Magdeburgin kaupunginoikeudet () olivat oikeuksia, jotka kuuluivat Magdeburg-nimisen vapaakaupungin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan alueella vallinneille keisarinvallasta autonomisille kaupungeille. Järjestelmää noudatettiin myös Puolan kuningaskunnassa ja Liettuan suuriruhtinaskunnassa.
Venäjän keisarikunnassa Katariina II Suuri antoi 21. huhtikuuta 1785 julistuksen, jossa lueteltiin kaupunkien laki ja etuoikeudet Venäjän keisarikunnassa. Julistuksella määriteltiin kaupunkien autonomia. Julistuksen perusteella jatkettiin myös Puolan kuningaskunnan ja Liettuan suuriruhtinaskunnan Puolan jaoissa Venäjän keisarikunnalle päätyneiden kaupunkien oikeuksia.
Magdeburgin kaupunginoikeudet alkoivat Pyhässä saksalais-roomalaisessa valtakunnassa 1324 ja päättyivät Venäjän keisarikunnassa 1831 Nikolai I:n ukaasilla lukuun ottamatta Kiovaa, jossa ne säilyivät vielä vuoteen 1835.
Magdeburgin kaupunginoikeuksien kaltaisilla oikeuksilla toimineita kaupunkeja Ariogala, 1792, Puolan kuningaskunta ja Liettuan suuriruhtinaskunta (nykyään Liettua) Brest, 1390 Hrodna, 1391 Kaunas, 1408 Kiova, 1494–1497 Krakova Lutsk, 1432 Lviv, 1356 Minsk, 1499 Polatsk, 1498 Sanok, 1339 Slonim, 1531 Slutsk, 1441 Stanyslaviv, 1662 (nykyään Ivano-Frankivsk, Ukraina) Trakai, 1409 Vilna, 1387 Vitebsk, 1597 Volkovysk, 1503
Lähteet
Luokka:Feodalismi Luokka:Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta Luokka:Liettuan historia Luokka:Ukrainan historia Luokka:Puolan historia Luokka:Krakovan historia Luokka:Vilnan historia Luokka:Kiovan historia Luokka:Lvivin historia Luokka:Brestin historia Luokka:Polatskin historia Luokka:Kaunas Luokka:Vitsebsk Luokka:Minskin historia Luokka:Magdeburgin historia