Veikko Ilmari Väänänen (28. marraskuuta 1905 Mikkeli – 1. kesäkuuta 1997 Helsinki) oli suomalainen antiikintutkija (filologi). Väänänen oli erikoistunut niin kutsuttuun vulgaarilatinaan ja romaanisten kielten syntyyn. Hän työskenteli Helsingin yliopiston klassillisen filologian apulaisprofessorina 1938–1951Virkamiehet. Helsingin yliopisto. ja romaanisen filologian professorina 1951–1972. Hän toimi myös Suomen Rooman-instituutin johtajana 1959–1962 ja 1968–1969.Kuka kukin on 1978, s. 1129. Runeberg.org.
Väänäsen väitöskirja käytti lähteinään Pompejin alkuperäisiä piirtokirjoituksia. Tutkielma herätti laajaa huomiota, ja se on ilmestynyt kolmena painoksena. Väänänen on ensimmäinen suomalaistutkija, joka on tehnyt tutkimustyötä pompejilaisen materiaalin pohjalta. Hänen merkityksensä suomalaiselle Pompeji-tutkimukselle on ollut merkittävä. Hän vaikutti myös ratkaisevasti suurta kansainvälistä mainetta saavuttaneen suomalaisen epigrafisen koulukunnan syntyyn.
Vulgäärilatinan tuntijana tunnetun Väänäsen teos Introduction au latin vulgaire (1963) on käännetty usealle kielelle, ja se julkaistiin 2006 uutena ranskankielisenä laitoksena.
Teoksia Le latin vulgaire des inscriptions pompéiennes, Helsinki 1937.
Lähteet
Kirjallisuutta
Luokka:Helsingin yliopiston professorit Luokka:Suomalaiset antiikintutkijat Luokka:Suomalaiset filologit Luokka:Suomalaiset professorit Luokka:Vuonna 1905 syntyneet Luokka:Vuonna 1997 kuolleet