Mesipistiäiset eli mehiläiset (Anthophila) on mesipistiäismäisten (Apoidea) yläheimoon kuuluva lentävien hyönteisten ryhmä.
Mesipistiäisiä esiintyy kautta maailman. Niitä tunnetaan noin 20 000 lajia, joista Suomessa elää 235. Useat mesipistiäislajit ovat yksineläjiä eli erakkoja. Hunajamehiläiset sen sijaan muodostavat suuria ja hyvin järjestäytyneitä yhdyskuntia, jonka jäsenet ovat lähisukulaisia keskenään. Näiden lajien sosiaalinen käyttäytyminen on monimutkaista ja poikkeuksellista koko eläinkunnassa.
Ihmiselle tutuin mesipistiäinen on tarhamehiläinen (Apis mellifera). Se elää parvissa ja sitä käytetään mehiläistuotteiden kuten hunajan tuotantoon. Myös kimalaiset ovat mesipistiäisiä.
Kehitys Mesipistiäiset kehittyivät ampiaisten edeltäjistä, jotka kukkakasvien synnyn myötä noin 100 miljoonaa vuotta sitten siirtyivät käyttämään kasvien siitepölyä proteiinin lähteenään.
Piirteitä Ampiaisiin verrattuna mesipistiäiset ovat yleensä rakenteeltaan tukevampia sekä karvaisempia. Jotkin lajit ovat kuitenkin ampiaisten tapaan hoikkia ja vähäkarvaisia, joskus jopa samanvärisiä kuin ampiaiset.
Pienimmät mesipistiäislajit ovat pituudeltaan alle 2 millimetriä. Maailman suurin mesipistiäinen on Malaijien saaristossa elävä Megachile pluto, joka kasvaa 39 millimetrin pituiseksi.Tutkijat löysivät jättiläismehiläisyksilön. Helsingin Sanomat 23.2.2019 B 3Katoileva jättimehiläinen hukkui ensin 120 vuodeksi, sitten 38 vuodeksi, Yle.fi uutiset 22.2.2019, viitattu 23.2.2019
Monen mesipistiäislajin naaraalla on myrkkypistin, jota mesipistiäinen käyttää puolustautuakseen. Maamehiläisten, vatsaharjamehiläisten ja aitomehiläisten monilla lajeilla pistin on vaatimaton tai puuttuu kokonaan.Michener 2007, s. 111.
Mesipistiäisten selkein ero lähes kaikkiin ampiaisiin on se, että mesipistiäiset tarvitsevat kukkien siitepölyä saadakseen proteiinia toukkiensa ravinnoksi, eivätkä ne syö hyönteisiä tai hämähäkkieläimiä kuten ampiaiset. Tähän poikkeus on eräs mesipistiäisten Trigona-suvun laji, joka ruokkii toukkaansa raadoilla.Michener 2007, s. 3.
Yksilönkehitys thumb|Hunajamehiläisiä ja kennoja, joissa on munia ja toukkia. Mesipistiäinen kehittyy munasta toukkavaiheen ja kotelovaiheen kautta aikuiseksi yksilöksi. Lähes kaikkien mesipistiäislajien muna on valkoinen, pitkulainen ja hiukan kaareva. Mesipistiäinen laskee munansa yleensä sen ruoan päälle, jota toukan on tarkoitus syödä. Jotkin lajit kuitenkin ruokkivat aktiivisesti toukkiaan, jolloin munan sijoituksella ruokaan nähden ei ole väliä. Yhdyskuntamehiläisten munat ovat pieniä ja erakkomehiläisten munat suuria. Erään Xylocopa-lajin muna on mahdollisesti koko hyönteismaailman suurin, jopa 16,5 millimetriä eli puolet mesipistiäisen omasta pituudesta.Michener 2007, s. 6–7.
Käyttäytyminen Jotkin mesipistiäislajit tekevät pesänsä maan alle, toiset korkealle puihin, ja jotkin ihmisten taloihin. Jotkin mesipistiäislajit ovat loisia, jotka ryöstävät toisilta yksilöiltä pesän, elävät toisten lajien rakentamissa pesissä, tai jättävät munansa toisten lajien kasvatettavaksi.Michener 2007, s. 30.
thumb|Puunkolossa pesivä verhoilijamehiläinen. Erakkomehiläinen rakentaa oman pesänsä ja ruokkii itse omat jälkeläisensä. Se voi kaivaa pesänsä esimerkiksi maahan muiden pesien viereen. Yhdyskuntamehiläiset elävät pesässä muiden yksilöiden kanssa. Aitososiaaliseen yhdyskuntaan kuuluu yleensä työläisiä sekä yksi kuningatar, joka hoitaa munimisen ja on usein kaikkien työläisten äiti. Kuningatar on monilla lajeilla suurikokoisempi kuin työläiset. Joidenkin lajien yhdyskunnat eivät ole aitososiaalisia, vaan ne muodostuvat samasta sukupolvesta, usein sisaruksista. Joissain mesipistiäisyhdyskunnissa ei ole minkäänlaista työnjakoa, vaan kaikki jäsenet toimivat samalla tavalla.Michener 2007, s. 12–13.
Mesipistiäislajien sukupuolikäyttäytyminen vaihtelee lajien välillä runsaasti. Joidenkin lajien naaras parittelee vain kerran, toisten lajien naaraat useita kertoja. Useimpien lajien urokset pystyvät parittelemaan useasti.Michener 2007, s. 9.
Hyödyt ihmiselle ja luonnolle Hunajamehiläiset tuottavat muun muassa hunajaa ja mehiläisvahaa, minkä vuoksi ihminen kasvattaa niitä hyötyeläimenä. Mesipistiäiset ovat välttämättömiä hedelmien ja vihannesten pölyttäjiä kuljettaessaan siitepölyä kukasta kukkaan.
Uhat Mesipistiäisten nykyisiä uhkia ovat niiden elinympäristöjen katoaminen, tuholaistorjunta-aineet ja taudit.
Mesipistiäislajeja thumb|upright|Hunajamehiläisparvi puunrungolla Tarhamehiläinen (Apis mellifera) useita rotuja; yleisesti tarhattuja rotuja ovat italialainen, krainilainen, buckfast ja tumma (musta) mehiläinenMehiläishoitajat.fi Intianmehiläinen (Apis cerana) Rusomuurarimehiläinen (Osmia bicornis)Muurarimehiläinen leviää Etelä-Suomessa viitattu 4.6.2012 Afrikkalaistunut mehiläinen ('tappajamehiläinen') aggressiivinen risteymä
Itämerensuomalaisessa kansanperinteessä Itämerensuomalaisessa kansanperinteessä mehiläiselläkin on osansa. Esimerkiksi Kalevalassa Lemminkäisen äiti tuo poikansa takaisin Tuonen virrasta ja kokoaa hänet uudelleen Lemminkäisen ruumiinosista. Tarinassa mehiläinen toimi hengentuojana, joka herättää Lemminkäisen lopullisesti eloon.
Lähteet
Viitteet
Dokumentteja Ei pelkkää hunajaa (More than Honey, 2012). Markus Imhoof, Sveitsi
Aiheesta muualla Elintarviketurvallisuusvirasto Evira: Mehiläisten sairaudet
* Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit