Tämä artikkeli käsittelee uskontokuntiin kuulumattomia ja uskonnottomia Suomessa. Vuonna 2025 Suomessa uskontokuntiin kuulumattomia oli 35,9 prosenttia väestöstä eli noin 2 000 000 henkilöä.Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluminen iän ja sukupuolen mukaan, 1990-2024 Tilastokeskus Uskonnottomien etu-, oikeusturva- ja kulttuurijärjestönä on Suomessa toiminut Vapaa-ajattelijain liitto ja muita järjestöjä. Vuonna 2018 tehdyssä kansainvälisessä ISSP-kyselyssä Suomen väestöstä 40 prosenttia vastasi ettei usko jumalaan, 34 prosenttia vastasi uskovansa jumalaan ja 26 prosenttia ei osannut sanoa.

Historia Suomessa valistusaate vaikutti lähinnä sivistyneistön keskuudessa. 1800-luvun lopulla Suomeen tuli darvinismi.Hakusana vapaa-ajattelu teoksessa Suomessa 1800-luvun lopulla uskonnotonta materialismia filosofiassa edusti yksinään Wilhelm Bolin, Spinozan ajattelusta väitellyt Ludwig Feuerbachin ystävä, joka toimi Helsingin yliopiston kirjastonhoitajana. Bolin kuului Suomessa tuhkauslaitostoiminnan alkuunpanijoihin.Niiniluoto 2003, s. 127. Naturalistinen kehitysoppi innoitti Suomessa jo 1880-luvulta lähtien muun muassa Hjalmar Neiglickia ja Edvard Westermarckia.

+ Uskontokuntiin kuulumattomat henkilöt SuomessaVäestö uskontokunnan mukaan ja osuus väestöstä 1950–2013 Tilastokeskus Vuosi Osuus väestöstä HenkilöäMuutos per vuosi 1950 2,8 % n. 112 000 1980 7,8 % n. 376 0002,3 % 1990 10,2 % 510 5162,6 % 2000 12,7 % 659 9792,3 % 2005 14,5 % 761 5222,7 % 2006 15,1 % 798 2424,6 % 2007 15,9 % 840 7235,1 % 2008 16,9 % 898 8286,5 % 2009 17,7 % 945 3304,9 % 2010 19,2 % 1 032 4298,4 % 2011 20,1 % 1 087 9725,1 % 2012 21,0 % 1 139 7304,5 % 2013 22,1 % 1 203 6875,3 % 2014 23,5 % 1 286 4586,4 % 2015 24,3 % 1 336 1063,7 % 2016 25,3 % 1 394 9334,2 % 2017 26,3 % 1 450 7383,8 % 2018 27,4 % 1 511 4334,0 % 2019 28,5 % 1 574 3924,0 % 2020 29,4 % 1 627 7273,3 % 2021 30,6 % 1 696 8994,1 % 2022 32,0 % 1 781 7514,8 % 2023 33,6 % 1 882 6995,4 % 2024 34,9 % 1 965 7614,2 %202535,9 %2 030 4913,2 %

Vuonna 1887 Viktor Heikel yritti 50 muun kansalaisen kanssa perustaa Suomen Uskonnonvapaus- ja Suvaitsevaisuusyhdistyksen. Senaatti lähetti yhdistyksen säännöt luterilaisen kirkon tuomiokapitulin vahvistettavaksi, joka torjui hankkeen. Vuonna 1889 Eero Erkon toimittama lehti Keski-Suomi julkaisi artikkelisarjan kehitysopista. Sen johdosta syntyi kiivas keskustelu, johon osallistuivat muun muassa Juhani Aho ja Minna Canth. Samana vuonna alkoivat Minna Canth ja A. B. Mäkelä julkaista Kuopiossa Vapaita Aatteita -lehteä, joka esitteli muun muassa kehitysoppia. Lehti oli lopetettava, koska ennakkosensuuri poisti suuren osan lehden kirjoituksista.

1900-luvun vaihteessa työväenliikkeen johdossa oli useita uskontokriitikoita. Työväenliike omaksui Suomessa marxilaisen ateismin ohjelman haasteena valtionkirkolle. Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen vuoden 1903 Forssan ohjelmassa todettiin:

Vuosina 1902–1905 ilmestyneeseen Euterpe-lehteen kirjoittivat muun muassa Rolf Lagerborg, Gunnar Castrén ja Georg Schauman. Vuosina 1909–1917 S. E. Kristiansson julkaisi Vapaa Ajatus -lehteä. A. B. Sarlin kirjoitti uskontokriittisen kirjasarjan salanimellä Asa Jalas.

Vuonna 1905 aloitti toimintansa Prometheus-seura (Ylioppilasyhdistys Prometheus), jonka tavoitteena oli ajatuksenvapauden toteuttaminen. Yhdistyksen toimintaan (1905–14) osallistuivat muun muassa Edvard Westermarck, Rafael Karsten, Rolf Lagerborg, Knut Tallqvist, Wilhelm Bolin, Yrjö Hirn, Georg Schauman, Hjalmar Magnus Eklund, Harry Federley, Alma Söderhjelm, Gunnar Castrén, K. H. Wiik, Viktor Heikel ja Ernst Lampén. Yhdistys vaati tunnustuksellisen uskonnonopetuksen poistamista kouluista ja siviiliavioliiton hyväksymistä. Westermarck oli myös Englannin vapaa-ajattelijajärjestön jäsen. 1910-luvun puolivälin kireä yhteiskunnallinen tilanne vaikutti seuran toiminnan heikkenemiseen.Taarna, Jorma: Aatteellisen humanismin historiaa Suomessa. Humanisti 4/1992. Julkaistu uudelleen teoksessa Lisätietoa: Siviilivihkiminen tehtiin Suomessa lailliseksi vuonna 1917 annetulla erillislailla.

Vapaa-ajattelijat odottivat paljon vuonna 1922 säädetyltä itsenäisen Suomen tasavallan uskonnonvapauslailta. Laki tuli voimaan vuoden 1923 alusta ja salli kansalaisten olla kuulumatta uskonnollisiin yhdyskuntiin. Vasta tämä laki antoi myös ateisteille täydet kansalaisoikeudet. Ihmisiä alkoi erota kirkosta. Vaatimus valtion ja kirkon erottamisesta ei toteutunut, minkä Jussi Pikkusaari on väitöskirjassaan tulkinnut tappioksi sosiaalidemokraattien katsomuspolitiikalle.

Siviilirekisteriläiset järjestäytyvät

Uskonnonvapauslakiin pettyneinä vapaa-ajattelijat alkoivat 1920-luvun lopulla perustaa siviilirekisteriläisyhdistyksiä. Yhdistykset muun muassa perustivat omia hautausmaita. 1930-luvun alussa siviilirekisteriläisten järjestäytyminen vaikeutui, mutta vuosikymmenen lopulla järjestäytyminen saattoi jatkua. Vuonna 1937 perustettiin valtakunnalliseksi yhteiselimeksi Suomen siviilirekisteriyhdistysten keskusliitto. Kansainvälistä, 65 vuoden ikäistä alan liittoa seuraten järjestö otti vuonna 1945 nimen Vapaa-ajattelijain liitto. Liiton äänenkannattaja alkoi ilmestyä 1937 nimellä Ajatuksen vapaus, nykyisin se on Vapaa ajattelija.

Talvisodan lähestyessä hallitusta vaadittiin lakkauttamaan epäilyttäviksi katsottuja järjestöjä. Keskeisen Tampereen yhdistyksen lakkauttaminen lähes lopetti siviilirekisteriläisliikkeen toiminnan jo hieman ennen talvisotaa. Kunnolla toiminta jatkui vasta jatkosodan jälkeen 1945. Tällöin liiton kotipaikaksi tuli Helsinki. Toisen maailmansodan jälkeen Suomen vapaa-ajattelijain järjestäytyminen jatkui vilkkaana, ja myös kirkosta eroaminen yleistyi.

Vapaa-ajattelijain liitto

Vapaa-ajattelijain liiton tavoitteena on kirkon ja valtion ero sekä tieteellisen todellisuuskäsityksen edistäminen. Liiton jäsenyhdistyksiin kuuluu noin 1 500 jäsentä. Sääntöjensä mukaan liitto on uskonnottomien ja uskontokuntiin kuulumattomien henkilöiden muodostamien yhdistysten keskusjärjestö. Sen tavoitteena on ajaa uskonnottomien etuja, oikeuksia ja oikeusturvaa sekä edistää tieteeseen perustuvan uskonnottoman todellisuuskäsityksen leviämistä, uskontokritiikkiä ja ajatuksenvapautta. Liiton on tarkoituksena toimia uskonnottomien yhteiskunnallisen ja oikeudellisen aseman parantamiseksi tekemällä aloitteita julkiselle vallalle ja toimimalla uskonnottomien puolestapuhujana julkisessa keskustelussa. Tavoitteina on myös antaa tietoa uskonnottomien ihmisten oikeuksista ja velvollisuuksista ja valistaa ihmisiä uskonnottomaan tapakulttuuriin liittyvissä tavoissa kuten nimenantojuhlassa, aikuistumiskoulutuksessa ja -juhlassa, avioliiton solmimisessa ja hautajaisten järjestämisestä.Saari 1993, s. 4.

Vapaa-ajattelijoiden mielestä julkisen vallan tulee olla uskontoihin nähden puolueeton. Tavoitteena on lainsäädännöllisin muutoksin valtiokirkkojärjestelmän purkaminen ja uskonnonopetuksen poistaminen kouluista, päivähoidosta sekä valtion yliopistoista. Kaksi valtiokirkkoa, Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Suomen ortodoksinen kirkko, tulee muuttaa tavallisiksi yhdistyksiksi, jotka perivät jäsenmaksunsa kuten muutkin yhdistykset eivätkä kirkollisveron kautta. Kirkoilla ei tule olla julkisoikeudellista asemaa eikä mitään erioikeuksia.

Johtavia ateistisia vapaa-ajattelijoita ovat olleet V. T. Aaltonen, Väinö Voipio, Erkki Hartikainen ja Kari Saari.Niiniluoto 2003, s. 129. 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa liiton pääsihteeri Erkki Hartikaisen tavoitteena oli saada Suomen kouluihin oma oppiaine uskonnottomille. Hartikainen teki vuonna 1978 kantelun Yhdistyneitten Kansakuntien ihmisoikeuskomitealle uskontojen historian ja siveysopin peruskoulun opetussuunnitelmasta Suomessa. Kantelu ratkesi 1981 ja Suomeen saatiin elämänkatsomustieto kouluihin oppiaineeksi. Vuodesta 1985 Hartikainen on johtanut Suomen ateistiyhdistystä, joka perustettiin tämän mukaan varajärjestöksi siltä varalta, että muut järjestöt luopuvat ateistien ihmisoikeuksien puolustamisesta.

Julkisuudessa

Uskontokritiikistä ja tieteellisestä todellisuuskäsityksestä käytyyn keskusteluun ovat älymystön edustajista Suomessa osallistuneet ateistisesta näkökulmasta muun muassa Eino Kaila, Ilkka Niiniluoto ja Raimo Tuomela.

Vapaa-ajattelijain liitto on jakanut entisen puheenjohtajan, tuomari ja kirjailija Väinö Voipion mukaan nimettyä Väinö Voipio -tunnustuspalkintoa vuodesta 1993 lähtien. Palkinnon tarkoitus on antaa julkista tunnustusta henkilölle, joka on tuonut esille puolustanut tieteellistä todellisuuskäsitystä ja edistänyt etiikan ja yhteiskunnan uskontoriippumattomuutta. Professori Jorma Palo palkittiin humanistista etiikkaa esille tuovista kirjoituksistaan. Kari Cantell palkittiin vuonna 1997 kirjasta Tiedemiehen mietteitä uskosta. Anneli Aurejärvi-Karjalainen palkittiin 1999 uskonnoista vapaata tapakulttuuria käsittelevästä kirjasta Perheen omat juhlat: Siviiliseremoniat häistä hautajaisiin (1999). Kari Enqvist ja Esko Valtaoja palkittiin vuosina 2004 ja 2005 tieteellisen ja uskonnottoman todellisuuskäsityksen puolustamisesta ja levittämisestä. Vuoden 2007 palkinnon sai suomentaja, tiedettä kansantajuistavia kirjoja julkaisevan Terra Cognita -kustantamon perustaja Kimmo Pietiläinen.

Lainsäädäntö

Yhteiskunnallisen aseman kehitys

Vuonna 1959 hyväksyttiin ennakkoverolaki. Vuodesta 1960 lähtien kirkollisveroa ei enää pidätetty erikseen vuoden lopun verotuksessa vaan ennakkoon jokaisen palkanmaksun yhteydessä. Tämä teki kirkollisverosta huomaamattomamman ja kirkosta eroaminen väheni hetkessä murto-osaan.

Vuonna 1968 kirkosta eroaminen tuli mahdolliseksi myös väestörekisterissä pelkän seurakuntatoimiston sijaan, siviilivihkiminen tuli mahdolliseksi myös vihkiviranomaisen virkahuoneen ulkopuolella ja siviilirekisteri muuttui väestörekisteriksi.

Vuonna 2003 eduskunta hyväksyi uuden uskonnonvapauslain. Laki mahdollisti eron uskonnollisesta yhteisöstä kirjallisesti, ja ero astuu heti voimaan, kun aikaisemmin laki edellytti henkilökohtaista käyntiä seurakunnassa ja kuukauden harkinta-aikaa. 12 vuotta täyttäneen lapsen asemaa uskontojen suhteen ei voinut enää muuttaa ilman lapsen omaa suostumusta.

Ateismia ja kirkosta eroamista on Suomessa leimannut mies- ja kaupunkivaltaisuus. Miehet eroavat kirkosta naisia useammin ja eroaminen on yleisempää kaupungissa kuin maaseudulla. Uskonnollisuuden arvostamisen on katsottu säilyneen paremmin maaseudulla kuin suurissa kaupungeissa ja tytöt ovat tutkimusten mukaan uskonnollisempia kuin pojat.Taira, Teemu: Ateismi kieltäytymisen historiana. Teoksessa

Varhaiskasvatus

Suomessa lasten päivähoidossa annetaan uskonnollista kasvatusta. Uskontokasvatuksen määrää lain lasten päivähoidosta ja sen toinen pykälä, joka lisättiin lakiin vuonna 1983. Kasvatuksessa on kunnioitettava lapsen huoltajien vakaumusta. Uskontokasvatuksen vaihtoehtona on elämänkatsomustietokasvatus. Perustuslain 11 § turvaamaa oikeutta ajatuksenvapauteen käyttää esiopetusikäisten kohdalla huoltaja, joka valitsee joko uskontokasvatuksen tai elämänkatsomustietokasvatuksen.

Vapaa-ajattelijain liitto on arvostellut päiväkodeissa tapahtuvaa lasten ääneen rukoiluttamista. Vapaa-ajattelijoiden mukaan rukoiluttaminen loukkaa lapsen perusihmisoikeuksiin kuuluvaa ajatuksenvapautta, jota tulee kunnioittaa.

Koulu

Suomen perustuslain 11 §:n 2 momentin perusteella ketään ei voida velvoittaa osallistumaan vakaumuksensa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Tämän perusteella oppilasta ei voida velvoittaa osallistumaan jumalanpalvelukseen, uskonnolliseen päivänavaukseen tai muuhun uskonnolliseen tilaisuuteen.