Esplanadin puisto () on kapea viheralue Helsingin ydinkeskustassa, Etelä- ja Pohjoisesplanadi-nimisten katujen välissä. Se on suosittu kävelypaikka, ja usein puistossa on myös esimerkiksi katusoittoesityksiä. Puiston puhekielinen nimi on Espa, aiemmin Espis.

Puisto esiintyi ensimmäisen kerran Johan Albrecht Ehrenströmin vuoden 1812 asemakaavassa Helsingin jälleenrakentamisen ja pääkaupunkihankkeen aikaan. Sana esplanadi tarkoittaa puistokatua, jossa puisto sijaitsee ajoratojen keskellä. Muita esplanadityyppisiä puistokatuja Helsingissä ovat muun muassa Munkkiniemen puistotie, Mechelininkatu sekä Etu- ja Taka-Töölöä erottava Hesperianesplanadi.

Pohjois- tai Eteläesplanadilla ei ole lähes yhtään yksityisasukasta. Vuoden 1970 Helsingin Sanomien jutussa löydettiin kahdeksan taloutta, joiden osoitteena on Esplanadi. Heistäkin useat olivat talonmiehiä. Vuonna 2015 asukkaita oli enää neljä (Tilaajille.).

Puiston osat Esplanadin puisto ulottuu Erottajalta Kauppatorin länsipäähän, mutta Pohjoisesplanadi-katu jatkuu vielä Kauppatorin reunaa pitkin ja presidentinlinnan ohi Katajanokan kanavalle saakka.

Pohjois-eteläsuuntaiset kadut katkovat Esplanadin puiston kolmeen osaan, joille on annettu omat nimet. Mannerheimintien ja Korkeavuorenkadun välinen osa on Teatteriesplanadi, joka on saanut nimensä puiston päässä sijaitsevasta Ruotsalaisesta Teatterista.

Korkeavuorenkadun ja Fabianinkadun välinen osuus on Runeberginesplanadi. Sen keskellä on Runebergin patsas.

Puiston itäisin osa Fabianinkadulta Unioninkadulle on Kappeliesplanadi. Se on saanut nimensä ravintola Kappelista, joka on sijainnut puistossa vuodesta 1867. Kappelia vastapäätä on esiintymislava, joka tunnetaan nimellä Espan lava. Siellä järjestetään kesäisin ilmaisia yleisökonsertteja.

Historiaa Esplanadi vahvistettiin nykyiseltä Kauppatorilta länteen suuntautuvan puistovyöhykkeen nimeksi vuonna 1820. Nimi liittyi alun perin nykyisellä Tähtitorninvuorella vielä 1800-luvun alkupuolella sijainneeseen Ulrikasborgin linnoitukseen; tori ja puistovyöhyke muodostivat eräänlaisen linnoitusesplanandin eli ampumavyöhykkeen kyseisen linnoituksen edustalla. Ensimmäisenä kunnostettiin puistoksi itäisin, Fabianin- ja Unioninkatujen välinen osuus, ja koko pituudeltaan puisto saatiin valmiiksi Helsingin ensimmäisen teatteritalon, nykyisen Ruotsalaisen teatterin edeltäjän, valmistuttua vuonna 1827.

Koko puistoa kutsuttiin 1800-luvun puolivälissä myös nimellä Allmänna promenaden, ja suomalaisena vastineena oli vuoden 1866 kartassa Esplanaati eli Käyntikenttä. Esplanadin eri osien suomenkielisiksi nimiksi vahvistettiin vuonna 1909 Teatteriesplanaadi, Runeberginesplanaadi ja Kappeliesplanaadi. Nimien kirjoitusasut muutettiin nykyisiksi vuonna 1928.OLavi Terho ym. (toim.): Helsingin kadunnimet, s. 95. Helsingin kaupungin julkaisuja 24, 1970, Helsinki.

Esplanadin puiston ja Kauppatorin julkinen taide Esplanadin puiston, sen lähistön ja Kauppatorin julkiset taideteokset lännestä itään. 100px|center100px|center100px|center100px|center100px|center100px|center100px|center100px|center100pxGunnar Finne, Kalat, 1949, Eteläesplanadi 22Viktor Jansson, Merenneito, 1941, Eteläesplanadi 22Lauri Leppänen, Eino Leino, 1953, TeatteriesplanadiGunnar Finne, Taru ja Totuus / Topeliuksen muistomerkki, 1932, TeatteriesplandiWalter Runeberg, Johan Ludvig Runebergin muistomerkki, 1885, RuneberginesplanadiViktor Jansson, Hei vaan/Ilmaiskyyti, 1940, KappeliesplanadiViktor Jansson, Leikki II/Aallottaria, 1940, KappeliesplanadiVille Vallgren, Havis Amanda, 1908Carl Ludvig Engel, Keisarinnankivi, 1835

Liikenne

Vuonna 2023 Eteläesplanadin toinen ajokaista muutettiin pyörätieksi pinnoittamalla mukulakivet asfaltilla. Mielipiteitä jakanut pyörätiekokeilu kesti kaksi vuotta, ja asfaltointi poistettiin vuoden 2024 lopussa.

Vuonna 2026 Helsingin kaupunki aikoo laajentaa Eteläesplanadin pyöräilykaistaa uudestaan, säilyttäen kuitenkin kaksi ajokaistaa. Esplanadin ympäristössä tullaan tekemään peruskorjaus, katuremontti sekä liikennejärjestelyiden uudistuksia vuonna 2030.

Muu infrastruktuuri Esplanadin tienoille on 40–50 metrin syvyyteen rakennettu kymmenien miljoonien litrojen vetoinen maanalainen vesiallas, joka toimii tulevaisuudessa kylmän veden varastona kaukojäähdytystä varten.

Lähteet

Aiheesta muualla

Rakennusviraston www-sivut Taidemuseon julkiset veistokset: Taru ja Totuus (Saga och Sanning)

Luokka:Helsingin nähtävyydet Luokka:Helsingin puistot Luokka:Kaartinkaupunki Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit