, joka on joen alin vesivoimalaitos. Vesistöalueen yläraja sijaitsee Billnäsin vesivoimalaitoksen alapuolella.
Billnäsin alue (23.012) Billnäsin alueen pinta-ala on 66,43 km² ja järvisyys 3,84 %, ja sen valuma-alueen pinta-ala on ja järvisyys 12,25 %. Myös tämän vesistöalueen pääuoma on Mustionjoki. Se alkaa Mustionkosken voimalaitokselta ja päättyy Billnäsin vesivoimalaitokseen. Mustionjoen voimalan lähellä on vielä neljäskin voimala Peltokosken voimalaitos, jonka patoallas on Mustion patojärvi (18 ha). Pääuomassa on yläjuoksulla Päsarträsket (67 ha) ja keskijuoksulla Kirkkojärvi (112 ha). Vesistöalue saa vetensä pääasiassa Lohjanjärven alueen (23.02) Lohjanjärvestä (8 822 ha). Siihen yhtyy muutama Karjaanjoen alaosan alueen valuma-alueita. Ne ovat alajuoksulta lueteltuna Slabbäckenin valuma-alue (23.013), Krabbäckenin valuma-alue (23.014) ja Bråtabäckenin valuma-alue (23.015). Niiden lisäksi on vesistöalueella esimerkiksi Tjärnan (5 ha), jonka laskuoja yhtyy jokeen Bällarbyssä, ja Flatun (3 ha) ja Söudon (9 ha), joiden yhteinen laskuoja Flatubäcken laskee Kirkkojärveen.
Slabbäckenin valuma-alue (23.013)