Yrjö VI (, syntymänimeltään Albert Frederick Arthur George; ) oli Britannian kuningas vuosina 1936–1952. Yrjö VI oli paitsi Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan ja merentakaisten dominioiden hallitsija, myös viimeinen Intian keisari vuoteen 1948, viimeinen Irlannin kuningas vuoteen 1949 ja viimeinen Pakistanin kuningas vuoteen 1952. Yrjö VI nousi yllättäen valtaistuimelle veljensä Edvard VIII:n luovuttua kruunusta. Hän oli kolmas brittiläinen monarkki Windsorin suvusta.
Elämäkerta Yrjö VI syntyi Sandringhamin kartanon York Cottagessa, Norfolkissa. Hänen isänsä oli prinssi George, Yorkin herttua (myöhemmin Yrjö V) ja äitinsä Yorkin herttuatar, myöhemmin kuningatar Mary.
Albert oli lapsena sairaalloinen ja hänet jätettiin usein kuninkaallisen lastenhoitajan hoiviin. Hän kärsi vakavasta änkytyksestä. Hänen puheterapeutikseen hankittiin australialainen Lionel Logue. Tämän avulla hän sai änkytyksensä vähenemään siedettäväksi vuoteen 1927 mennessä, jolloin prinssi piti avajaispuheen Australian parlamentissa. Yrjö ja Logue pysyivät läheisinä ystävinä loppuun asti ja Yrjö nimitti tämän Royal Victorian Order -ritarikuntaan vuonna 1944. Lisäksi Yrjö pakotettiin kirjoittamaan oikealla kädellä, vaikka hän oli vasenkätinen. Hän kärsi myös kroonisista vatsavaivoista ja pihtipolvista, joiden takia hän joutui käyttämään tukia.
Vuonna 1909 Albert liittyi kuninkaalliseen laivastoon kadetiksi. Hän palveli ensimmäisessä maailmansodassa ja osallistui Skagerrakin taisteluun HMS Collingwoodilla. Vuonna 1917 hän liittyi kuninkaallisiin ilmavoimiin, muttei enää osallistunut taisteluihin.
Vuonna 1920 Albert sai Yorkin herttuan, Invernessin jaarlin ja Killarneyn paronin arvonimet ja alkoi edustaa isäänsä kuninkaallisissa velvollisuuksissa.
Hän nai lady Elizabeth Bowes-Lyonin 26. huhtikuuta 1923 Westminster Abbeyssa. Juuri perustettu radioyhtiö BBC olisi halunnut tallentaa ja lähettää tilaisuuden, mutta arkkipiispan mielestä avioliittoon vihkiminen ei sopinut radio-ohjelmaksi. Lady Elizabethista tuli avioiduttuaan Yorkin herttuatar. Pariskunta sai kaksi lasta, jotka olivat Elizabeth, eli tuleva kuningatar Elisabet II (1926–2022), ja prinsessa Margaret (1930–2002).
Kuninkaaksi Kuningas Yrjö V kuoli 20. tammikuuta 1936 ja Albertin veli, Walesin prinssi, nousi valtaistuimelle ottaen nimen Edvard VIII. Hän oli naimaton, joten Albert oli seuraavana perintöjärjestyksessä. Edvard VIII kuitenkin luopui kruunusta 11. joulukuuta 1936 mennäkseen naimisiin eronneen Wallis Simpsonin kanssa. Albertista tuli nyt kuningas vasten tahtoaan, ja hänen sanotaan itkeneen tuntikausia äitinsä kuningatar Maryn luona kuultuaan veljensä päätöksestä.
Albert otti hallitsijanimekseen Yrjö VI. Kruunaus tapahtui 12. toukokuuta 1937.
Toisen maailmansodan alla kuningaspari otti aluksi sovittelevan asenteen Adolf Hitleriä kohtaan ja tuki Neville Chamberlainia hänen palattuaan neuvottelemasta Münchenin sopimusta 1938. Chamberlainin esiintyminen yhdessä kuningasparin kanssa Buckinghamin palatsin parvekkeella raivostutti myöntyväisyyslinjan vastustajat. Kun alahuone pakotti Chamberlainin eroamaan, kuningas antoi vastahakoisen tukensa Winston Churchillille. Kuitenkin sodan aikana kuningas kehitti läheisen suhteen pääministeri Churchillin kanssa.
Vuonna 1939 kuningaspari vieraili Kanadassa ja Yhdysvalloissa ensimmäisinä hallitsevina brittimonarkkeina. Kun sota syttyi, Yrjö VI ja kuningatar Elisabet päättivät jäädä Lontooseen, eivätkä paenneet Kanadaan, kuten suositeltiin. Virallisesti he asuivat koko ajan Buckinghamin palatsissa, mutta pakenivat pommituksia Windsorin linnaan, jossa heidän lapsensa olivat koko sodan ajan. Eräässä pommituksessa myös Buckinghamin palatsi sai osuman, ja muun muassa sen kappeli tuhoutui täysin.
Yrjö VI:n hallituskaudella brittiläinen imperiumi mureni. Intiasta tuli ensimmäisenä itsenäinen dominio. Yrjö VI piti Intian keisarin arvonimeä vuoteen 1948 asti ja hallitsi vielä itsenäistä Intiaa sen kuninkaana Intian tasavallaksi julistamiseen asti 1950. Irlannin parlamentti, Oireachtas Éireann, sääti 1948 lain, joka 18. huhtikuuta voimaan tullessaan muutti Irlannin valtiomuodon tasavallaksi. Intian päätös 1950 tunnustaa Yrjö VI kansainyhteisön pääksi lisäsi tämän arvonimen kuninkaallisiin arvonimiin.
Sodan jälkeen kuninkaan terveys heikkeni. Monet hänen terveysongelmistaan on yhdistetty tupakointiin, mutta myös sodan ja jälleenrakennusajan rasituksilla on sanottu olleen osansa. Yrjö VI kuoli 6. helmikuuta 1952 ja hänet haudattiin 15. helmikuuta Pyhän Yrjön kappeliin Windsorin linnassa. Suomea hautajaisissa edusti silloinen ulkoministeri Sakari Tuomioja.Yrjö Blomstedt ja Matti Klinge (toim.): Paasikiven päiväkirjat, osa 2, s. 265. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1986.
Sukujuuret
Katso myös Kuninkaan puhe
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Vuonna 1895 syntyneet Luokka:Vuonna 1952 kuolleet Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit *