Johan August Strindberg () (22. tammikuuta 1849 – 14. toukokuuta 1912) oli ruotsalainen romaani- ja näytelmäkirjailija sekä taidemaalari. Hän on yksi Ruotsin tunnetuimmista kirjailijoista ja yksi modernin teatterin suurista vaikuttajista. Strindbergin tuotanto on lähinnä naturalistista ja ekspressionistista.

Elämä thumb|Strindberg 50-vuotissyntymäpäiviensä jälkeen. Strindberg oli kolme kertaa myrskyisessä avioliitossa, ja hänen suhteensa naisiin oli ongelmallinen. Häntä on toisinaan pidetty misogyyninä. Strindberg oli vuosina 1877–1891 naimisissa suomalaissyntyisen Siri von Essenin kanssa. Toisen avioliiton hän solmi Frida Uhlin kanssa, kolmannen Harriet Bossen kanssa, ja tämä suhde jatkui vielä avioeron jälkeen siihen asti kunnes Bosse kihlautui 1908. Neljäs suuri rakkaus oli Fanny Falkner.Kivalo, s. 146, 185, 233, 241

Strindbergin henkinen tasapaino heitteli, ja hän käytti hypomaanisen tilansa tasoittamiseen tuolloin suosittua kaliumbromidia.Kivalo, s. 52–53Ludwig M. Deppisch, The Health of the First Ladies: Medical Histories from Martha Washington to ... s. 89 (Google Books)

Ura Strindberg oli kirjeenvaihdossa Friedrich Nietzschen kanssa, jonka ajatukset tekivät häneen suuren vaikutuksen. Vuonna 1888 Strindberg kirjoitti Nietzschelle: ”Kunnioitettava herra, epäilemättä olette Te antanut ihmiskunnalle syvällisimmän kirjan, mikä sillä on.” Kyseessä oli Nietzschen Näin puhui Zarathustra. Poliittisesti Strindberg oli sosialisti tai anarkisti.

Strindbergin läpimurtoteos, romaani Röda rummet (suom. Punainen huone) ilmestyi 1879. Se kuvaa aikansa tukholmalaista yhteiskuntaa, politiikkaa, liike-elämää ja teatteria. Hänen varhaiset näytelmänsä, joista tunnetuin on Fröken Julie (suom. Neiti Julie), edustivat naturalismia, ja niitä on usein verrattu norjalaisen Henrik Ibsenin töihin. Tämän jälkeen seurasi Strindbergin ”infernaalinen” kausi, jolloin hän painiskeli sisäisissä tuskatiloissaan. Kauden pääteos on ranskaksi kirjoitettu Inferno. Myöhemmin hän hylkäsi naturalismin ja alkoi kirjoittaa symbolistisia teoksia. Tämän kauden tunnetuimpia näytelmiä ovat Dödsdansen (suom. Kuolemantanssi) ja Spöksonaten (suom. Aavesonaatti).

Kaunokirjallisten töiden lisäksi Strindberg teki muun muassa poliittisia pamfletteja kuten Pieni Katekismus ja satiirisia oppaita kuten Tunnissa taiteentuntijaksi.

Ajatusmaailma Erkki Kivalo referoi Strindberg-kirjassaan Emil Hedéniä (1926) ja toteaa, että Strindbergin naisia koskevat näkemykset olivat oraalla jo 1870-luvulla ja kypsyivät 1880-luvulla. Hän kääntyi naisemansipaatiota ja Kivalon sanoin "naispalvontaa" vastaan. Äänioikeus naisen pitäisi saada vasta, "kun naisesta on tullut järkevä". Negatiivinen asenne kuvastuu muun muassa Kammarspel-näytelmissä, jotka Strindberg kirjoitti perustamalleen Intima teaternille. Näytelmissä on Strindbergin ajatusmaailman "käsittämätöntä naisvihaa ja ihmisen halveksuntaa", ja yleisö koki ne negatiivisina ja itseensä kohdistuvina.Kivalo, s. 226–227

Strindberg kävi kielitieteellistä kirjeenvaihtoa taiteilija Sigurd Wettenhovi-Aspan, Kuurilan rautatieaseman asemapäällikön Elias Lönnqvistin ja luutnantti Theodor Finnilän kanssa vuosina 1911–1912. Wettenhovi-Aspa, Lönnqvist ja Finnilä saivat kimmokkeen omiin kielitieteellisiin tutkimuksiinsa Strindbergin vuonna 1908 julkaisemasta kirjasta En ny blå bok, jossa hän väitti suomen kielen saaneen kaikki sanansa lainoina muilta kieliltä. Strindberg väitti myös heprean kielen olevan kaikkien maailman kulttuurikielten kantakieli, kun taas suomalaisten mielestä suomi oli tällainen kantakieli. Kirjeenvaihdon aikana Strindberg lähetti muun muassa Finnilälle 16 sivua omia etymologisia muistiinpanojaan, joissa hän pyrki johtamaan suomalaisia paikannimiä ja Kalevalan henkilöitä antiikin Kreikan mytologiasta ja kreikan kielestä. Joulukuussa 1911 alkanut kirjeenvaihto päättyi kuitenkin Strindbergin kuolemaan toukokuussa 1912.

Suomennetut teokset Avioelämää: kaksitoista kertomusta avioelämästä: puhuttelu ja alkulause. Edellinen osa, suomentanut Siimes Kanervio. Tampere: K. Kaatra, 1907.(Markan kirjasto; n:o 4.). – Tampere: Isak Julin, 1912.(Neljänkymmenen pennin kirjasto; n:o 4.) Avioelämää: kahdeksantoista aviojuttua. Toinen osa, suomentanut Joel Lehtonen. Tampere: K. Kaatra, 1907. (Markan kirjasto; n:o 9.). –. Tampere: Isak Julin, 1912. (Neljänkymmenen pennin kirjasto; n:o 5.). Eri asein, valikoima runoja, suom. Aarni Kouta. Otava, 1914 – [Näköisp.] Lasipalatsin mediakeskus 2006 Götalaiset huoneet, sukutarinoita vuosisadan vaihteesta, suom. Aarni Kouta, Yrjö Weilin, 1911 Hemsöläiset: kertomus saaristosta, suom. Arkadius. Helsinki: Wentzel Hagelstam, 1895. Hemsöläiset: saaristolaiskertomus, suom. Tauno Tainio. Helsinki: Kansanvalta, 1929. – Tammi, 1959 (Elävä maailmankirjallisuus 11). – Tammi, 1966. (Kurki-sarja 40) Historiallisia pikkukuvia 1 (Historiska miniatyrer I–II) suom. Kaapo Murros. Tampere: Tampereen työväen sanomalehti, 1911. Historiallisia pikkukuvia. 2. Tampere: Tampereen työväen sanomalehti 1911. – Tampereen työväen sanomalehti, 1914

Hyvän ja pahan tiedon puu, kuvauksia katolisuuden loppuajoilta Ruotsissa, suom. Yrjö Sirola, Kotka: Yrjö Weilin, 1903. Inferno, suom. Mika Keränen. Kiuas Kustannus, 2022. . Irtipäässyt käsi, englanninkielestä suom. J. H. Harvey, Kaleva (Mich.): Siirtolaisen kp.,1905. Isä, murhenäytelmä, suom. Yrjö Koskelainen, Helsinki : Agricola Kustannus-o.y., 1909. Kaarle XII, viisikuvaelmainen näytelmä, suom. Kaarle Halme, Helsinki : Yrjö Weilin & Kumpp., 1910.

Keikari sekä muita kertomuksia, suom. Larin-Kyösti. Karisto, 1911. – (Kirjallisia pikkuhelmiä; 42)

Luostari, ruots. teoksesta suom. Kyllikki Villa. Gummerus, 1970. Menneiden vuosisatain vaiheita, suom. Santeri Ingman, Helsinki: Söderström, 1895 Mestari Olavi, viisinäytöksinen näytelmä, suom. Yrjö Koskelainen Otava, 1909.

(Klassikko-sarja) (2. painos 2006) Naimakauppoja, avioliittotarinoita, suom. V. V. Vankkoja, Tammi, 1947. Alkuteos: Giftas Naimiskauppoja, avioliittotarinoita, suom. Topo Leistilä, Kustannus oy Kansanvalta, 1933. Alkuteos: Giftas Narrien yhteiskunnasta, muutamia August Strindbergin kertomuksia; suom. Väinö Tanner, Osuuskunta Kehitys, 1908. Narrien yhteiskunta, suom. Väinö Aalto, Leningrad: Kirja, 1936. (Delfiinikirjat.) Noita, historiallinen kertomus, Pori: Otto Andersin, 1912. (Viikon halvin kirja ; n:o 7.) Sarja: Novellin mestareita Onnellisten saari, kaksi kertomusta kokoelmasta "Svenska öden och äfventyr", suom. Ilmari Ahma. Otava, 1912. (Otavan 50 pennin kirjasto ; n:o 21.) (useita painoksia) Palvelusnaisen poika, sielun kehityshistoria (1849-1867), seitsemännestä painoksesta suom. S. O. Fitchburg, (Mass.): Suom. sos. kustannusyhtiö, 1915. Pelikaani, Talo on palanut, suom. Tove Idström. Aavesonaatti, suom. Jouko Turkka ja Maija-Liisa Turkka, 1984

Punainen huone, kuvauksia taiteilija- ja kirjailijaelämästä. Yrjö Weilin 1909.

2. tark. p. 1960, 3. p. 1965; Love kirjat, 1991 Rajakivellä, Karl Gustaf Verner von Heidenstam. Rakkaus ja viljanhinnat, Johan August Strindberg. Tampere: Otto Lindeman, 1904. (Matkalla 2) Saaristolaiselämää, suom. Larin-Kyösti. Helsinki: Minerva, 1919.

Helsinki: Lasipalatsi, 2001 , Ntamo 2012 ,

Toteutuneita unelmia, neljä kertomusta, suom. Yrjö Sirola. Yrjö Weilin, 1907 (Puolentoista markan kirjasto n:o 1) Tschandala, suom. Aarni Kouta. 1916. – 2. p. Osuuskunta Kuolleet sielut, 2010 .

Uudistalo, kertomus, Helsinki: Työväen sanomalehti, 1901. Vaiheita, kokoelma kertomuksia, suom. Larin-Kyösti. Karisto, 1907. Velkojat (Fordringägare). Suom. Marja Rankkala. Helsinki: Suomen Teatteriliitto, 1950 Vieroksuttu, suom. Larin-Kyösti, Tampere: Isak Julin, 1906. Yksin, suom. Laura Sorma. E. V. Ponkala, 1913.

Novelli antologiassa Väriä ja viivoja, suom. Yrjö Sirola, Tampere: K. Kaatran kustannuksella 1907 – Tittelipainos: Tampere: Isak Julin 1912. Sarja: Neljänkymmenen pennin kirjasto, n:o 3 Verkossa Vuoren kultakypärät

Sovitukset ... jotta päästäisiin naimisiin, kuunnelma, novellista Yleisradiolle dramatisoinut Solja Kievari; dramaturgi: Annika Idström; suom.: V. V. Vankkoja, 1980 Jubal minätön, kuunnelma, kertomuksesta Yleisradiolle suom. ja dramatisoinut Tove Idström; [dramaturgi:] Johanna Rajamaa, 1985. Juhannuksen aikaan, kuunnelma, kertomuksesta Yleisradiolle suom. ja dramatisoinut Tove Idström; [dramaturgi] Johanna Rajamaa,1985. Kauppa, kuunnelma, novellista Yleisradiolle dramatisoinut Solja Kievari; dramaturgi: Annika Idström; suom. V. V. Vankkoja.,1980. Luonnon esteitä, kuunnelma, novellista Yleisradiolle dramatisoinut Solja Kievari; dramaturgi: Annika Idström; suom. V. V. Vankkoja. 1980. Rakkautta ja viljaa, kuunnelma, novellista Yleisradiolle dramatisoinut Solja Kievari; dramaturgi: Annika Idström; suom. V. V. Vankkoja. 1980. Suuri soraseula, kuunnelma, kertomuksesta Yleisradiolle suom. ja dramatisoinut Tove Idström; [dramaturgi:] Johanna Rajamaa. 1985. Tupakkaladon salaisuus, kuunnelma, kertomuksesta Yleisradiolle suom. ja dramatisoinut Tove Idström; [dramaturgi:] Johanna Rajamaa. 1985. Vihkimättä ja vihittyinä, kuunnelma, novellista Yleisradiolle dramatisoinut Solja Kievari; dramaturgi: Annika Idström; suom. V. V. Vankkoja. 1980. Voimakkaampi, näytelmä, Yleisradiolle ruotsinkielestä suom. ja sov. Tuija Rovamo; dramaturgi: Mirjam Polkunen. 1984. Äidinrakkaus, näytelmä, dramaturgi: Heljä Talvikki Ahonen; suom. Taisto-Bertil Orsmaa, Yleisradio 1980.

Lähteet

Viitteet

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla

Vapaasti ladattavia August Strindbergin e-kirjoja Projekti Lönnrotilta sekä Project Gutenbergiltä Strindbergssällskapet (The Strindberg Society) Strindberg Museum Strindberg in Austria August Stringbergin Neiti Julie ja Kustaa Vaasa Yle Elävä arkisto Jatkokertomuksia-blogissa Strindbergin novellit Pienet (suom. Larin-Kyösti), Korkeampia tarkoituksia ja Ujous ja kylmyys sekä näytelmä Velkojat. August Strindbergin rakkauskirjeitä. Suuren naisvihaajan kirjeitä toiselle vaimolleen Frieda Uhlille, Ilta-Sanomat, 28.03.1934, nro 72, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Erkki Kivijärvi : Kun Strindberg etsi itselleen Suomesta kustantajaa ja kesäasuntoa, Suomen Kuvalehti, 25.08.1934, nro 35, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Luokka:Ruotsalaiset kirjailijat Luokka:Ruotsalaiset runoilijat Luokka:Ruotsalaiset näytelmäkirjailijat Luokka:Ruotsalaiset taidemaalarit Luokka:Ekspressionistit Luokka:Vuonna 1849 syntyneet Luokka:Vuonna 1912 kuolleet Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit