Timo Juhani Vihavainen (s. 9. toukokuuta 1947 Sulkava) toimi Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuosina 2002–2015. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle. Hän on julkaissut muun muassa kirjat Kansakunta rähmällään: Suomettumisen lyhyt historia (1991), Länsimaiden tuho (2009) ja Itäraja häviää (2011).
Timo Vihavainen valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1970, opiskeli Moskovan yliopistossa lukuvuoden 1972−73 ja työskenteli sen jälkeen peruskoulun yläasteen ja lukion historian ja yhteiskuntaopin lehtorina Vantaalla. Vuosina 1980−98 hän toimi Helsingin yliopiston assistenttina, vuosina 1998−2000 Suomen Pietarin-instituutin johtajana sekä vuosina 2000−2002 Suomen Akatemian tutkijana. Hän valmistui filosofian lisensiaatiksi vuonna 1983 ja väitteli tohtoriksi vuonna 1988.Kuka kukin on 2003, Otava, Helsinki.
Kunnianosoitukset
kehyksetön|55x55px Ystävyyden kunniamerkki (2014)
Teoksia Hyvinvointi-Suomi, osio teoksesta Suomen historian Pikkujättiläinen. Porvoo: WSOY 1987.
Silloin kun minä suometuin, artikkeli teoksessa Entäs kun tulee se yhdestoista? − Suomettumisen uusi historia (toim. Johan Bäckman). Porvoo: WSOY, 2003.
Neuvostoliiton varjossa kasvanut kansa. Minerva, 2019.
Lähteet
Aiheesta muualla Timo Vihavainen 375 humanistia -sivustolla 14.6.2015. Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta. Arto Luukkanen: puhe professori Timo Vihavaiselle tämän jäähyväisluennon jälkeen pidetyllä vastaanotolla 6.5. 2015
Luokka:Helsingin yliopiston professorit Luokka:Suomalaiset historioitsijat Luokka:Suomalaiset tietokirjailijat Luokka:Vuonna 1947 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt Luokka:Suomalaiset professorit