Gunnar Vilhelm Henriksson (22. elokuuta 1905 Helsinki – 13. helmikuuta 1974 Tuusula) oli suomalainen toimittaja ja poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1948–1966. Henriksson oli aikansa merkittävimpiä suomenruotsalaisia sosialidemokraatteja. Hän työskenteli Finlands Svenska Arbetarförbundin (FSA) sihteerinä 1940–1948 sekä Arbetarbladetin päätoimittajana 1941–1944 ja 1947–1969.
Elämä Nuoruusvuodet Gunnar Henrikssonin vanhemmat olivat sekatyömies August Vilhelm Henriksson ja Maria Vilhelmina Klinga. Henriksson siirtyi työelämään heti kansakoulun jälkeen 13-vuotiaana. Hän oli aluksi juoksupoikana ja myöhemmin konttoriapulaisena Helsingin kaupungin kaasulaitoksella. Henriksson kävi työnsä ohessa oppikoulun ja kauppakoulun. Vuodesta 1937 lähtien hän työskenteli kaasulaitoksella varastopäällikkönä.
Päätoimittajana Henriksson oli Helsingfors Svenska Arbetarföreningin jäsen. Suoritettuaan opintoja Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa hänet valittiin 1938 SDP:n ruotsinkielisen nuorisojärjestön Finlands Svenska Unga Socialdemokraterin keskuskomitean puheenjohtajaksi. Vuonna 1940 Henriksson palkattiin FSA sihteeriksi ja 1941 hän aloitti myös Arbetarbladetin päätoimittajana.
Jatkosodan aikana Henriksson kuului niin sanottuun rauhanoppositioon. Hän oli yksi presidentti Risto Rytille toimitetun Kolmenkymmenenkolmen kirjelmän allekirjoittajista. Henriksson jätti päätoimittajan tehtävät 1944 ajauduttuaan erimielisyyksiin lehdessä työskennelleen vasemmistososialistin Atos Wirtasen kanssa. Vuonna 1947 Wirtanen erotettiin puoluetta vastaan suunnattujen kirjoitustensa johdosta ja Henrikssonista tuli jälleen päätoimittaja.
Valtakunnanpolitiikassa Henriksson valittiin eduskuntaan vuonna 1948. Samalla hän luopui FSA:n liittosihteerin toimestaan, mutta jatkoi edelleen Arbetarbladetin päätoimittajana. Henriksson oli sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja 1954-1962. Hän toimi valitsijamiehenä vuosien 1950 ja 1956 presidentinvaaleissa. Vuonna 1961 Henriksson oli mukana presidentti Urho Kekkosen uudelleenvalinnan estämiseksi perustetussa Honka-liitossa. Henriksson, Kaarlo Pitsinki ja Väinö Tanner kävivät esittämässä Olavi Hongalle virallisen pyynnön ehdokkaaksi lähtemisestä.
Henriksson oli Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1941-1944 ja Espoon kunnanvaltuuston jäsen 1948-1952. Hän toimi myös Espoon kunnanvaltuuston puheenjohtajana. Henriksson toimi Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan varapuheenjohtajana, Parlamenttienvälisen liiton Suomen ryhmän johtokunnan puheenjohtajana sekä Suomenruotsalaisten kansainkäräjöitten varapuheenjohtajana. Työväenliikkeessä hän oli muun muassa Suomen Sosialidemokraattisen Sanomalehtimiesliiton varapuheenjohtaja, SAK:n työvaliokunnan jäsen sekä KK:n johtokunnan ja Elannon hallintoneuvoston jäsen.
Henriksson asui myös Keravalla ja Järvenpäässä. Hän kuoli pitkäaikaisen sairauden jälkeen 68-vuotiaana helmikuussa 1974.
Perhe Gunnar Henrikssonin puoliso oli Marja-Terttu Taipaleenmäki, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1940. Perheessä oli kaksi lasta.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Kansanedustajat Luokka:Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen poliitikot Luokka:Helsingin kaupunginvaltuutetut Luokka:Espoon kaupunginvaltuutetut Luokka:Suomalaiset päätoimittajat Luokka:Uudenmaan vaalipiiri Luokka:Vuonna 1905 syntyneet Luokka:Vuonna 1974 kuolleet